Mezzosopraano laulaa Julius Caesarin

 

Tallinnassa on aina mukava piipahtaa, kun satamaan pääsee nykyisin spåralla, kun laivamatka kestää parisen tuntia eivätkä matka, hotelli ja palvelut ole hinnan kiroissa. Nähtävää ja komeaa kuultavaa on tarjolla, niin kuin viime lauantaina Händelin ooppera Julius Caesarista vuodelta 1724. Händel (1685-1759) sävelsi yhteensä 46 oopperaa ja Julius Caesar on aina ollut niistä suosituin.

Sen verran vähän tiesimme opperataiteesta, että yllätyimme, kun Caesarin roolin lauloi nainen. Kotona hankin Julius Caesarin taustatiedot. Kantaesityksessä 1724 Caesarin roolin lauloi Händelin suosikkilaulaja, alttokastraatti Senesino, joka kantaesitti monet tärkeät Händelin roolit. Tuohon aikaan kirkasääniset kastraatit olivat muutenkin hyvin suosittuja.

Myöhemmin kun  kastraatioita ei enää musiikkipiireissä niinkään tehty, kastraatit on korvattu virtuoosimaisilla naislaulajilla, joilla on mieheksi riittävän uskottava olemus ja jotka hallitsevat vaikeat lauluosat ja pääsevät lähelle barokin laulutaiteen ihannetta.

Estonia-teatterissä Caesarin rooli lauloi Teele Joks ja hyvin lauloikin kuten kaikki muutkin oopperan avainhenkilöt, Cleopatra (Helen Lokuta), Cornelia, Ptolemaios ja Achilla. Erikoista oli sekin, että Cornelian roolin laulanut Juuli Lill oli tukevasti raskaana, synnyttää lähiviikkoina.

Kuvassa on Teele Joks ja Helen Lokuta manipuloitu yhdeksi. Molemmat ovat mezzosopraanoja, ehkäpä Helen oli heistä parempi. Kuvassa vasemmalla näet lipun, jossa on kirjainyhdistelmä SPQR, joka tarkoittaa Senatus populusque romanus eli Rooman senaati ja kansa. Tällä lipulla imperiumi merkkasi valtansa rajat. Nykyisin kirjaimet on luettavissa Rooman kaupungin vaakunassa.

Asterixin kaverilla Obelixilla oli kirjaimista oma tulkintansa: Sono pazzi questi romani eli Hulluja nuo roomalaiset.

Töölön Elitestä Kallion Graniittilinnaan

Sweet Saturdayn Klassikkoryhmän kohteena oli 9. helmikuuta ravintola Elite, jonka klassikot olivat erinomaisia: kuuden hengen ryhmämme testasi Vorschmackia, Tauno Palon kermaista sipulipihviä ja grillattua maksaa. Tauno Palon ja Matti Pellonpään kantapöytää emme huomanneet varata. Jatkoille menimme Pub Henryyn, joka toimii entisen linja-autoaseman tiloissa.

Kierros jatkuu 2. maaliskuuta klo 15.30 (huomaa muuttunut kelloaika), jolloin matkaamme Kallion Säästöpankinrantaan. Ravintola on perinteinen ja komea Graniittilinna, jonka listalta löytyy monia tämän paikan klassikkoja. Jatkopaikkakin on ihan vieressä, legendaarinen Juttutupa.

Pöytävarausta varten tarvitsen ilmoittautumiset etukäteen, viimeistään 28. helmikuuta. (050 9091500, tai touko.perko.ky@elisanet.fi) Tervetuloa.

Heimopäällikön isä olisi nyt satavuotias

Lauantaina 16. helmikuuta Heimopäällikön isä (1913-1992) olisi täyttänyt sata vuotta. Vietimme kotonamme pienen muisteluhetken, ja kaivoin kotiarkistostani kuvan, joka on otettu 1974 appivanhempieni kesämökillä Karunassa, joka nykyisin on osa Sauvon kuntaa. Isä oli tuolloin 61-vuotias, anoppini 52-vuotias ja tyttäreni 4-vuotias. Menossa näyttää olleen letunsyönti kalliolla, lähellä silloista ulkogrillia. Kun alkuperäisen kuvan värit ovat neljässä vuosikymmenessä haalistuneet, ei kopiostaan tullut kovin hyvää. Mutta kuvan viesti on toki säilynyt. (Muistathan klikata kuvaa suuremmaksi.)

Tapana oli, että isäni toi autollaan lapseni - omat lapsenlastensa - Turusta Karunaan meren rannalle kesää viettämään heti kesäkuun alussa. Taustalla näkyy isäni vihreä pikku-Fiat, jonka hän oli vastikään hankkinut ja luopunut Saabistaan. Fiat 600 oli tuohon aikaan kätevä city-auto, vaikka tuota nimitysta ei vielä tunnettukaan. Fiatin takaa näkyy appeni Toyota Crown. Hänen nelilapsiselle perheelleen iso autoa oli tarpeen. Vasta lasten lähdettyä kotoa appivanhemmatkin vaihtoivat pienempään.

