Väkeä oli paikalla runsaasti. Minervan kustantama kirja näytti kiinnostavan, mutta vieläkin enemmän kiinnosti Sipilän persoona. Muutkin kuin HP halusivat nähdä luonnossa tulevan vaalivoittajan ja tulevan pääministerin. HP:lle Sipilä näyttäytyi vaatimattoman tyylikkäänä herrasmiehenä, joka säteili sellaista karismaa, joka herrakateiden suomalaistenkin on helppo hyväksyä; hänet nähtyään ei yhtään ihmettele hänen huikeaa suosiotaan. Sipilä on ns. self-made-man, ei minkään poliittisen broileritehtaan tuote, joita olemme saaneet katsella kyllästymiseen asti kaikissa puolueissa.
Pääministerinä Sipilästä tulee Suomen vaikutusvaltaisin mies, ja hänellä varmaan on uusia ajatuksia siitä, miten syvällä suossa rypevä Suomi nostetaan nousuun. Päätöksiä tehdessään omavaraisen Sipilän ei myöskään tarvitse, kuten muiden poliitikkojen, ajatella sitä, miten kovat päätökset vaikuttavat tulevaan vaalimenestykseen. Tämähän on uuden hallituksen tärkein edellytys - rohkeus tehdä isoja päätöksiä pelkäämättä tappiota seuraavissa vaaleissa.
Se vain surettaa, että pääministerinkin vaikutusvalta on rajallinen, tästä muistuttivat samanaikainen jäänmurtajalakko ja sen tueksi uhkailtu tukilakko. Niiden puuhamiehet eivät näytä tippaakaan välittäneen siitä, mikä on Suomelle eduksi. Omat etuvaateet menevät aina yleisen edun edelle. HP tarkoittaa tällä sitä, että jos välttämättömät päätökset jotenkin uhkaisivat saavutettuja tai tavoitteena olevia etuja, ei muuta kuin takalistoa penkkiin vaikkapa hiipuvan viennin katkaisemiseksi. Tämän HP sanoo mitenkään kiistämättä työntekijöiden oikeutta lakkoiluun, jota hän kuitenkin pitää hyvien aikojen taistelukeinona.
No comments:
Post a Comment