Milanon maaliskuu I/II: Komea Duomo ja kauniit kanavat

Aloitimme kevään Nizzan-viikkomme Milanosta. Kerronkin jutuissani vain siitä, koska Nizzassa olemme käyneet jo kymmenen kertaa peräjälkeen, joten blogijuttuja on kertynyt runsaat kolmekymmentä. Sen sijaan Milano oli uusi ja kiinnostava tuttavuus. Neljän päivän visiitillä emme pyrkineet ahnehtimaan liikaa vaan keskityimme kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin ja elämyksiin.
Vaikuttavin niistä oli Duomo, goottilaistyylinen katedraali, jota rakennetiin yli neljä sataa vuotta. Täysin valmis se oli Napoleonin hallitessa Milanoa 1800-luvun alussa. Milanon tuomiokirkko on maailman kolmanneksi suurin kirkko. Sen valtavasta taidokkuudesta kertoo se, että yksistään kirkon ulkoseinissä on yli 3500 veistosta. Kirkon ulkoseinät ovat valkeaa marmoria.

Duomo-aukiolla komeilee Milanon herttuan Gian Galeazzo Viscontin ratsastajapatsas. Mies otti 1300-luvulla kirkkoprojektin suojelukseensa ja onnistui hankkimaan tarvittavat valtavat rahasummat.

Ennen katedraaliin menoa seurasimme ison koululaisjoukon, heidän opettajiensa ja vanhempiensa mielenosoitusta. Hienot perinteet omaava Angelo Scola kun oli uhattu lakkauttaa. Meitä turistejakin oli paikalla paljonlaisesti.

Katedraalissa oli yllin kyllin upeaa kirkkotaidetta. Sisätilojen yleisilme oli tummahko.

Seuraava kuva on otettu kuvaamaan kirkon pylväiden jykevyyttä. Kaikkiaan näitä pylväitä on kirkossa 52.

Pyhän Carlon krypta oli paikka, johon piti jonottaa parikymmentä minuuttia. Muuten kirkossa oli hyvää tilaa.

Kryptaan on haudattu Pyhä Carlo Borromeo, jonka ruumis lepää lasiarkussa. Borromeo oli Milanon arkkipiispa 1500-luvulla. Hän johti tehokkaasti kirkkoprojektia.

HP joutui hetken miettimään, mikä oli kirkon ulkoseinissä olevien ulokkeiden, veistosten, tarkoitus. Vesijohtojahan ne ovat, estävät sadeveden liottamasta arvokkaan rakennuksen seiniä.

Kirkossa oli meneillään iso saneeraus, jota ulkomaiset jättiyhtiöt Samsung ja Turkin nahkateollisuus, tukivat. Sponsorien nimet oli reilusti laitettu katedraalin ulkoseiniin kertomaan ihmettelijöille, mistä rahaa tuli.

Yksi Milanon nähtävyyksiä on vanha Naviglin kanava. Kanavia on kaikkiaan useita. Liikennekäytössä ne eivät enää ole. Sen sijaan niiden rannoilla on viihtyisiä ravintoloita.

Yleensä keskitymme matkoillamme kalaruokiin, mutta Naviglen rannalla tilasimme Osso Buccoa. Ei mikään huono valinta - Välimeren maissa kun osataan tuo ruoan maustamisen taito.

Milanossa käytimme paljon metroa kun hotellimme oli muutaman  kilometrin päässä kaupungin historiallisesta keskustasta. Kanavilta palasimme hotelliimme kuitenkin kotoisasti spåralla.