Muistanette, miten HP laittoi blogiinsa 12. tammikuuta kutsun yhteisestä junamatkasta Lahteen katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Ritva ja Ilkka lähtivät, mikä takasi onnistuneen perjantaipäivän. Teimme matkan uudella Z-junalla, kesto tunti per siivu, ja päivänäytöksen jälkeen tutustuimme paikalliseen gourmet-ravintola Rouxiin, jonka Suomen kulinaristien yhdistys oli äskettäin valinnut vuoden ravintolaksi.
Myrskyluodon Maijahan on kotimainen musikaali selviytymisestä, elinikäisestä rakkaudesta ja elämästä luonnon sylissä. Nuori Maija naitettiin kalastaja Jannelle ja aviopari asettui asumaan karulle Myrskyluodolle. Maijalla oli kuitenkin onnea; hän sai hyvän miehen. Avioliitosta kehkeytyi suuri rakkaustarina, johon mahtui niin menetyksiä kuin onnen hetkiä.
Anni Blomqvistin romaaniin perustuvan musikaalin on dramatisoinut Jussi Helminen, entinen Turun Norssi, joka on tehnyt näyttävän teatteriuran. Parasta musikaalissa oli sen visuaalinen ilme, joka toi kovan saaristolaiselämän suoraan katsomoon. Esityksen musiikki ja laulut ehkä kärsivät hieman akustiikasta, joka ei ollut paras mahdollinen. Yhtä kaikki kokonaisuus oli nautittava.
Ulkoiselta olemukseltaan Lahden teatteri on karunlainen, betoninmakuinen. Ilkka entisenä Betonirakentajien keskusliiton toimitusjohtajana kiinnitti huomiomme näyttävään kattovaluun.
Teatterin lämpiössä oli kaunis vanha Rambler 1900-luvun alkuvuosilta. Se lienee tarvittaessa myös näytelmien rekvisiittana.
Päivällisen söimme siis Rouxissa, joka on kävelymatkan päässä rautatieasemasta. Päädyimme borssikeittoon ja blineihin sekä fasaaniin. Miljöö, keittiö ja palvelu olivat maineensa veroiset.
Vielä sovimme, että tulemme Lahteen toisenkin kerran, Sibeliustalon konserttiin, ja Z-junalla, totta kai. Sibeliustaloa on kutsuttu puurakentamisen lippulaivaksi. Valmistuessaan vuosituhannen vaihteessa se oli Suomen suurin julkinen puurakennus. Ja on varmaan vieläkin.
Ulkoiselta olemukseltaan Lahden teatteri on karunlainen, betoninmakuinen. Ilkka entisenä Betonirakentajien keskusliiton toimitusjohtajana kiinnitti huomiomme näyttävään kattovaluun.
Päivällisen söimme siis Rouxissa, joka on kävelymatkan päässä rautatieasemasta. Päädyimme borssikeittoon ja blineihin sekä fasaaniin. Miljöö, keittiö ja palvelu olivat maineensa veroiset.
Vielä sovimme, että tulemme Lahteen toisenkin kerran, Sibeliustalon konserttiin, ja Z-junalla, totta kai. Sibeliustaloa on kutsuttu puurakentamisen lippulaivaksi. Valmistuessaan vuosituhannen vaihteessa se oli Suomen suurin julkinen puurakennus. Ja on varmaan vieläkin.
No comments:
Post a Comment