Etelä-Italian lumo IV/IV - mykistävä Pompeiji

Etelä-Italian retkemme kiehtovin kohde oli Pompeji, joka muumioitui Vesuvius-tulivuoren purkaukseen vuonna 79 jKr. Voisi sanoa onneksi, ellei se tällaisen luonnonkatastrofin yhteydessä tuntuisi vähän väärältä. Mutta joka tapauksessa jälkipolvien nähtäväksi jäi ainutlaatuinen kulttuurin aarreaitta, kokonainen roomalainen kaupunki ja sen arvokas taide ja irtaimisto - sen jälkeen kun sitä 1700-luvulta alkaen ryhdyttiin kaivamaan esiin. Työ jatkuu edelleen, mm. Helsingin yliopistolla on siellä oma projektinsa.

Pompeijin portilla kasvaa pinja, joka on leikattu sen näköiseksi kuin Vesuviuksen purkauspilven oletettiin olevan.

Seuraavat kuvat ovat gladiaattorikentältä.

Tämä taas on amfiteatteri, jossa oli istuinpaikat neljälle tuhannelle katsojalle.

Neljä kuvaa Pompeijin kaduilta. Isoista kivistä rakennettu suojatie auttoi ylittämään sandaaleja likaamatta kadun, joka toimi myös viemärinä.

 

Tämä talo kuului rikkaalle kauppiaalle. Pylväät olivat kreikkalaiset ja lattian syvennykseen oli tehty iso mosaiikki, joista vauraat pompeijilaiset tykkäsivät.

Talon piha ja puutarha oli entisöity lähes ennalleen.

Alla muutama maalaus, seinillä ja katossaa.

On arvoitu, että Pompeijissa oli noin 150 isoa kaupunkitaloa. Asukkaita lienee ollut parikymmentä tuhatta.

Asukkaat saivat talous- ja muun vetensä komeista vesiposteista.

Vesuviuksen laava muumioi niitä asukkaita, jotka olivat hetken aikaa jonkinlaisessa suojassa, kuten nämä miehet gladiaattorikentän alarakenteissa.

 

Pompeiji oli satamakaupunki, jonka tuli tarjota myös merimiehille heidän tarvitsemiaan nautintoja. Tämä katukilpi opasti oikeaan kaupunginosaan.

Ilotalot olivat varsin komeita rakennuksia, joten bisnes varmaankin kukoisti.

Rakkaudenkammiot olivat karuja, kun petivaatteet ja muu rekvisiitta olivat tuhoutuneet.

Pompeijin keskusaukio, forum, oli aikanaan ollut komea paikka. Vaikuttava se on vieläkin. Taustalla siintää Vesuvius.

Pompeiji-päivän jälkeen teimme retken Napoliin. Kaikkien miljoonakaupunkien tapaan se oli vähän epämiellyttävä, kun autoja ja ihmisiä oli liikaa. Kaupungin huippunähtävyys oli komea Pompeiji-museo.

Tämän pienoismallin mukaan Pompeiji oli ollut kaunis ja värikäs kaupunki.

Museossa saimme hyvän katsauksen siihen, mitä kaikkea pompeijilaiset olivat omistaneet ja tarvinneet. Esineet oli saatu Pompeijin 300 vuotta kestäneistä kaivauksista. Monet niistä oli kerätty Napolin alueen palatseista, joihin niitä oli kaivauksilta viety tai ostettu.
Tässä lääkärin välineitä.

Erilaisia patsaita, varsinkin pieniä, on löydetty tuhansia.

Hopeaesineet olivat olleet paremman kansan käytössä.

Köyhällä ei ollut varaa myöskään tähän hopealla koristeltuun isoon lasimaljakkoonkaan. Tai olisiko ollut viinikannu?

Härkä oli Pompeijin asukkaille pyhä eläin, mutta myös muut eläimet olivat heille tärkeitä.

 

Komein mosaiikki kuvasi Aleksanteri Suurta taistelussa persialaisia vastaan.

Lyhyen puolen päivän retken teimme vielä Vesuviukselle, jonka huipulle oli noin puolen tunnin kävely.

Päätettäköön tämä reportaasi kuvaan, joka on otettu Vesuviuksen juurelta. Kuvassa uusia tuttujamme Mikkelistä.