Kiehtova Lissabon, osa I/II: Löytöretkiä ja vallankumousta

Kuten HP äskettäin kertoi, teimme syyskuun puolivälissä Ritvan ja Ilkan kanssa matkan Lissaboniin. Viiden päivän matkasta kolme päivää oli ohjattua ohjelmaa, joten ehdimme nähdä ja kuulla varsin  paljon. Oppaina olivat matkan tuottaja Eija ja paikallinen Francisca, jonka eloisa esitys oli suorastaan  lumoavaa.

Ensi päivän kaupunkikierroksella pysähdyimme mm. Neilikkavallankumouksen muistomerkillä. Ko. vallankumouksessa 1974 sosialistijuntta otti vallan oikeistojuntalta. Nimensä vallankumous sai siitä, että vallankumoukselliset pitivät neilikkaa kiväärinsä piipussa. Tässä vaiheessa Portugalilla oli vielä pitkä matka demokratiaan.

Kiintoisaa nähtävää oli Atlantin rannalla, kuten nämä tornit, jotka symboloivat Portugalista vuosisatojen varrella lähteneitä löytöretkiä.

Yllä oleva torni oli rakennettu juuri siihen  kohtaan, josta Vasco da Gama ja kumppanit astuivat laivoihinsa. Seuraavassa kuvassa heidät on taltioitu marmoriin. Todettakoon vielä, että Vasco da Gama oli se purjehtia, joka 1400-luvun lopussa löysi meritien Intiaan ja nimitettiin siitä hyvästä Intian varakuninkaaksi.

Seuraavana oli vuorossa sotamuseo, jonka merkittävin anti portugalilaisille olivat kunniataulut, joihin oli kaiverrettu kaikkien niiden nimet, jotka olivat saaneet surmansa Portugalin siirtomaasodissa Etelä-Amerikassa ja Afrikassa ja uudemmissa YK:n rauhanturvatehtävissä.

Museossa oli jatkuva sotilasvartiointi, jota Ritva ja Ulla kävivät ihastelemassa.

Iltapäivällä kävimme maistelemassa  kuuluisia Belemin leivoksia, joiden salainen  resepti on peräisin viereisen luostarin munkeilta 1800-luvulta.

AIV-tutkija tapasi iltapäivällä myös hyvän ystävänsä. Portugali on tunnettu hyvistä juustoistaan.

Ensimmäinen päivämme päättyi illalliseen Fado-ravintolassa, jossa jälleen kerran meille esiintyivät Portugalin parhaat Fado-laulajat. Aikaisemmin olimme tavanneet heitä Madeiralla.

Jäähyväiset Toukolalle - siis tältä kesältä

Tänä syksynä emme enää vie autoamme talviteloille Korpilahdelle vaan Citroen talvehtii Tattarinsuon autohotellissa Helsingissä.
HP laittaa kesän 2015 viimeiset kuvat Toukolasta. Neljä seuraavaa on otettu 7. syyskuuta, joka jäi viimeiseksi yöksi tällä erää.

Seuraavana aamuna lähtiessämme Helsinkiin HP otti vielä kaksi kuvaa, joista näkyy kesän 2015 käden jäljet: uusi aitta sekä osa päärakennusta, joka sai uuden maalin sekä uudet ikkuna- ja ovikarmit.  Tarkka katsoja huomaa myös kuvan oikeassa alareunassa näkyvän uuden terassikaiteen. Edellä (yllä) olevassa kuvassa näkyvät myös päärakennukset uudet portaat, jotka HP teki päällystämällä vanhat portaat leveällä terassilaudalla.

AIV-torni uusiokäytössä Korpilahdella

HP:n edellisen jutun viimeisin kuva esitti vanhaa 1940-luvulla rakennettua puista AIV-rehutornia, jonka käyttö loppui 1970-luvulla, jolloin Riuttalan tilanpitokin päättyi. Sen jälkeen torni sai rauhassa olla säiden armoilla ja ravistua niin että se tänään hädin tuskin pysyy pystyssä.

Myös toisenlaisia kertomuksia on kosolti. Aikanaan, ennen kuin AIV-rehua ryhdyttiin taltioimaan muoviin, "vaahtokarkeihin", kuten Sakke on niitä onnistuneesti kutsunut, AIV-torneja rakennettiin kymmeniä tuhansia. Jotkut niistä on purettu mutta tuhansia on edelleen symboloimassa hyvinvoivaa maaseutua ja sen maitotaloutta. Osa torneista on otettu vanhojen kivimeijerien ja kivinavettojen tapaan uusiokäyttöön, kuten alla oleva torni Korpilahdelta.

