Puolen viikon paikkeilla olin maanpuolustuskurssini (128.) kokouksessa, jossa aiheena oli valtakunnan huoltovarmuus. Keskustelussa nousi esiin myös sellainen näkökulma, jota HP ei ole aiemmin huomannutkaan. Naton turvatakuu, lähinnä kuuluisa 5. artikla, ei tarkoitakaan pelkästään sotilaallisia takuita (sotilaita ja aseita) vaan tukea myös huoltovarmuudessa. Tämähän on erittäin tärkeä asia varsinkin silloin kun kriisit ovat pitkäaikaisia. Jos konflikti eskaloituu oikeaksi sodaksi, ammukset loppuvat muutamassa viikossa (jotkut jo muutamassa päivässä) eikä elintarvikeomavaraisuuskaan kovin pitkään kestä.
Tästä meillä on lähihistoriasta konkreettinen esimerkki. Kun Suomi kesällä 1941 lähti jatkosotaan hakemaan hyvitystä talvisodan aluemenetyksistä - oikein muuta mahdollisuutta ei ollutkaan - aseista loppuivat ammukset jo alkusyksyllä. Myös nälkä uhkasi heti ensimmäisen sotatalven kynnyksellä. Ilman Saksasta saatua runsasta apua perikato olisi ollut edessä.
Suomella ja Saksalla ei ollut mitään paperille kirjoitettua liittosopimusta, mutta Saksa piti tärkeänä, että Suomen taistelukestävyys säilyisi. Tällä ase- ja elintarvikehuoltomme riippuvuudella Saksa pystyi sitten kolmisen vuotta ohjaamaan Suomen poliittista ja sotilaallista linjaa. Loppukesällä 1944 Kolmas valtakunta oli jo siksi paljon heikentynyt, että Suomi saattoi irtautua sodasta ilman että Saksa olisi sitä kyennyt estämään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment