AIV:n matkassa Loimaalla ja Lahdessa

HP:n kirja nobelisti Artturi Ilmari Virtasesta on herättänyt paljonlaisesti huomiota, muun muassa esiintymis- ja esitelmäpyyntöjä on tullut kesälle ja syksylle runsaasti. Laitan tähän pari ensimmäistä.

Kesäkuun alussa oli vuorossa esiintyminen Maatalouden Sarka-museossa Länsi-Maidon kesätapahtumassa, jossa oli mukana lähes 400 maidontuottajaa ja heidän perheenjäseniään. HP piti siellä kolmeen kertaan esityksen Virtasen ja Valion suhteesta. Auditorioon mahtui sata kuulijaa, ja sali oli joka kerta täynnä.

 

Esitysten välillä HP tapasi myös Maitolähettilään, Anni Lehtosen. Maitolähettiläs tunnettiin aikaisemmin Maitotyttönä, mutta kun tytöttelystä luovuttiin, titteliä vaihdettiin. Osaselitys oli sekin, että silloin tehtävään valittiin myös nuori mies.

Kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota myös punaiseen Valmet-traktoriin, jonka valmistus alkoi heti sotien jälkeen. Sitä kutsuttiin Piikkilangan kiristäjäksi, koska voimavaunun teho, 20 hevosvoimaa, oli perin vaatimaton isompiin maataloustöihin. Valmetista kannattaa kertoa vielä sekin, että ihan ensimmäisten traktorien runkoina olivat armeijan varastoissa joutilaiksi käyneet tykinputket. Eli aseita taottiin kirjaimellisesti auroiksi, kuten vanha sanonta kuului.

Maitopäivässä HP tapasi myös vanhan kollegansa Jyväskylästä, dosentti Teppo Viholan, joka toimii maatalousmuseon johtajana.

Viikko Loimaan jälkeen vuorossa oli Lahden Kansanopisto, jossa pidettiin 31. historian kesäseminaari, kesto kolme päivää. HP piti 1,5 tunnin luennon aiheesta:

Kesäseminaarin järjestelyistä vastasivat Historian Ystäväin Liitto sekä Lahden Kansanopisto, jonka päärakennus on hieno jugend-linna 1900-luvun alusta. Sotavuosina opisto toimi sotasairaalana, kuten niin monet isot julkiset rakennukset.

Seuraavaksi AIV-kiertue suuntaa Kainuuseen, mutta se onkin jo oman juttunsa aihe.

Erilainen juhla - Seurasaaren Juhannusvalkeat

HP:n klaani on viettänyt vähän eri kokoonpanoissa noin 30 juhannusta Toukolassa. Tällä kertaa kylmät kelit, jotka eivät haitanneet kesäpaikan maalaustalkoita, aiheuttivat sen, että pääkaupunkiseutu alkoi kolmen viikon poissaolon jälkeen houkutella. Juhannussauna lämmitettiin Jääkärinkadulla, josta Juhan perhe suunnisti omaan juhlaansa ja HP kumppaninsa kanssa puolestaan Seurasaareen, jossa menossa olivat perinteiset Juhannusvalkeat.

Väkeä oli paikalla tuhansittain, mutta kun nähtävää ja toimintaa oli eri puolilla saarta runsaasti, mitään tungosta ei ollut, pikemminkin mukavaa yhdessäoloa, kun ilmakin vielä oli aurinkoinen ja lämmin. Oman eksotiikkansa tunnelmaan toi ulkomaalaisten (turisteja ja maahanmuuttajia) paljous. Heti alkuun meitä tervehti elämystaitelija Marika Walldénin tuliveistos Ukkosen henki. Miten sille lopulta kävi, se selviään jutun viimeisessä kuvassa.

Seurasaari on jo pitkään ollut suuri kansatieteellinen ja historiallinen museo, johon on tuotu paljon alkuperäistä jäämistöä. Laitan kuvia muutamista kiintoisista rakennelmista. Alla oleva kuva esittää pitkän kannon nokkaan rakennettua ruokavarastoa, johon menneinä vuosisatoina lukuisina liikkuvat eläimet eivät yltäneet.

