Pakon edessä tehty lehtiuudistus

Mukava oli tämä aamuna ottaa käteen uusittu, entistä pienempi Hesari. Se voi olla vielä vähän raakile, ja totuttelua se ainakin vaatii. Mutta helppo sitä on aamukahvin jälkeen lukea.

Hesarin kuten monen ison maakuntalehden siirtymisestä tabloid-kokoon on puhuttu jo parinkymmenen vuoden ajan. Ajatus on torjuttu sillä perusteella, että tabloid heikentäisi lehden mahdollisuuksia pitää ilmoitushinnat korkealla, koska ilmoittaja ei muka olisi valmis maksamaan entisiä summia pienemmistä ilmoituksista, jollaisia ne pakosta isoon lehteen (broadsheet) verrattuna olisivat. Ennen Hesaria tabloidiin ovat siirtyneet mm. HBL, Kainuun Sanomat, Länsi-Savo ja Lapin Kansa. Ne ovat kaikki lehtiä, joiden kannattavuus on ollut kovilla.

Tulkitsen asian niin, että Hesarin muuttaminen tabloidiksi on tehty siksi, että on pelätty - aiheellisesti - lukijakatoa nettiviestinnän puolelle. Lukijakato on paperilehdelle vielä pahempi asia kuin ilmoitustulojen mahdollinen lasku, koska lukijoiden myötä katoavat myös ilmoittajat. Arvata sopii, että Hesarin ratkaisua on odotettu monissa isoissa maakuntalehdissä, joten vielä kuluvan vuoden aikana saamme uusia tabloideja.

Se mihin uudessa Hesarissa olin pettynyt: että etusivu on edelleen pyhitetty mainoksille eikä journalismille, eli sivulla 1, joka nyt tabloidilehdessä näyttää entistä enemmän lehden kannelta, pitäisi olla päivän tärkeimmät uutiset, siis viittaukset niihin. Makkara- ja kalsarimainokset joutavat muille sivuille. Ilmoittajiin se Hesarikin edelleen kumartaa, vähän liikaa.

Etusivun rakentaminen houkuttelevaksi premiksi parantaisi lehden pliisua ulkoasua. Nyt Hesarin tabloid muistuttaa kovin paljon niitä ilmaisjakelulehtiä, joita Alepan eteisessä on jaossa yllin kyllin.