Milanon maaliskuu I/II: Komea Duomo ja kauniit kanavat

Aloitimme kevään Nizzan-viikkomme Milanosta. Kerronkin jutuissani vain siitä, koska Nizzassa olemme käyneet jo kymmenen kertaa peräjälkeen, joten blogijuttuja on kertynyt runsaat kolmekymmentä. Sen sijaan Milano oli uusi ja kiinnostava tuttavuus. Neljän päivän visiitillä emme pyrkineet ahnehtimaan liikaa vaan keskityimme kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin ja elämyksiin.
Vaikuttavin niistä oli Duomo, goottilaistyylinen katedraali, jota rakennetiin yli neljä sataa vuotta. Täysin valmis se oli Napoleonin hallitessa Milanoa 1800-luvun alussa. Milanon tuomiokirkko on maailman kolmanneksi suurin kirkko. Sen valtavasta taidokkuudesta kertoo se, että yksistään kirkon ulkoseinissä on yli 3500 veistosta. Kirkon ulkoseinät ovat valkeaa marmoria.

Duomo-aukiolla komeilee Milanon herttuan Gian Galeazzo Viscontin ratsastajapatsas. Mies otti 1300-luvulla kirkkoprojektin suojelukseensa ja onnistui hankkimaan tarvittavat valtavat rahasummat.

Ennen katedraaliin menoa seurasimme ison koululaisjoukon, heidän opettajiensa ja vanhempiensa mielenosoitusta. Hienot perinteet omaava Angelo Scola kun oli uhattu lakkauttaa. Meitä turistejakin oli paikalla paljonlaisesti.

Katedraalissa oli yllin kyllin upeaa kirkkotaidetta. Sisätilojen yleisilme oli tummahko.

Seuraava kuva on otettu kuvaamaan kirkon pylväiden jykevyyttä. Kaikkiaan näitä pylväitä on kirkossa 52.

Pyhän Carlon krypta oli paikka, johon piti jonottaa parikymmentä minuuttia. Muuten kirkossa oli hyvää tilaa.

Kryptaan on haudattu Pyhä Carlo Borromeo, jonka ruumis lepää lasiarkussa. Borromeo oli Milanon arkkipiispa 1500-luvulla. Hän johti tehokkaasti kirkkoprojektia.

HP joutui hetken miettimään, mikä oli kirkon ulkoseinissä olevien ulokkeiden, veistosten, tarkoitus. Vesijohtojahan ne ovat, estävät sadeveden liottamasta arvokkaan rakennuksen seiniä.

Kirkossa oli meneillään iso saneeraus, jota ulkomaiset jättiyhtiöt Samsung ja Turkin nahkateollisuus, tukivat. Sponsorien nimet oli reilusti laitettu katedraalin ulkoseiniin kertomaan ihmettelijöille, mistä rahaa tuli.

Yksi Milanon nähtävyyksiä on vanha Naviglin kanava. Kanavia on kaikkiaan useita. Liikennekäytössä ne eivät enää ole. Sen sijaan niiden rannoilla on viihtyisiä ravintoloita.

Yleensä keskitymme matkoillamme kalaruokiin, mutta Naviglen rannalla tilasimme Osso Buccoa. Ei mikään huono valinta - Välimeren maissa kun osataan tuo ruoan maustamisen taito.

Milanossa käytimme paljon metroa kun hotellimme oli muutaman  kilometrin päässä kaupungin historiallisesta keskustasta. Kanavilta palasimme hotelliimme kuitenkin kotoisasti spåralla.

Onnellisen elämän peruspilareita

Tuore amerikkalaistutkimus katsoo onnellisen elämän perustuvan kolmeen asiaan: 1. hyvään ruokaan ja ruokailusta nauttimiseen, 2. matkustamiseen/elämyksiin, sekä 3. hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoistyöhön. Kun arvioimme omaa elämäämme, luulen, että jokaisella nämä jotenkin täyttyvät. Nehän ovat asioita, jotka eivät edellytä isoa varallisuutta, vaan enemmänkin oikeita asenteita, kuten sitä, ettei tavoitella tähtiä taivaalta eikä kadehdita naapureita.

Vapaaehtoistyö voi olla osallistumista nuorisotyöhön urheiluseuran tukiryhmissä. Varttuneempi naisväki taas voi kuulua vaikkapa seurakunnan tiloissa kokoontuvaan sukkapiirin, jonka tuotteet ohjataan niitä tarvitseville. Piirin kokoontumisiin voi viedä myös kotona jo valmiiksi kudottuja sukkia.