Joukoistuminen eli Jouko Kontulasta

Hesarin tabloidia on nyt voitu lukea viitisen viikkoa, ja täytyy sanoa, että siihen on jo tottunut. Eilen Pohjois-Savon maakuntaliiton järjestämässä "Median muutos"-seminaarissa Päivälehden museossa kysyin päätoimittaja Mikael Pentikäiseltä, oliko harkinnassa ollenkaan ollut se, mitä aikaisemmassa jutussani 8.1. kaipasin, siis että lehden etusivu olisi ilmoitusten sijasta pyhitetty päivän tärkeimmille uutisille. Pentikäinen vastasi, että asia oli ollut esillä mutta että siitä oli samantien luovuttu, koska kyseessä on Suomen paras (=kallein?) mainospaikka eikä lukijoita tarvitse houkutella etusivun uutisilla kun 89 % lehden levikistä tulee tilauksista.

Seminaarissa tarttui korvaan myös sana "joukoistuminen". Se on Lasse Lehtisen lanseeraama termi, joka tarkoittaa sitä, että toimittajat eivät enää haikaile päivystävien dosenttien eivätkä muidenkaan asiantuntijoiden perään vaan kysyvät mieluummin tavallisilta ihmisiltä, joita edustaa Jouko, joka asuu Kontulassa.

Naseva ilmaus, siis tämä "Jouko Kontulasta", tuo mieleen "Pihtiputaan Mummon" muutaman kymmenen vuoden takaa. Toimittajille tarkoittu ohje korosti sitä, että juttu pitää kirjoittaa niin, että tuo mainittu mummokin sen ymmärtää.

Heureka, huudahti Arkhimedes

Heimopäällikkö oli saanut neljän hengen lahjakortin Tiedekeskus Heurekaan Vantaan Tikkurilassa. Meistä vain Kusti oli aikaisemmin ollut luokkansa kanssa siellä, joten käynti oli elämys. Sitä se oli myös Kustille. Aikomamme kahden tunnin sijasta viihdyimme neljä tuntia.

Oikein sykähdytti huomata, että pitkäaikaisen tuttuni A.I. Virtasen Nobel-mitali vuodelta 1945 oli Heurekassa kunniapaikalla, Cafe Einsteinin rinnalla. Luulen, että kyseessä on jäljennös, sillä aito mitali on aitoa kultaa. Heurekan auditorio on myös nimetty ainoa tiedenobelistimme mukaan.

Nobelistin hengessä myös jatkoimme, sillä lapsilla ja lapsenmielisillä oli mahdollisuus osallistua opastettuun laboratoriotyöskentelyyn, jossa teimme kemiallisia kokeita siitä, miten eri alkuaineet reagoivat toisiinsa ja muihin ärsykkeisiin.

Sakke, joka harkitsee lääkärin uraa, oli erityisen innostunut ja otti harjoituksen vakavasti. Valkotakki istuu jo alakoulun tokaluokkalaiselle hyvin.

Myös havainnollisesti esille pantu luuranko kiinnosti. Sakkellahan on tekeillä oma luuurankonsa, joka kantaa nimeä Valtteri.

Kusti kokeili voimiaan vanhan Minin kanssa. Muutaman sadan kilon painoinen pikkuauto nousi kevyesti, kun nostotalja oli varustettu kuvan yläreunassa näkyvilla "apupyörillä".

Ikiliikkuja on aikojen alusta kiinnostanut keksijöitä. Kuvassa muuan sovellutus, joka näytti toimivan, vaikka teoriassa se on mahdotonta..

Heurekan vaikuttavin kokonaisuus oli näyttely, jossa osoitettiin, miten ilmaston lämpeneminen sulattaa nopeasti mannerjäätä. Kuvissa näkyvä vesi on sulanut isosta jääkimpaleesta muutamassa päivässä. Toisesta kuvasta (alla) näet, miten vesi uhkaa jo isoja kaupunkeja, jos muutosta ei saada aikaan.

Oheinen käyrä osoittaa, miten ilmaston lämpeneminen on kiihtynyt nopeaa vauhtia.

Heureka tarjosi vierailleen saappaat, jotta tutustuminen ko. näyttelyyn oli mahdollista.

Laitan vielä pienen yleiskuvan Heurekasta osoittamaan, kuinka hienosta paikasta on kysymys. Kannattaa käydä, ja oikein ajan kanssa. Vanhemmat, ainakin isovanhemmat, ovat yhtä innostuneita kuin lapsetkin.

Heureka on pakkasillan hämyssä näyttävä ja vähän arvoituksellinenkin kokonaisuus.

Ja vielä tiedoksi varmuuden vuoksi. Heureka on kreikkaa ja tarkoittaa: "Olen sen keksinyt". Huudahdus on laitettu Arkhimedeen suuhun, kun tämä sisilialainen nero noin 250 vuotta eKr. keksi täyteen kylpyammeeseen astuessaan ns. Arkhimedeen lain (Kappale nesteeseen upottettuna menettää painostaan yhtä paljon kuin sen syrjäyttämä nestemäärä painaa). Myös englantilaiselle matemaatikolle Sir Isaac Newtonille (1642-1727) Heureka-huudahdusta on tarjottu; hän kun omenapuun alla makoillessaan näki omenan putoavan ja keksi äkkiä painovoimalain.