Erilainen juhla - Seurasaaren Juhannusvalkeat

HP:n klaani on viettänyt vähän eri kokoonpanoissa noin 30 juhannusta Toukolassa. Tällä kertaa kylmät kelit, jotka eivät haitanneet kesäpaikan maalaustalkoita, aiheuttivat sen, että pääkaupunkiseutu alkoi kolmen viikon poissaolon jälkeen houkutella. Juhannussauna lämmitettiin Jääkärinkadulla, josta Juhan perhe suunnisti omaan juhlaansa ja HP kumppaninsa kanssa puolestaan Seurasaareen, jossa menossa olivat perinteiset Juhannusvalkeat.

Väkeä oli paikalla tuhansittain, mutta kun nähtävää ja toimintaa oli eri puolilla saarta runsaasti, mitään tungosta ei ollut, pikemminkin mukavaa yhdessäoloa, kun ilmakin vielä oli aurinkoinen ja lämmin. Oman eksotiikkansa tunnelmaan toi ulkomaalaisten (turisteja ja maahanmuuttajia) paljous. Heti alkuun meitä tervehti elämystaitelija Marika Walldénin tuliveistos Ukkosen henki. Miten sille lopulta kävi, se selviään jutun viimeisessä kuvassa.

Seurasaari on jo pitkään ollut suuri kansatieteellinen ja historiallinen museo, johon on tuotu paljon alkuperäistä jäämistöä. Laitan kuvia muutamista kiintoisista rakennelmista. Alla oleva kuva esittää pitkän kannon nokkaan rakennettua ruokavarastoa, johon menneinä vuosisatoina lukuisina liikkuvat eläimet eivät yltäneet.

Saaren tunnetuin rakennus on Karunan vanha puukirkko, joka valmistui 1685 ja joka siirrettiin Seurasaareen 1912, kun Karuna sai uuden kivikirkkonsa. Kirkko on Seurasaaren vanhin frakennus. Se on kesäisin erittäin suosittu vihkikirkko. Jutussa tapaamme vielä parin, joka vihittiin juhannusaattona 2015. Me puolestamme vähän petyimme, kun emme päässeet kirkkoon sisälle kun ovet suljettiin klo 21 ja myöhästyimme muutaman minuutin. No, joku toinen kerta sitten.

Niemelän torppa monine rakennuksineen edustaa vanhaa torpparikauden agraarikulttuuria.

Tämä kirkkovene 1800-luvulta on Kainuun Paltamosta. Kuvaan mahtui vain noin puolet veneestä. Se on todella pitkä, siihen sopii noin sata sanankuulijaa.

Näyttävä on tämäkin rakennus, joka edustaa itäkarjalaista rakennuskulttuuria.

Siinä iltayhdeksän paikkeilla juhannusväki alkoi kokoontua saaren rannoille, mihin oli rakennettu yhdeksän eri maakuntien kokkokulttuuria edustavaa juhannuskokkoa. Samalla saimme seurata monipuolista ohjelmaa ja kuulla tosiasioita juhannustulien historiallisesta perinteestä.

Seuraavassa kuvassa näkyy juhlien pääkokko, jonka kävi sytyttämässä aikaisemmin Karunan kirkossa vihitty nuoripari. He tulivat paikalle isolla kirkkoveneellä. Komeasti kokko myös paloi.

 

Juhannusjuhlassa esiteltiin myös vanhoja kädentaitoja. Onnellisen Sepän Paja keräsi runsaasti katsojia.

HP osti sepältä rantasaunaansa ranstakan (suomeksi kohennuskeppi, kääntänyt Urho Kekkonen aitosuomalaisuuskaudellaan).

Ja kauniiksi lopuksi: poistuessamme Seurasaaresta paloi sillankupeeseen pystytetty edellä mainittu elämysteos komeasti. Se oli sytytetty klo 22.30.