Päiväkirja jää tauolle pariksi viikoksi

Muutaman tunnin kuluttua nousemme siiville kohteenamme Nizza (muille kuin suomalaisille ja italialaisille Nice), jossa entiseen tapaan vietämme seuraavat kaksi viikkoa. Kun HP ei ole katsonut aiheelliseksi hankkia uusinta tekniikkaa, päiväkirja vaikenee matkan ajaksi. HP pitää kuitenkin mielensä avoinna ja kameran valmiina ja raportoi sitten huhtikuun alkupuolella kokemuksistaan. Mitään järisyttävää uutta ei ole odotettavissa, koska matkamme on jo kahdestoista perättäinen. Mutta aina on Rivieralle yhtä mukava lähteä.

Toivottavasti pitelee ilmoja, jotta HP tarkenee lukea Promenade des Anglaisin rantaravintoloissa matkakirjojaan, jotka - yllätys, yllätys - käsittelevät kreivi von der Goltzia.

Vanhat kaverit Kappelissa

Matti V. on HP:n vanhoja kavereita jo 1970-luvulta, kun muutimme samaan kerrostaloon Turun Uittamolla ja aloimme treenata maratoneja varten ynnä perheinemme seurustella keskenämme. Yhteys vain tiivistyi sen jälkeen kun HP:n perhe muutti - työn perässä - Keski-Suomeen ja alkoi lomillaan rakentaa kesäpaikkaa Päijänteelle. Matti ja vaimonsa Marju olivat jokakesäisiä vieraita yli 20 vuoden ajan ja avustivat merkittävästi kesäpaikan rakennushankkeissa, yhteensä 2-3 viikon ajan joka kesä. Monena kesänä teimme myös parin viikon automatkoja Keski-Eurooppaan. Tämä yhteys katkesi keväällä 2001, kun Marju menehtyi syöpään. Se oli kova isku myös meille, varsinkin Ullalle.

Tässä joku päivä sitten HP ilahtui kovasti, kun Matti soitti ja ehdotti tapaamista Kappelissa - oli näet lähdössä risteilylle Tukholmaan. Mukana Matilla oli avopuolisonsa Marja, jonka kanssa hän on pitänyt tiivistä yhteyttä jo syksystä 2003, muuttanut mm. Turusta Kokkolaan, jossa Marjalla on talo ja kesäpaikka. Molemmat olivat leskiä ja eläkkeellä lehtorin viroistaan.
HP on tähän uuteen suhteeseen sillä tavalla osallinen, että hän syksyllä 2003 ehdotti risteilyä Cristina Reginalla ja osoitti heti laivaan noustessa Matille, että tuossahan on näpsäkkä tumma nainen, ja vielä yksin.

Matti pani toimeksi ja kutsui tämän tumman naisen pöytäämme - sillä aikaa kun HP piipahti vessassa - tarjosi juotavat ja siitä se alkoi. Jo seuraavana yönä Matti muutti majaa ja Helsingin lentoasemalta uusiopari meni yhdessä ensin Turkuun ja sieltä Kokkolaan.

Kuvasta voit päätellä, että tapaamisissamme oli ollut yli vuoden tauko, koska vasta nyt HP saattoi ojentaa Matille uusimman kirjansa. Matti on kyllä aika ajoin ehdottanut yhteisiä matkoja, lähinnä risteilyjä, mutta jostain syytä ne eivät ole sopineet, kahta poikkeusta lukuun ottamatta (Madeira ja Kalev Spa). Nyt pitää harkita tarjouksia uudelleen, esim. Marjan ja Matin suosikit, jokiristeilyt Euroopassa, olisi hieno mahdollisuus. Ensi kesästä jo sovimme, että he tulevat vieraaksemme Päijänteelle. Viime käynnistä on jo ehtinyt kulua muutama vuosi.

Ps. Kun tapaaminen Kappelissa oli ns. nopeita lähtöjä, Ulla ei päässyt mukaan, koska hänellä oli etukäteen sovittuja muita menoja.

Prinssi hurmasi Ruotsin, ja vähän Suomeakin

13. helmikuuta HP melkein innostui, kun näki Ruotsin ja Suomen kiekko-ottelun katsomossa kruununprinsessa Victorian perheensä kera. Tulkintani oli, että meissä suomalaisissa on vielä jäljellä aimo annos vanhaa monarkismia.
Tämä näkemys, jolle kirkasotsaiset tasavaltalaiset voivat hymähdellä, sai loppuviikosta lisää katetta, kun posti toi Jääkärinkadulle kaikkiaan kolme viikkolehteä, kaikki sattumalta Otava Median lehtiä. Niistä kahden, Seuran ja Annan, kansikuva oli omistettu Victorian "vauvaonnelle".

Molempien lehtien kannessa hehkutettiin, miten pikkuprinssi hurmasi Ruotsin. Seuran kansikuvassa kannattaa panna merkille kuvamanipulaatio, kun prinssi Oscar on laitettu äitinsä kainaloon. HP:n kotiin tulee myös kolmas Otava Median viikkolehti, Suomen Kuvalehti. Se ei kirjoittanut Oscarin syntymästä riviäkään. Lähipubissa HP kävi tarkastamassa, miten kaikkien iltapäivälehtien uutisten äiti Seiska suhtautui tapahtumaan. Sillähän ei ole varsinaista kansikuvaa vaan rykelmä erilaisia vinkkejä lehden sisältöön. Sisäsivuilta löytyi kuitenkin koko sivun juttu naapurimaan iloisesta perhetapahtumasta.
Lopuksi HP kysyy, millaiseen hurmokseen Suomi joutuisi, jos presidentille ja rouva Jenni Haukiolle syntyisi lapsi.