Tämä torni löytyy Kouhian Sahalta, Toukolan sahatavaran hovihankkijalta, josta HP on muutaman kerran jo kirjoittanut. Saha oli aikaisemmin noin kymmenen lehmän maitotila. Sen tuotantosuuntaa muutettiin 1960-luvun lopulla radikaalisti: maidontuotanto lopetettiin ja lähdettiin puutavarabisnekseen, rakennettiin raamisahoille ja sahatavaralle hallit, navettaan taas valmistui hienomman puutavaran kuten paneelien, listojen, lattialautojen ja hirsien höyläämö.
Tuorein muutos on navetan kyljessä olevan AIV-tornin jatkaminen hirsikerroksella ja tornin ottaminen toimistokäyttöön. Ikkunat oli luonnollisesti puhkaistava tornin seiniin.

Toimiston vieressä on neuvotteluhuone, jonka seinille Kouhian veljekset ovat laittaneet vanhoja maatilan käytössä olleita työkaluja. Huone on rakennettu tilaan, jossa lehmät kävivät herkuttelemassa tuoreella AIV-rehulla.

Komeaa vanhaa agraarikulttuuria

Jutussani 11.9.2015 kerroin, että Ritvan ja Ilkan rapujuhliin Karttulassa kuului myös vierailu Riuttalan talonpoikaismuseossa ja että HP palaa asiaan erikseen.
Museo edustaa vaurasta savolaista talonpoikaiskulttuuria. Se valittiin vuoden 2015 perinnemaisemaksi Suomessa. Eikä syyttä, kuten huomaat. Vieläkin komeampi saavutus oli se, että Riuttalan pihapiiri ympäristöineen valittiin vuonna 1900 edustamaan suomalaista maaseutua ja elämänmuotoa legendaariseen  Pariisin maailmannäyttelyyn, jossa suomalaiset sekä kulttuurimme ja taloutemme olivat muutenkin näyttävästi esillä.

Riuttalan sydän on alkuperäinen 1800-luvun maalaistalon pihapiiri. Ensimmäinen tieto Riuttalasta on vuodelta 1657, jolloin talo merkittiin Pietari Brahen läänityksistä laadittuun karttaan. Rakennuksia on yli 20 ja alkuperäisiä luetteloituja esineitä noin 1400. Tilan vanhin rakennus on vuodelta 1852.

Riuttala sijaitsee parikymmentä kilometriä Karttulan muusta asutuksesta. Se muodosti aikanaan ns. yksittäiskylän, siis yksi maatila muodosti kylän, joka oli kaikin puolin omavarainen. Talossa asui paljon väkeä, omistajia parissa kolmessa polvessa ja iso joukko palvelusväkeä. Alla olevassa mustavalkeassa kuvassa tilan väki on kokoontunut isoon pirttiin aterialle, asuista päätellen joskus 1900-luvun alussa.

Kuvista huomaat, että kalusteet olivat vankkaa tekoa. Jokaisella oli paikkansa, kuten puusepän varusteilla. Tässä nurkkauksessa käsistään kätevät miehet valmistivat pitkinä talvi-iltoina tarvekaluja tulevaa kesää varten.

 

Kaukana korvessa sijainnut Riuttala oli pakosta hyvin omavarainen: viljan ja maitotuotteiden lisäksi tilaan kuuluivat myös hyvät kalastus- ja metsästysalueet. Kun kirkko oli parin päivän matkan takana, tilalla oli jopa oma ruumishuone. Ja tietysti tuulimylly, jotta vilja saatiin jauhettua.

 

Alla oleva riihi, jossa vilja siis puitiin, on Museoviraston mukaan alan suurin Suomessa.

Kertomuksen viimeisin kuva esittää AIV-tornia, joka rakennettiin jatkosodan aikana. Se on selvästi pula-ajan tuote, yläosaltaan puurakenteinen ja maan sisällä olevalta osaltaan muurattu tiilistä. Tätä  ei edes HP, joka pitää itseään melkoisena AIV-asiantuntijana, olisi tiennyt, ellei olisi infotekstistävoinut lukea. Hiukan huonoon kuntoon oli pieni torni päässyt. Mutta varmaan siitä tilan lehmikarja, jonka koko vaihteli 10-20:n välillä, sai sopivasti tuorerehua myös talvella, joten maidon tulo ei ehtynyt, kuten kävi niille lehmille, jotka saivat syödäkseen kuivattua heinää.

Hyvät ystävät - kun ajelette Kuopion Karttulan suunnalla, poiketkaa ihmeessä Riuttalassa. On se sen verran vaikuttava paikka.

