Mikä ihmeen Ropax-risteily?

HP:n syntymäpäivien aattotunnelmissa teimme Ritvan ja Ilkan kanssa kuuden päivän risteilyn Saksaan - kohteina Schwerin, Berliini ja Wismar. Ensin menimme Finnlinesin laivalla Travemündeen ja sitten bussilla mainittuihin kohteisiin. Kun HP laittaa myöhemmin eri jutun Berliinistä, katsotaan nyt matkan muuta tarjontaa.
Laivan lähtiessä iloisten rouvien ilmeet olivat jännittyneen odottavaiset.

Suurelta screeniltä oli mahdollista seurata laivan kulkua. Reitti saattoi eri kertoina vaihdella, jos kapteeni niin päätti, tuulten, virtausten ym. johdosta. Meillä oli opastettu käynti myös komentosillalla, jossa kapteeni perehdytti meitä merenkäynnin alkeisiin.

Seuraavan kuvan HP otti auringonlaskun aikaan. Kapteeni tosin vei osan kuvaajan ilosta toteamalla, että tuollaisiahan ne iltanäkymät tuppaavat olemaan.

Risteilyn meriohjelmaan kuului myös viininmaistelu, jossa perehdyttiin neljään saksalaisviiniin. Mitä siitä jäi mieleen: hyviä olivat, oli kaksi punaista ja kaksi valkoista.

Meripäivänä asiantuntijamme ja oppaamme Ira Multaharju piti tehokkaan luennon Saksasta ja kolmesta kohteestamme. Häntä kuuntelimme hartaan kiitollisina.

Ensimmäinen yöpyminen Saksassa oli Schwerinissä ja pääkohteena Schwerinin linna, joka oli Mecklenburgin suurherttuan palatsi. Tästä kannattaa mainita se, että suurherttuan nuorempi veli, Mecklenburgin herttua Adolf Friedrich oli 1917-1918 monien johtavien suomalaisten ykkösehdokas Suomen kuninkaaksi, mutta lopulta katsottiin parhaaksi valita herttuan sijasta prinssi, Hessenin Friedrich Karl. Eivät nämä mecklenburgilaisetkaan mitään turhaa sukua olleet, sillä 1400-luvulla yksi heistä oli peräti Ruotsin kuningas. Avioliiton sitein suku oli sidoksissa melkein kaikkiin Euroopan hallitsijahuoneisiin.
Linna ja alla oleva ooppera osoittavat vankkaa aristokraattista vaurautta ja tyyliä, vaikka Schwerin-Mecklenburg ei mikään iso osavaltio ollutkaan.

Bussimme mainio kuljettaja piti juomabaaria, ja linnassa käyntimme aikana hän oli valmistanut meille maukkaat hodarit (vaikka saksalaiset eivät tätä nimeä hyväksykään).

Wismarissa emme oleilleet muuta kun pysähtymällä paluumatkalla illalliselle hienoon 1400-luvulta peräisin olevaan Brauhausiin (am Lohberg zu Wismar), joka esitteessään kertoo olevansa Historisches Gasthaus, Brauerei und Brennerei. Iltavalaistuksessa vallan vaikuttava kokonaisuus.

Merimatkoilla ateriat ovat ykkösasia. Kuva on paluumatkan iloisista tunnelmista. Muutakin mukavaa oli tarjolla, kuten se, että HP:n lähellä olevaa syntymäpäivää muistettiin, kun Ira luovutti Kristina Crisesin puolesta ruusun ja Ritva ja Ilkka kauniin suklaarasian.

Niin, ja vielä se Ropax-ristely? Se on matkailuslangia, jossa ro tarkoittaa sitä, että laivan lisäksi liikutaan pyörillä. Pax taas tarkoittaa matkailubisneksessä asiakasta. Alunperinhän sana on latinaa ja tarkoittaa rauhaa.

HP täytti puolipyöreitä - 75 vuotta

Heimo oli kutsuttu 23.5. koolle legendaariseen hotelli Kämppiin, jonka Brasserie-ravintolaan meille oli katettu juhlapöytä.

Jo tervetulomaljojen aikana tunnelma nousi korkealle, hymy ja ilo loistivat muidenkin kuin päivänsankarin kasvoilta.

Ohjelman alkuun oli tilattu esitelmä Kämpin historiasta. Ko. henkilön sairastuttua Kämp jakoi meille jokaiselle upouuden historiansa, jonka on kirjoittanut professori Laura Kolbe.

Perehdyimme hotellin ja sen toimintaympäristön pitkään historiaan katselemalla teoksen hienoa kuvitusta. Samalla HP kertoi, millä tavalla kreivi von der Goltz liittyi hotellin historiaan: von der Goltz otti - sen jälkeen kun oli vallannut Helsingin punaisilta huhtikuun puolivälissä 1918 - hotellin haltuunsa noin kuudeksi viikoksi, kunnes siirsi päämajansa Smolnaan ja muutti itse Kesärantaan.

Ihan selvästi Kämpin keittiö oli pannut parastaan. Paikkaa voi hyvin suositella muuhunkin kuin juhlakäyttöön, sillä hinnat ovat samaa tasoa kuin muissakin laatupaikoissa. Ja ruoka on huippua, selvästi parempaa kuin esim. Kappelissa.

Pääruoan jälkeiseen jaksoon vieraat olivat sovittaneet lahjojen jaon. HP sai kaikkea maukasta ja mukavaa.

Erityislahjan antoi Sakke, joka oli koulussa tehnyt hienon japanilaistyyppisen valaisimen. Kuva on otettu Jääkärinkadulla.

Tämän jälkeen oli vuorossa kevään stipendien jako lapsille, jotka olivat jälleen tehneet koulutyönsä hyvin, jopa kiitettävästi.

