Ruskaa Ullanlinnassa ja Eirassa

Viime sunnuntain päiväkävelyllä HP:n kameraan tarttui muutama ruskakuva. Komein niistä on ehdottomasti seuraava.

Mutta komea on taustakin: jatkosodan jälkeen sotakorvauksena Neuvostoliitolle rakennettu lähetystö, jonka esikuvana oli ulkoministeri Molotovin vaatimuksesta Buckingham Palace Lontoossa. Rakennuksen kruunaa - vaikka neuvostovaltiota ei enää ole - komea Sirppi ja vasara -vaakuna. Ruskan värit tuovat mieleen ajatuksen, että siellä se itkee menetettyä suuruutta.

Kaikki lehtipuut eivät vielä punerra. Tämä kuva on lähetystön naapurista Ullankadulta.

Sattuneesta syystä matkamme vei vanhaan Eiraan ja siellä JuhaniAhonkadulle. Nähtäväksi jää, palaammeko vielä tähän taloon.

Päiväkävelyllä piipahdimme myös Sea Horsen terassilla, jossa vietettiin kesäsesongin päättäjäisiä. Tälle terassille koirillakin on pääsy.

Super Mario is back in business

Jostain syystä HP on jo vuosia - niin kauan kuin on maailman huippufutista seurannut - ollut kiinnostunut italialaisesta Mario Balotellista. Hänen vanhempansa tulivat Ghanasta Palermoon Sisiliaan, ja rutiköyhiä siirtolaisia kun olivat, antoivat pikkupoikansa Balotellin perheeseen. Myöhemmin, kun Marion lahjakkuus kävi ilmi, yrittivät saada poikansa takaisin, mutta turhaan. Samoin kävi Ghanalle, joka koetti saada Balotellin pelaamaan Ghanan maajoukkueessa, mutta tämä superlahjakkuus valitsi Italian.

Miksi HP nyt kirjoittaa Balotellistä, jonka lempinimi on Super Mario? Siksi, että hän on futiksen suurimpia lahjakkuuksia, loistava pallonkäsittelijä ja armoton maalitykki. Sen takia hänet on ostettu milloin Mancesteriin, milloin Liverpooliin. Ongelmana vain on ollut hänen räiskyvä temperamenttinsa, joka ei oikein ole käynyt yksiin arvostaan tietoisten valmentajien eikä tuomarienkaan kanssa. Niinpä Super Marion kohtalona on ollut Britanniassa istua penkillä.

Viime kaudella Balotelli pelasi Milanossa lainasopimuksella, 20 ottelussa ja teki yhden maalin. Ei siis kovin hyvin. Nyt alkavalla kaudella Balotelli siirtyi Nizzan joukkueeseen (OGC Nice) ns. ilmaisella siirrolla ja siirtoikkunan viimeisenä päivänä. Tästä Balotelli kiitti ja on tehnyt kahdessa ensimmäisessä ottelussa neljä maalia. Eli Super Mario is back in business.

Kun HP ensi maaliskuussa muuttaa kahdeksi viikoksi Nizzaan, hän käy katsomassa Balotellin peliä. Ja valistunut arvaus on, että Super Marion ansiosta OGC Nice on Ranskan korkeatasoisen futisliigan kärkipaikoilla. Kärjen tuntumassahan Nice on ollut tähänkin asti.

Syksyn viimeiset kuvat Toukolasta

Lähdimme mökiltä Helsinkiin hieman syyskuun puolivälin jälkeen, kuten tapanamme on ollut. HP laittaa muistoksi muutaman kuvan, joissa syksyinen Päijänne on kauneimmillaan.

Ensimmäinen kuva (yllä) on otettu puolilta päivin, kaksi muuta auringonlaskun aikaan.

Olimme Päijänteellä lähes neljä kuukautta. Paljon mukavia asioita jäi muistojen laariin, kiitos niistä kuuluu myös omaisille ja ystäville. Ei muuta kun odottamaan kesää 2017.

Laadukas olut ei tunne rajoja

HP pani joskus 1990-luvulla merkille kummallisen olutrallin, jota turistit pyörittivät vain osittain. Saarenmaalla oli panimo, joka valmisti maukasta Tuulik-olutta. Kun panimolla ei ollut omaa purkituslaitetta, olut kuljetettiin tankkiautoilla Iisalmeen Olvin tehtaille, jossa se purkitettiin ja sen jälkeen kuljetettiin takaisin Saarenmaalle ja sieltä myös muualle Viroon. Suomeen Tuulik-purkkiolut palasi takaisin, kun turistit ostivat sitä epäilemättä suuriakin määrin. Mitään isoa ihmettelyn aihetta tässä ees-taas -kuljettamista ei liene, sillä eilen kerrottiin A-studiossa, miten valtaosa Suomessa painetuista aikakauslehdistä viedään rekoilla Norjaan, jossa niihin laitetaan osoitelaput ja sen jälkeen tuodaan, varmaan samoilla rekoilla, Suomeen, jossa posti hoitaa loput. Näin lehtitalot kiertävät ansiokkaasti veroja.

Äskeisellä Tallinnan matkallaan (ks. edellinen blogi) HP pani merkille, että Olvin tuoretta huippumerkkiä IPAa oli tarjolla myös paikallisissa kaupoissa. Suomessa myytävän oluen tarkempi määrittely on Iisalmi Pale Ale ja purkkia koristaa Olvin logo. Sen sijaan Virossa myytävissä purkeissa lukee kansainväliseen tapaan India Pale Ale, ja Olvin logo on korvattu tarttolaisen A.Le Coqin logolla. Tämä vanha Tarton panimo on nykyisin Olvin omistama.