 

Lopuksi ilmoitus. Huomenna HP lähtee runsaan kahden viikon matkalle, joten blogi vaikenee.

Naisten Päivän jääshow HIFK:n kotihallissa

Veeran seura Helsingin Taitoluistelijat järjesti perinteisen luistelunäytöksen Naisten Päivänä Töölössä. Aiheena oli Amazonin viidakon eläinten taistelu luontonsa ja olemassaolonsa puolesta salametsästäjiä ja puuvarkaita vastaan.
Veera esiintyi liskojen ryhmässä (alakuvassa vasemmalla ensimmäinen sinipukuinen). Katsomoon saimme mukavasti koko klaanimme koolle.

Kun luistelijoita oli satamäärin, Veera kukitettiin vasta Jääkärinkadun illallisella. Kisameikit olivat vielä osittain nähtävissä.

Lopuksi vielä Naisten Päivän poseeraus.

Money talks - eikä rahalla ei ole moraalia

Tänään julkistetun WWF:n raportin mukaan Itämeren kauneimmissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, vierailee kesäisin tuhansia isoja risteilyaluksia. Satamiin on rakennettu hyvät jätevesien vastaanottokeskukset, mutta risteilijöistä vain vajaa kolmannes käyttää niitä, maksullisia kun ovat. Näin vessojen, keittiöiden, pesukoneiden ym. tuottamista jätevesistä 70 % lasketaan herkkään Itämereen, kun mikään laki ei sitä nimenomaisesti kiellä.

Vapaaehtoiset vetoomukset ovat toki johtaneet siihen, että Itämerellä kulkevat vuorolaivat tyhjentävät likavetensä keräyspisteisiin. Ne ovat sen verran fiksuja, että ymmärtävät asiakkaiden muussa tapauksessa vaihtavan laivaa. Kaukaisten suurvarustamojen aluksilla ei tätäkään velvoitetta ole, ja ne vähät välittävät pienen Itämeren puhtaudesta. "Money talks," sanotaan. Tai "rahalla ei ole moraalia," voisi joku toinen todeta.

Tässä ihmetyttää se, että Itämeren valtiot eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, että likavesien kippaaminen laivasta suoraan mereen pitäisi lailla ja ison sakon uhalla ehdottomasti kieltää. Käsittämätöntä saamattomuutta. Selitykseksi meille tarjotaan sitä, että Venäjää on vaikea saada mukaan tämän tapaisiin hankkeisiin. Näin varmaan onkin, sillä nykyisen Venäjän edeltäjä Neuvostoliittohan oli tunnettu maailman suurimpana luonnonvarojen tuhlaajana ja ympäristön tuhoajana. Eikä tilanne liene miksikään muuttunut, kuten suhtautuminen Ukrainaan osoittaa.

Tällaisen korkean poliittisen tason saamattomuuden ja moraalittomuuden rinnalla tuntuu joskus turhauttavalta, kun yksittäinen kansalainen pyrkii vaikuttamaan asiaan tukemalla Itämeren suojeluun liittyvää vapaaehtoistyötä.

Olli Rehn - Mikkelin Palloilijat

Kulunut viikko toi ohjelmaan vielä yhden tapaamisen, kun HP sai Hesarin sivuilta kutsun perjantai-illaksi Bottalle, jossa politiikkamme paluumuuttaja Olli Rehn suoritti eduskuntavaalikampanjansa avauspotkun. Sen hän myös konkreettisesti teki potkaisemalla ns. soft-pallon runsaslukuisen yleisön joukkoon. HP ei vain ollut riittävän valppaana potkun taltioimiseen.

Olli, pienyrittäjän poika Mikkelistä, esitteli kuulijoilleen oman vaaliohjelmansa, joka on vahvan talouspoliittinen. Hänellä on tähän kova kokemustausta: 1990-luvun alussa hän oli pääministeri Esko Ahon erityisavustajana aikana, jolloin aamun ensimmäisiä tehtäviä oli soittaa Valtiokonttoriin, joka hallinnoi valtion varoja, ja kysyä, onko kassassa enää yhtään rahaa esim. palkkojen maksuun. EU:n tehtävissä, mm. komissaarina, hän joutui paneutumaan 2010-luvun alun vaikeisiin talousongelmiin.

