Money talks - eikä rahalla ei ole moraalia

Tänään julkistetun WWF:n raportin mukaan Itämeren kauneimmissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, vierailee kesäisin tuhansia isoja risteilyaluksia. Satamiin on rakennettu hyvät jätevesien vastaanottokeskukset, mutta risteilijöistä vain vajaa kolmannes käyttää niitä, maksullisia kun ovat. Näin vessojen, keittiöiden, pesukoneiden ym. tuottamista jätevesistä 70 % lasketaan herkkään Itämereen, kun mikään laki ei sitä nimenomaisesti kiellä.

Vapaaehtoiset vetoomukset ovat toki johtaneet siihen, että Itämerellä kulkevat vuorolaivat tyhjentävät likavetensä keräyspisteisiin. Ne ovat sen verran fiksuja, että ymmärtävät asiakkaiden muussa tapauksessa vaihtavan laivaa. Kaukaisten suurvarustamojen aluksilla ei tätäkään velvoitetta ole, ja ne vähät välittävät pienen Itämeren puhtaudesta. "Money talks," sanotaan. Tai "rahalla ei ole moraalia," voisi joku toinen todeta.

Tässä ihmetyttää se, että Itämeren valtiot eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, että likavesien kippaaminen laivasta suoraan mereen pitäisi lailla ja ison sakon uhalla ehdottomasti kieltää. Käsittämätöntä saamattomuutta. Selitykseksi meille tarjotaan sitä, että Venäjää on vaikea saada mukaan tämän tapaisiin hankkeisiin. Näin varmaan onkin, sillä nykyisen Venäjän edeltäjä Neuvostoliittohan oli tunnettu maailman suurimpana luonnonvarojen tuhlaajana ja ympäristön tuhoajana. Eikä tilanne liene miksikään muuttunut, kuten suhtautuminen Ukrainaan osoittaa.

Tällaisen korkean poliittisen tason saamattomuuden ja moraalittomuuden rinnalla tuntuu joskus turhauttavalta, kun yksittäinen kansalainen pyrkii vaikuttamaan asiaan tukemalla Itämeren suojeluun liittyvää vapaaehtoistyötä.