Virossa myytävässä IPA-purkissa kiinnitti huomiota sekin, että oluen valmistusmaaksi ilmoitetaan EU. Esim. kirjoissa näin tehdään silloin kun kustantaja ei halua mainita, että kirjat on painettu Virossa, Latviassa tai Liettuassa, ikään kuin se jotenkin heikentäisi lopputulosta. IPAn osalta Iisalmen korvaaminen on ymmärrettävää, koska tuskin kukaan Suomen ulkopuolella tietää Iisalmesta yhtään mitään, ja toisaalta India Pale Ale kertoo oluen ystäville, millaisesta oluesta on kysymys.
Muissa A. Le Coqin oluissa valmistuspaikkakunnaksi on mainittu Tartto. Kun IPAssa näin ei ole, se viittaa siihen, että olut on tehty Iisalmessa. Kummassa kaupungissa se on sitten purkitettu, jää vielä avoimeksi. HP veikkaa Iisalmea.

Tarkka lukija varmaan panee merkille, että Viron IPA on hiukan tuhdimpaa kuin Iisalmen IPA, mutta tämmöisen pienen eron tekeminen ei nykytekniikalla liene mikään iso asia.
Ps. Suomessa myytävä A.Le Coq -olut on tehty Iisalmessa, mikä myös purkin kyljessä kerrotaan.

Hajamietteitä kapinaviikoilta

Kuten tapamme kerran vuodessa on, piipahdimme Kalev Spassa viiden päivän hemmottelulomalla (termi on Kalev Span). Nytkään HP ei kerro, mitä kylpylä-hotellissa tapahtui, kun ohjelma on joka kerta sama: aamupäivällä 2-3 tuntia erilaisia hoitoja ja iltapäivällä ennen illallista vapaata. HP:n edellinen raportti on 22. joulukuuta 2015.

Tällä kertaa HP oli varannut matkalukemisekseen otsikossa olevan Juhani Ahon teoksen Hajamietteitä kapinaviikoilta I-III (WSOY), josta kaksi ensimmäistä osaa ilmestyi heti sisällissodan jälkeen ja kolmas vuoden 1919 alussa. Kiintoisaa luettavaa, yhteensä 668 sivua. Teoksessa Suomen ensimmäisen ammattikirjailija kertoo päivittäisistä kokemuksistaan punaisten hallitsemassa Helsingissä - samaan aikaan kun kaupungin valkoiset asukkaat odottivat kuumeisesti von der Goltzin johtamien saksalaisten tuloa ja punaiset vastaavasti pelkäsivät niin, että punaisten ylin johto jo hyvissä ajoin pakeni Viipuriin ja sieltä edelleen Pietariin. Aholla oli hyvää aikaa kirjoittaa kokemuksistaan, sillä hänen lehtensä Helsingin Sanomat, jonka vakituinen ja ahkera avustaja hän oli, oli lakkautettu muiden porvarilehtien tavoin.

Kun ilmat Tallinnassa olivat komeat, HP vetäytyi lukemaan ulkoilmaan, tuttuihin ympäristöihin, kuten Raatihuoneentorin Troikka-ravintolaan tai Kalev Span ja Venäjän kulttuurikeskuksen välissä olevaan puistoon.

Puistoon oli sitten viime näkemän rakennettu mukavan oloinen suihkulähde. Se ei välttämättä ole mitään suurta taidetta, mutta kovin sympaattinen se on. Veden hiljaa solistessa oli hyvä rauhoittua lukemaan.

Kesän 2016 viimeiset vieraat Toukolassa

...olivat Sussu, Timppa, Sakke ja Saara, perheen mäyräkoira. Vanhemmat keskittyivät ulkoiluun, kiersivät Vaarunvuoren lenkin ja keräsivät samalla isot annokset kantarelleja.

Sienistä syntyi herkullinen kastike uunissa paistelulle lohelle.

HP ja Sakke mielipuuhassaan puusouvissa. Tällä kertaa katkottiin saunapuita niistä katto- ja lattialaudoista, jotka olivat jääneet yli edellisen kesän aitanrakennuksesta.

Tarjosimme myös hunajaa niille kolmelle ampiaiselle, jotka ovat silloin tällöin käyneet terassillamme makeaa etsimässä. Hetkessä niitä tuli paikalle parisen kymmentä. Ilmeisesti ampiaisilla on samanlainen tehokas viestintäjärjestelmä kuin lokeilla.
Nopeasti ampiaiset myös ahmivat hunajan parempiin suihin. Ne tulivat selvästi humalaan, jokunen sammui lautaselle ja osa hoiperteli nipin napin siivilleen. Kun hunaja alkoi olla vähissä, ampiaiset ryhtyivät myös tappelemaan keskenään.
Tällainen tarjoilu ei varmaankaan ole kovin eläinystävällistä, joten kokeilu jäänee tähän kertaan. Yksikään ampiainen ei sentään syönyt itseään kuoliaaksi, ellei sitten myöhemmin pesässään menehtynyt vatsavaivoihin.

lltaa vietimme tälläkin kertaa tulilla ja Timppa paistoi kaikille makoisat letut. Katseista näkee, että tulossa oli illan ensimmäinen, jonka sai joukkomme nuorimmainen.

Myöhemmin, yön jo lähestyessä, HP sytytti valot vanhaan lyhtykaappiin, joka on Merjan tuliainen muutaman vuoden takaa.