Saaren tunnetuin rakennus on Karunan vanha puukirkko, joka valmistui 1685 ja joka siirrettiin Seurasaareen 1912, kun Karuna sai uuden kivikirkkonsa. Kirkko on Seurasaaren vanhin frakennus. Se on kesäisin erittäin suosittu vihkikirkko. Jutussa tapaamme vielä parin, joka vihittiin juhannusaattona 2015. Me puolestamme vähän petyimme, kun emme päässeet kirkkoon sisälle kun ovet suljettiin klo 21 ja myöhästyimme muutaman minuutin. No, joku toinen kerta sitten.

Niemelän torppa monine rakennuksineen edustaa vanhaa torpparikauden agraarikulttuuria.

Tämä kirkkovene 1800-luvulta on Kainuun Paltamosta. Kuvaan mahtui vain noin puolet veneestä. Se on todella pitkä, siihen sopii noin sata sanankuulijaa.

Näyttävä on tämäkin rakennus, joka edustaa itäkarjalaista rakennuskulttuuria.

Siinä iltayhdeksän paikkeilla juhannusväki alkoi kokoontua saaren rannoille, mihin oli rakennettu yhdeksän eri maakuntien kokkokulttuuria edustavaa juhannuskokkoa. Samalla saimme seurata monipuolista ohjelmaa ja kuulla tosiasioita juhannustulien historiallisesta perinteestä.

Seuraavassa kuvassa näkyy juhlien pääkokko, jonka kävi sytyttämässä aikaisemmin Karunan kirkossa vihitty nuoripari. He tulivat paikalle isolla kirkkoveneellä. Komeasti kokko myös paloi.

 

Juhannusjuhlassa esiteltiin myös vanhoja kädentaitoja. Onnellisen Sepän Paja keräsi runsaasti katsojia.

HP osti sepältä rantasaunaansa ranstakan (suomeksi kohennuskeppi, kääntänyt Urho Kekkonen aitosuomalaisuuskaudellaan).

Ja kauniiksi lopuksi: poistuessamme Seurasaaresta paloi sillankupeeseen pystytetty edellä mainittu elämysteos komeasti. Se oli sytytetty klo 22.30.

Tuurin maalit ovat nyt seinässä

Kuten HP aikaisemmin kertoi, Tuurin kyläkaupasta tarttui mukaan 30 litraa talomaalia: 20 litraa tummaa kanto-sävytettyä ja 10 litraa vitivalkoista. Muutamassa päivässä maalit löysivät paikkansa kun Toukolaan saapui mukavasti talkooväkeä.
Ensin maalaushommissa olivat Kusti, Sakke ja Ulla. HP keskittyi ikkunoiden ja ovien vuorilautojen vaihtoon.

Välillä toki vähän juhlittiin, kun poikien lähestyvien synttärien merkeissä juotiin kakkukahvit.

Merkille pantava tapaus oli myös se, kun Timpan tabletista katsoimme vuoden  futismatsin Juventus-Barcelona, joka päättyi tulokseen 1-3. Huomaa katselulaitteemme takan reunalla. Pienihän se oli, mutta koko ei tunnelmaa haitannut. Meillä oli myös viiden euron vedonlyönti ottelun lopputuloksesta ja maalintekijöistä. Kusti osoitti kovan luokan asiantuntemusta veikkaamalla sekä lopputuloksen että kaikki neljä maalintekijää oikein. Hän kääri siis koko potin, kaikki 20 euroa.

Miehen mittoihin kasvanut Kusti osoittautui myös oivaksi halkokirveen käyttäjäksi. Kuvan puut syntyivät noin tunnissa.

Sakke osallistui puusouviin kuljettamalla klapeja kottikärryillä.

Kun Halosten perhe vaihtoi maisemaa Yhdysvaltoihin (mm. New York, Washington ja Buffalo), maalaustalkoisiin liittyi Veera. Alkuun hänellä oli neljän päivän ajan lomaseuranaan luistelukollegansa Minni. He viihtyivät laavulla, paistoivat lettuja, saunoivat ja uivat noin 12 asteisessa Päijänteessä.

Minnin lähdettyä Veeran osuudeksi maalaistalkoissa tuli ikkunoiden ja ovien uusien vuorilautojen maalaus kahteen kertaan. Taitoluistelussa opittu liikunnan plastisuus osoittautui hyödylliseksi myös maalauksessa. Siveltimen vedot olivat heti alussa pitkiä ja sulavia, ei mitään töpötystä.

