Kaksi ekskursiota Suomen sotiin

Tuntematon Kansallisessa
Perjantaina olimme Kansallisteatterissa katsomassa Kristian Smedsin paljon puhuttua tulkintaa Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Esitys oli hieno, melkeinpä loistava: näyttelijät olivat hyviä, ohjauksessa, lavasteissa ja tekniikassa oli kosolti oivalluksia. Esitys oli myös interaktiivinen; koko katsomo lauloi yhdessä näyttelijöiden kanssa vanhaa punakaartin laulua "Köyhä Suomen kansa...". Tarkoitus oli näin poistaa vuoden 1918 synnyttämää raja-aitaa, joka edelleenkin on nähtävissä.
Näytelmä (3,5 tuntia) kertoi ennen muuta sodan mielettömyydestä, se osoitti, miten äärimmilleen pieni ja köyhä Suomi joutui resurssinsa venyttämään. Sitä me (mukana Johanna ja Heikki Arola sekä Terttu ja Matti Lång) emme ymmärtäneet, miksi näytelmän lopussa ammuttiin iso joukko nykysuomalaisia (mm. Halonen, Vanhanen, Lipponen, Katri-Helena, Lenita Airisto). Paras arvauksemme oli, että siten haluttiin alleviivata raskaan sodan tappioita.
Mukava oli havaita, että teatterissa oli useita kymmeniä nuoria (17-23 -vuotiaita), jotka seurasivat kiinteästi näytelmän menoa. Se mielestäni osoitti, että Smeds on näytelmässään tavoittanut nykyajan.

Radanvarsisotaa 1918
Lauantaina olin Riihimäellä Sotahistoriallisen Seuran järjestämässä seminaarissa, jossa lähestyttiin vuoden 1918 sotaa kahdesta näkökulmasta: tarkasteltiin punaisten ja valkoisten sotataitoa sekä pohdittiin rautateiden merkitystä sodassa. Vahvasti pelkistäen oli niin, että molempien osapuolten sotilaat olivat tasaisen huonoja, heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, miten sotaa tuli käydä. Valkoinen puoli voitti lähinnä siksi, että sillä oli paljon paremmat johtajat, punaisten puolella ei johtajia juuri ollut. Punaisten ja venäläisen sotaväen yhteistyö ei myöskään onnistunut, kun halua ei oikein ollut kummallaan.
Kiintoisaa oli kuunnella esityksiä siitä, mikä merkitys rautateillä oli vuoden 1918 sodassa. Lyhyesti: se oli aivan keskeinen, koska junat olivat ainoa tapa kuljettaa isoja joukkoja. Niinpä sotaa käytiinkin pääosin rautateiden tuntumassa. Yksi sodan erikoisuus oli panssarijuna, joita oli nimenomaan punaisella puolella. Ps-junassa oli useita isoja tykkejä ja konekiväärejä, sitä käytettiin nimenomaan taisteluvälineenä, sen tulivoima oli tuon ajan oloissa ylivoimainen.