Ulkogrilli päivitettiin nykyhetkeen

HP rakensi kesällä 1994 yhdessä turkulaisen ystävänsä Matin kanssa mökillemme tiilestä ulkogrillin, joka palveli ihan kelvollisesti 21 vuotta. Viimeksi sillä tehtiin  kunnon ateria elokuun alussa, kun Marja-Leena ja Pekka olivat vieraina (ks. kuvaa blogissa 15.8.2015).

Olimme ajatelleet, että kesällä 2016 korvaamme grillin ja sen yhteydessä olevan savustuspöntön kesäkeittiöllä, jotka nykyisin olevat suurta muotia.

Kun kesäkeittiöstä oli puhetta myös vieraidemme kanssa, Marja-Leena arveli sen heikentävän maisemaa. Tätä jäimme miettimään, ja päätimmekin luopua kesäkeittiöstä ja korvata sen isolla kaasugrillillä, jotka niinikään ovat nykyisin muodissa.

Kun tiiligrilli oli vankkaa tekoa, HP käytti sen purkamiseen rautakankea ja hartiapankkia.

Purkutiilet varastoitiin piiloon päämökin terassin alle odottamaan mahdollista myöhempää käyttöä. Grillissä lämpökäsitelty ja betonin vahvistamana tiili kun on lujaa tekoa esimerkiksi tulevien rakennusprojektien tukijaloiksi.

Kaasugrillin valinta oli helppoa, kun kärkimerkkeihin kuuluvalla Landmannilla oli tarjolla grilli, joka oli asennettu tummaksi maalattuun puuvaunuun.

Ensi-illassa HP grillasi isohkon lohen kylkipalan, josta tulikin varsin maittavaista. Ensi kesänä herkuttelemme sitten lisää ystävien kanssa.

 

 

 

Rapuja elokuussa: Osa 2 - toinen matka Savoon

Elokuun toiset ravut söimme Karttulassa, joka on parisen vuotta kuulunut Kuopioon. Tästä tapaamisesta on tullut jo perinne, sillä olimme nyt kolmannen kerran Ritvan ja Ilkan vieraina Savossa rapujen merkeissä. Mukavaa oli tälläkin kertaa, ravut ja illalliseen kuuluvat pihvit maistuivat, ja juttu luisti.

Kuvista näet, että söimme ravut ulkona ilta-auringon paisteessa, mutta pihvin ja jälkiruoan ajaksi siirryimme sisätiloihin, katetulle terassille. Yksi keskustelun teemoista oli yhteinen Lissabonin matka 12.-16. syyskuuta. Tähän aiheeseen HP palaa myöhemmin.

Ritvan bravuureja on seuraavan päivän lounaaksi tarjotut muikut, jotka emäntämme oli aamulla noutanut paikalliselta kalastajalta suoraan verkoilta. Hän paistaa muikut yksitellen ja aidossa voissa, tietysti. Ennen lounasta teimme kolmen tunnin vierailun Karttulan komeimpaan nähtävyyteen, Riuttalan talonpoikaismuseoon. Mutta se onkin oman juttunsa arvoinen.

 

 

Kansallisten seniorien vieraana Muuramessa

Muuramen kansalliset (kokoomuksen) seniorit kutsuivat HP:n vieraakseen Muuramen seurakunnan rantasaunalle syyskautensa avaukseen. Puheen aiheena oli nobelisti A.I. Virtanen toisinajattelijana. Seniorien johtoporras oli tietoinen siitä, että HP vietti kesäänsä Päijänteellä noin 40 kilometrin päässä.

Tilaisuudessa oli mukavasti väkeä, kuin tupailloissa ikään, vaikka samaan aikaan Pekingin MM-kisoissa kisattu miesten keihään loppukilpailu verottikin miespuolista jäsenkuntaa, kun olivat uskoneet journalistien etukäteen hehkuttamaan kaksoisvoittoa. No, tulihan sentään pronssia.

Seniorien puheenjohtaja jäi kaipaamaan lisää tietoa ns. asevelisosialisteista, joita HP jonkin verran käsitteli. Sovittiin, että ensi vuonna aiheeseen voidaan palata.

Rapuja elokuussa: Osa 1 - Varkaus

Elokuun puolivälissä visiteerasimme kuopiolaisten ystäviemme Merjan ja Heikin kesäpaikassa Varkaudessa. Oli mukava yllätys, kun isäntäväki oli järjestänyt rapuillalliset uudessa huvimajassaan.

Aloitimme rapujuhlat iltahämärän aikaan...

 

 ...ja jatkoimme aina puoleenyöhön saakka. Mukavaa ja leppoisaa oli, kuten aina Merjan ja Heikin kanssa.

Laitan vielä kuvan rappusista, jotka Heikki rakensi viime kesänä päätalosta alas rantasaunaan. Loistavaa kirvesmiehen/puusepän työtä.