Edellisessä blogissaan HP kertoi Tallinnassa olevasta Pietari Suuren rakennuttamasta upeasta palatsista. Onneksi keisariajan perintöä löytyy paljon myös Helsingistä, kuten HP on ennenkin todennut. Yksi niistä on Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan (1855-1881) Aleksanteri II:n mukaan nimetty Aleksanterin teatteri Bulevardilla.
Aleksanterin teatteri rakennettiin Venäjän kenraalikuvernöörin Nikolai Adlerbergin aloitteesta ja se valmistui vuonna 1879. Venäjänkielinen teatteri oli tarkoitettu Suomessa palvelleille venäläisille virkamiehille ja upseereille. Suomen itsenäistyttyä rakennuksessa toimi Suomen Kansallisooppera ja vuodesta 1993 Aleksanterin teatteri on toiminut vierailuteatterina. Ohjelmistossa on ollut niin tanssia, näytelmiä, konsertteja, musikaaleja kuin oopperaakin.
Teatterin juuret näkyvät edelleen sen ohjelmistossa, jossa on paljon vierailevia venäläisiä tanssiryhmiä, näytelmiä ja konsertteja. Yhteistyö maailmankuulun Mariinski-teatterin kanssa käynnistyi jo 1800-luvun lopulla ja jatkuu edelleen. HP muistelee, että Mariinski olisi äskettäin valmistuneen ison remonttinsa ajaksi siirtänyt osan tuotannostaan Helsinkiin, mutta täällä ei asiasta innostuttu.
HP on jo vuosikausia asunut Helsingissä, mutta jostain syystä Aleksanterin teatteri on jäänyt väliin, vaikka se on kiinnostanutkin. Nyt asia korjaantui, kun menimme 7.4. katsomaan Gunilla Hemmingin kirjoittamaa näytelmää Ihanteiden aika, jonka Helsingin Sanomat on sponsoroinut oman 125-juhlavuotensa merkeissä.
Näytelmä kertoi Hesarin edeltäjän Päivälehden perustamisesta ja lehden alkutaipaleesta. Vanhana lehtihistorian harrastajana HP ei löytänyt tarinasta moitteen sijaan, pikemminkin päinvastoin. Myös näyttelijävalinnat olivat osuneet kohdalleen. Alla olevassa kuvassa vasemmalta lehden perustaja Eero Erkko (Carl-Kristian Rundman), Lauri Kivekäs (Toni Kamula) ja Juhani Aho (Matti Ristinen).
Seuraavassa kuvassa (vasemmalta) Aho, Erkko, Minna Canth (Wanda Dubiel, joka näytteli myös Erkon vaimon Maissi Erkon roolin) sekä Tekla Hultin (Ulla Raitio, myös Ida Aalbergin roolissa) pitävät hauskaa, asuista päätellen ilmeisesti näytelmän harjoitustauolla.
HP suosittelisi näytelmää kaikille kulttuurihistorian ja teatteritaiteen nälkäisille, mutta valitettavasti sen viimeinen näytäntö oli 8. huhtikuuta.
Lopuksi laitan näytille teatterissa olevan Aleksanteri II:n muotokuvan. Suuren ja pidetyn hallitsijan - vaikka hänet Pietarissa murhattiinkin - kuvaksi teos on perin vaatimaton. Katseen suunta näyttäisi kuitenkin olevan Senaatintorille, jossa suomalaisten rakastama (näin todella oli, eikä luonnehdintaa pidä jälkikäteen muuttaa) hallitsija on komeasti esillä. Varsinkin ulkomaalaiset ihmettelevät sitä, että Aleksanterin II:n patsas seisoo Suomen parhaalla paikalla, ja on siinä kestänyt idänsuhteidemme monet murrokset.
No comments:
Post a Comment