Isänpäivä Ateneumissa ja Kappelissa

Vastoin Isänpäivän perinnettämme emme kokoontuneetkaan Jääkärinkadulla vaan teimme Ateneum-Kappeli -kierroksen, josta meillä oli hienot muistot viimeksi tammikuulta. Tälläkin kertaa kokoonnuimme ensin Cafe Ateneumiin.

Cafesta siirryimme auditorioon kuuntelemaan johdattelevaa luentoa, jonka aiheena oli

Sibelius ja taiteen maailma. Opimme monia asioita, kuten sen, että kuvataiteilijan tapaan myös säveltäjä hahmottaa musiikkiinsa näkemäänsä maailmaa.

Kun Sibelius jo nuorena tunnustettiin neroksi, ovat monet kuvataitelijat halunneet hänet mallikseen. Ja taisi olla niinkin, että myös nero itse, josta tuli kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalasia maailmalla, oli itsekin vähän perso. Pitihän suurmiehet ikuistaa jälkipolville. Alla olevista töistä Sibelius erityisesti piti.

Eikä huono ollut Kari Suomalaisen sarjakuvakaan, joka kuvasi, miten pitkän uran aikana Sibeliuksen otsa sai tunnetut seitsemän pystyryppyä.

Jeanin vaimo Aino oli hienoa ja herkkää Järnefeltien taiteilijasukua.

Sibelius sävelsi musiikit moniin kansalliseepoksiin, kuten Kalevalaan, ja sai samalla omat kuvansa teosten yhteyteen.

Ateunemista kävelimme Isänpäivän päivälliselle Kappeliin, johon olemme ihastuneet. Voit ehkä - siis ehkä - saada jostakin vähän herkullisempaa ruokaa, mutta Kappelin miljöö ja palvelu ovat ylivertaiset.

Tälläkin kertaa tarjolla oli taidemenyy, nyt tietysti Sibelius-aiheinen. Pääruoaksi oli valinnaisesti lihaa (metsäkyyhkyä ja peltopyytä) tai kalaa (paistettua ja marinoitua ahventa). Jälkiruokien suosikiksi on heimossamme noussut Kappelin leivos, johon niin lapset kuin aikuisetkin ovat ihastuneet.

 

 

Heimomme kolme isää, ja varmaan muutkin, kiittävät erityisesti Ullaa päivän ideoinnista, järjestelyistä ja sponsoroinnista.