Matkalla La Scalaan tutustuimme Milanon kultaiseen neliöön, joka tunnetaan nimellä Galleria Vittorio Emanuele II. Alueelle on keskittynyt kaikki luksusmerkkien isot myymälät sekä pienet eksklusiiviset putiikit. Kuvassa näkyvässä Biffissä piipahdimme ennen oopperaan pizzalla. Miestarjoilija pani merkille juhlavat asusteemme ja toivotti hyvää oopperailtaa.
La Scala ei ulkonaisesti ollut niin vaikuttava kuin olimme odottaneet. Komea kumminkin.
Oopperan museossa oli hieno maalaus oopperatalosta 1800-luvulta.
Kun Aidan esityksessä ei voinut ottaa kuvia, laitan mukaan muutaman kuvan museosta, jossa kuvaaminen, ilman salamaa, oli sallittua.
Aidan säveltäjä Verdi oli kunniapaikalla. Samoin Enrico Caruso, joka oli maailman paras tenori 1900-luvun alussa.
Oopperadiiva Maria Callas on laulanut monta isoa roolia La Scalassa-
Oopperan jälkeen vietimme vielä pari päivää Milanon ihmeisiin tutustumassa. Niistä nostan esiin 1930-luvun monumentin, joka syntyi kun Italian diktaattori Benito Mussolini halusi osoittaa fascismin voimaa ja rakennutti Milanoon uuden rautatieaseman. Se oli pröystäilevän vaikuttava, katsoi sitä mistä kulmasta tahansa.
Milanosta matkasimme Nizzaan junalla. Kulku oli mukavaa ja kesti viitisen tuntia. Myös Sukkapiiri kokoontui junassa.
No comments:
Post a Comment