Jaakolle stipendi tuli sopivaan aikaan, sillä seuraavana aamuna klo 6 hän lähti yhdessä isänsä Juhan kanssa suureen lätkäturnaukseen Moskovan eteläpuolelle.

Lopuksi saimme maukasta jälkiruokaa. HP, joka oli tilannut Napuen gin tonicin, sai hotellilta vielä palan juustokakkua kynttilöineen - On The House eli onnitteluna.

Kiitos heimolle hienosta juhlasta ja mukavasta yhdessäolosta. Juhalle erikoiskiitos juhlien kuvaamisesta. Kiitos myös ravintolan henkilöstölle.
Ja vielä: muutamien ystävien kanssa on jo sovittu, että juhlia jatketaan myöhemmin kesällä Päijänteen maisemissa esimerkiksi paikallisen rosvopaistin merkeissä.

Vanhassa Spårassa on tunnelmaa

Museokierroksemme jatkui sunnuntaina, kun astuimme vanhaan turisteille kunnostettuun raitiovaunuun, jonka järjestysnumero oli aikoinaan 50:s. Se oli otettu käyttöön 1909 ja toimitti liikennettä aina vuoteen 1956. Lujaa tekoa, Ruotsissa valmistettu. Liekö ajanut koko ajan reittiä: Sörnäinen - Kauppatori - Eira?

Vaunuun noustaan oviaukoista. Siksi matkustajia varoitettiin siitä, että vaunun liikkuessa siihen nouseminen ja siitä poistuminen on vaarallista. Istuimia on 20 henkilölle.

Spåran molemmissa päissä on ohjaamo, ja varsin yksinkertainen sellainen. Varsin  kätevää kuljettajalle.

Alla olevan kyltin HP muistaa muinaisen nuoruutensa junista ja rautatieasemilta.

Spåran valaisimet ovat sympaattisia. Koiria ei - toisin kuin nykyisin - vaunuihin saanut ottaa.

Lopuksi vertailukuva nykyisestä spårasta. Kovin on käytännöllistä, mutta tunnelmassa on varmaan jotain hävitty. Sen sijaan koiran ihmisoikeuksia on lisätty.

Spåra-ajelun jälkeen menimme uusittuun Helsingin kaupunginmuseoon. Se onkin sitten oman juttunsa aihe.

Iloiset rouvat Aarnion taidetta ihastelemassa

Piipahdimme Ritvan ja Ilkan kanssa Design-museossa, jossa oli näytillä komea kokoelma Eero Aarnion klassista tuotantoa.

HP:n suosikki on alla oleva valaisin Tuplakupla, jollainen on myös Susannan kodissa Lapinlahdenkadulla.

Seuraava kuva on otettu isosta valokuvasta, jossa taiteilija itse rentoutuu ehkä tunnetuimmassa tuotteessaan - Pallotuolissa.

Näyttelyn teki kiinnostavaksi myös se, että nähtävillä oli teosten tekninen valmistus. Esimerkiksi pallotuolin valu (lasikuidusta) tehtiin aikalailla betonimyllyä muistuttavassa laitteessa.

Niin, ja sitten tulevat ne otsikon lupaamat Iloiset rouvat, Aarnion tuotteissa totta kai. Tuolit olivat museon eteishallissa, ja niissä oli lupa istua.

Viimeisin kuva ei liity aiheeseen mitenkään, muuta kuin siten, että kävimme myös läheisessä Arkkitehtuurimuseossa, samalla lipulla kun pääsimme, ja kun päivälliseen oli vielä aikaa. Tämän museon päänäyttely kuvaa Helsingin kehitystä 1500-luvulta nykypäivään: miten kaupunkia oli rakennettu, keitä sen asukkaat olivat, miten elämisen taso kehittyi ja miten sairaanhoitoa parannettiin. HP:n filmiin tarttui kuva, jossa kreivi von der Goltzin sotilaat pitävät taukoa sisällissodan tunnelmissa Helsingissä, jonka he olivat vallanneet punaisilta huhtikuun puolivälissä 1918.

Kahdeksas Äitienpäivä Jääkärinkadulla

Niin se aika kuluu, kun Ullakin on ollut yhdeksän vuotta eläkkeellä ja sen ajan olemme asuneet Jääkärinkadulla, ja viihtyneet mainiosti.

Äitejä on heimossamme edelleen kolme, ja lisäystä saanemme odottaa vielä joitakin vuosia.

Päivällispöytä oli rakennettu uudella tavalla, kun lapsetkin olivat saaneet ansaitsemansa paikat vanhempiensa rinnalla. He myös kertoivat tuoreimmat koulukuulumiset sekä valottivat tulevan kesän ohjelmiaan. Pankaa merkille Bluesin junnuissa pelaavan Jaakon tukka, jonka mallina on ollut Patrick Laine.

Päivällisen päättyessä alkoi sopivasti Suomi-Saksa -jääkiekko-ottelu, jota miehet ja Veera asettuivat katsomaan arkiolohuoneen sohvalle. Erityisesti ihastelimme nuorten miesten, Sebastian Ahon ja Patrick Laineen, suorituksia. HP vain kaipasi Jesse Puljujärveä, jota hän oli blogissaan 6. tammikuuta myös suositellut miesten maajoukkueen vahvistukseksi.

Kuvassa näkyy myös muotokuva, jonka Alkio-opisto teetti 2003 rehtoristaan (1980-1985). Sen toinen kappale on opiston opettajainhuoneessa.

Äidit jäivät pelin ajaksi salin puolelle keskustelemaan heille tärkeistä asioista. Toki erätauon aikana nautimme yhdessä kahvit ja mustikkapiirakkaa.