Pitkien päivien päätteeksi maittoi saunan lisäksi myös uni.

Vähän ennen juhannusta maalausurakka oli jo pientä fikseerausta vaille valmis, mistä malliksi pari kuvaa.

Ennen omaa urakkaamme myös luottorakentajamme Tapsa oli toukokuun alussa käynyt nikkaroimassa saunarantaan uudet portaat kun HP:n 30 vuotta sitten tekemät portaat alkoivat olla yli seitsenkymppisille turhan raskaat. Nyt askelkorkeutta madallutettiin selvästi.

Samalla Tapsa uusi myös yläterassin entiset valkoiset kaiteet, ja lopputulos on varsin hieno. Ensi vuonna nämä uudisrakenteet maalataan tummalla terassiöljyllä, joka on sävytetty talon väriin.

Auton voi ostaa nettitarjousten pohjalta

Kesämme alkoi toukokuun lopulla, kun matkasimme Seinäjoelle hakemaan uutta autoamme. Kun sen hankintamenettely oli vähän erikoinen, HP kertoo asiasta tarkemmin. Malli saattaa olla käyttökelpoinen muillekin auton ostoa harkitseville.

Ranskalaisten autojen ystävänä HP toimi niin, että katsoi ensin netistä tietoja kahdesta autosta, jotka olivat Citroen C4 ja Renault Captur; missä päin Suomea niitä oli myynnissä. Auton tuli olla vuoden 2015 mallia, siinä tuli olla automaattivaihteisto, peruutustutkat edessä ja takana, vakionopeudensäädin sekä kunnon navigaattori. Tämä varustelutaso oli siksi, että Hesari oli äskettäin asiantuntijoiden suulla kertonut, että yli 70-vuotiaille nämä varusteet olivat paikallaan. Lisäksi HP halusi auton heti käyttöön, kun hän ei tarvitse autoa muuta kuin kesällä.

HP:n nettiviesti lähti noin 15 eri autoliikkeeseen ja siinä kerrottiin tarkat tiedot vaihtoautosta, joka oli Suzuki Swift mallia 2011, ajettu 25 000 km. Vastaukset tulivat välittömästi. Puhelin ja sähköposti kävivät kuumana muutaman päivän ajan kun tarjouksia hierottiin puolin ja toisin. Useimmat tarjotut Citroenit ja Renaultit olivat kolme kuukautta esittelykäytössä olleita autoja, mutta osa oli aivan uusia. HP päätyi hakemaan Citroeninsa siis Seinäjoelta, jossa se oli ollut tarkoitus ottaa esittelykäyttöön, mutta tarjouspyyntö muutti suunnitelmat. Näin autolla oli ajettu vain 150 km.

Tarjouskilpailun lopputulos oli yllättävä. Vaihtoauton hyvityshinta vaihteli 6 500 eurosta 11 000:een (uutena auto maksoi 15 000). Parhaat tarjoukset - siis ostajan kannalta - tulivat Seinäjoen ja Tampereen suunnilta. Heikkoja markkinoita hienolle Suzukille olivat mm. Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lappeenranta ja Oulu.

Mistä em. suuri vaihteluväli - nousua taitaa olla peräti 60-70 prosenttia - on seurausta. Yksi selitys on se, että eri merkkien markkinat ja arvostus ovat eri osissa Suomea erilaiset. Myös liikkeissä on eroja. Kun autokaupat ovat jo 1980-luvulta alkaen olleet ns. multidealer-liikkeitä, jotka myyvät useita eri merkkejä, jotkut liikkeet saattavat panostaa myyntityössään niihin merkkeihin, joiden menestys on perinteisesti ollut hyvä. HP arvelee vielä,  että vaihtoautosi täytyy olla uudehko ja vähän ajettu sekä merkkiä, joka ei ole kovin yleinen. Hyväksi on sekin, jos kiinnostuksesi kohde ei ole merkkiä, jonka myynti on valtakunnallista huippua. Kun näin on, silloin autostasi saamat tarjoukset voivat vaihdella hyvinkin paljon.

Paluumatkalla Seinäjoelta poikkesimme Tuurin kyläkaupassa. Sieltä löysimme 30 litraa talomaaleja sekä maalauksen tarvekaluja. Mitä siitä sitten seurasi, siitä HP kertoo lähipäivinä.