Rehn on vuorenvarma - sikäli kuin näin voi koskaan sanoa - ministeri tulevaan Juha Sipilän hallitukseen. Eilen hänelle sovitettiin ulkoministerin viittaa. HP:n mielestä Rehnin kokemus ja kyvyt menisivät ulkoministerinä hukkaan, koska sitä salkkua pystyisi hoitamaan moni muukin. Valtiovarainministeriö on se hallinnonala, jossa häntä ehdottomasti tarvittaisiin. Silloin pitäisi särkeä se vakiintunut käytäntö, että pääministeri ja valtiovarainministeri ovat eri puolueesta. Tai sitten hallituksen kakkospuolueen (SDP tai kokoomus) pitäisi voida laittaa peliin todella ison luokan radikaali talouspoliittinen ajattelija, sellainen kuin Juhana Vartiainen, jonka kuulimme eilen siirtyneen SDP:stä kokoomukseen - ikään kuin edellä rakentamaani kuviota ennakoiden? Vartiainen sanoi suoraan, että SDP on kyllä käyttänyt häntä asiantuntijana mutta ei ole ottanut opikseen vaan on jatkanut vanhalla talouspoliittisella linjallaan ilman uudistumista. Senkin hän kertoi, ettei SDP, toisin kuin kokoomus, pyytänyt häntä mukaan vaaleihin.

Bottan illan toinen esiintyjä oli muusikko Tommi Läntinen, joka on Ollin vanhoja kavereita. Vain pari tuntia ennen avauspotkua julkistettiin tieto siitä, että rock-muusikko asettuu SDP:n ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin Uudenmaan vaalipiirissä. Liberaalina  miehenä ja taitavana joukkuepelaajana Olli otti asian rennosti ja lupautui puolestaan laulamaan kaverinsa vaalitilaisuuteen, tosin arvellen, ettei siitä lisä-ääniä tulisi, pikemminkin päinvastoin.

Kuningas Carl Gustaf ja lankoveljeni Pentti

Olen ennenkin todennut sen, että Helsingissä on mukavinta se, että aina sattuu ja tapahtuu. Kaksi päivää sitten kävelin kello yhdeksitoista Kauppatorille Presidentinlinnan edustalle tapaamaan Ruotsin kuningasparia ja Suomen presidenttiparia. Meitä oli paikalla muutama sata, jotka värisimme vilusta pikku sateessa ja kovanlaisessa merituulessa.
HP oli paikalla kahdesta syystä. Halusin testata, millaisen otoksen sain uudella putkellani muutaman sadan metrin päästä. Sekä toiseksi: useimpien suomalaisten tapaan HP:llä on jäljellä enemmän kuin hitunen monarkian kannattajaa - ovathan pienet skandinaaviset kuningaskunnat jotenkin sympaattisia ilman että voisi väittää monarkian sortavan tavallista kansaa. Ja onhan pohjoismainen hyvinvointivaltio, jonka esikuva on Ruotsi, ollut meilläkin ihanteena. Valitettavasti nyt on vain niin, että rahaa sen ylläpitoon ei enää ole, ellei sitten seuraavalla hallituskaudella keksitä jotakin uutta.

Otin paikanpäällä kaksi kuvaa: toinen on perinteinen vilkutus linnan parvekkeelta, toinen kuvaa yleisömääriä. Yläkuvasta huomaat, miten linnan vahtimestarit olivat laittaneet liput niin, että kaikki neljä eivät mahtuneet rinnakkain niin kuin olisivat epäilemättä halunneet.
Alemman kuvan oikeassa reunassa oleva rakennus on Ruotsin lähetystö, jossa kuningaspari yöpyi. Sen arkkitehtuuri jäljittelee Tukholman kuninkaanlinnaa, myös väri on sama.

Illansuussa matkasin Tieteiden talolle, jossa lankoveljeni Pentti esitelmöi aiheesta Ragnar Nordström ja talvisota. Pentti on kirjoittanut aiheesta kirjan (2008), joten tietoa hänellä oli. Väkeä oli paikalla satakunta. Esitelmätilaisuuden järjestäjä Suomen Sotahistoriallinen Seura on tieteellisistä seuroistamme selvästi aktiivisin. Siinä on toista tuhatta jäsentä, ja tilaisuuksissa ja matkoilla on väkeä monesti niin, että ne on toistettava.

Seuraavan kuvan laitan mukaan osoittamaan, ettei vanha jääkäri mitenkään peitellyt sitä, että oli menettänyt toisen kätensä Lempäälän taistelussa huhtikuussa 1918. Nordström, joka oli ammatiltaan laivanvarustaja, keskittyi talvisodan aikana hankkimaan aseita nimenomaan Ruotsista, jonne hänellä oli hyvät suhteet.