Tuoretta ja maukasta tarjolla Lönkalla

Parhaillaan etsitään Stadin parhaita pubeja. Äänestyksen ovat järjestäneet eri kaupunginosien ilmaislehdet, jotka ovat asettaneet ehdolle yhteensä 26 pubia. HP:n kulmilta mukaan on valittu kolme: Black Door, Punavuoren Ahven ja Il Birrificio. Näistä Black Door Roballa on viime vuosina ollut HP:n kantapaikka. Il Birrificio taas on uusi tuttavuus, avattu joku kuukausi sitten Lönkalle tiloihin, jossa aikaisemmin oli tunnettu Kynsilaukka-ravintola.

Paikan sisätilat ovat kaikin puolin tyylikkäät ja pubiin sopivat. Myöskään ruoka, joksi valikoitui annos ribsejä ja parsaa, ei antanut aihetta valittamiseen (siis kun pubivertailusta on kysymys).

Parasta on kuitenkin se, että Il Birrificiossa - nimensä mukaisesti - on saatavissa itse tehtyjä ja siis tuoreita ja maukkaita oluita, joita kannattaa käydä maistelemassa. Pubin tavoitteena on, että ainakin kolmea omaa olutta on aina saatavilla, eivätkä muutkaan oluet ole mitään bulkkituotteita vaan hyvän oluen ystäville tarkoitettuja.

Pubin peräsinällä on komea kuva 1960-luvulta Unioninkadulta. Siitä voit havaita monia tuon ajan suosikkiautoja: vasemmalla edessä Renault, takanaan Auto Union, joka nykyisin tunnetaan Audina. Muita autoja ovat mm. VW, Wartburg, Simca, Morris Mini, Valiant, Cortina sekä kuorma-auto, joka lienee Bedford. Ja näkyy kuvassa myös vanha kunnon Mosse, jolla oli oma roolinsa idänkaupan tasapainottamisessa. Monella ostajalla oli vähän aatettakin mukana.

Nostalginen kuva niille, joilla ikää on riittävästi. Jos et autoista piittaa, käyhän toki oluella.

Kiara ja Kusti piipahtivat lounaalla

HP kertoi 21. helmikuuta Kiaran ja Kustin Vanhojen Tansseista. Tämän raportin katsojamäärät yltivät blogin kaikkien aikojen kirkkaaseen ennätykseen. Tansseissa myös kutsuimme "vanhat" lounaalle Jääkärinkadulle, mikä toteutui talvilomaviikon viimeisenä päivänä. Tuolloin meillä isovanhemmilla oli tilaisuus kiittää hienoista tanssiaisista.

Lounaaksi Ulla oli laittanut Kustin herkkua, Merellistä vuokaa. Keskustelimme nuorten ajankohtaisista teemoista kuten lukion loppurutistuksesta, tulevan kesän ohjelmasta, Kustin autokoulusta sekä koulun jälkeisistä opinnoista. Tapaaminen päättyi siihen, että katselimme HP:n ottamat tanssiaiskuvat (yhteensä noin sata) tv-ruudulta.
Hyvillä mielin vieraamme poistuivat.

Mukavasti Z-junalla Lahteen

Muistanette, miten HP laittoi blogiinsa 12. tammikuuta kutsun yhteisestä junamatkasta Lahteen katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Ritva ja Ilkka lähtivät, mikä takasi onnistuneen perjantaipäivän. Teimme matkan uudella Z-junalla, kesto tunti per siivu, ja päivänäytöksen jälkeen tutustuimme paikalliseen gourmet-ravintola Rouxiin, jonka Suomen kulinaristien yhdistys oli äskettäin valinnut vuoden ravintolaksi.

Myrskyluodon Maijahan on kotimainen musikaali selviytymisestä, elinikäisestä rakkaudesta ja elämästä luonnon sylissä. Nuori Maija naitettiin kalastaja Jannelle ja aviopari asettui asumaan karulle Myrskyluodolle. Maijalla oli kuitenkin onnea; hän sai hyvän miehen. Avioliitosta kehkeytyi suuri rakkaustarina, johon mahtui niin menetyksiä kuin onnen hetkiä.

Anni Blomqvistin romaaniin perustuvan musikaalin on dramatisoinut Jussi Helminen, entinen Turun Norssi, joka on tehnyt näyttävän teatteriuran. Parasta musikaalissa oli sen visuaalinen ilme, joka toi kovan saaristolaiselämän suoraan katsomoon. Esityksen musiikki ja laulut ehkä kärsivät hieman akustiikasta, joka ei ollut paras mahdollinen. Yhtä kaikki kokonaisuus oli nautittava.

Ulkoiselta olemukseltaan Lahden teatteri on karunlainen, betoninmakuinen. Ilkka entisenä Betonirakentajien keskusliiton toimitusjohtajana kiinnitti huomiomme näyttävään kattovaluun.

Teatterin lämpiössä oli kaunis vanha Rambler 1900-luvun alkuvuosilta. Se lienee tarvittaessa myös näytelmien rekvisiittana.

Päivällisen söimme siis Rouxissa, joka on kävelymatkan päässä rautatieasemasta. Päädyimme borssikeittoon ja blineihin sekä fasaaniin. Miljöö, keittiö ja palvelu olivat maineensa veroiset.

Vielä sovimme, että tulemme Lahteen toisenkin kerran, Sibeliustalon konserttiin, ja Z-junalla, totta kai. Sibeliustaloa on kutsuttu puurakentamisen lippulaivaksi. Valmistuessaan vuosituhannen vaihteessa se oli Suomen suurin julkinen puurakennus. Ja on varmaan vieläkin.