Kun kasino paloi, rakennettiin uusi

Nizzan valokuvataiteen museossa HP nappasi kuvan kuvasta, kaupungin vanhasta pelikasinosta, joka oli rakennettu joskus 1800-luvulla ja joka sittemmin 1900-luvulla paloi. Kasino oli rakennettu tuon ajan tyyliin veden päälle, hienoon paikkaan lähelle Promenade des Anglaisia. Tällaista rakennustyyliä tapaa mm. Englannissa kanaalin rannalla.

Tämä kuva on otettu kasinon pienoismallista Massena-museosta.

Vanhasta kasinosta on jäljellä tulipalosta säästyneet vankat tukipalkit. Mitä niille joskus rakennetaan, se jää nähtäväksi.

Uusi kasino näet rakennettiin samalle kohdalle Promenade des Anglaisin toiselle puolelle, siis kuivalle maalle. Rakennuksessa on myös yksi Nizzan hienoimmista hotelleista, Palais de la Mediterranee.

Ja lopuksi: Hauskaa Vappua kaikille ystäville ja palstan lukijoille!

Nizzan keskuspuiston pikku kaunotar

HP on ennenkin laittanut kuvia Nizzan hienosta keskuspuistosta. Tämä Promenade de Paillion lähtee Place Massenalta ja päättyy modernin taiteen museoon ja teatteriin. Pituutta Paillionilla on noin kilometri. Tässä puistossa on joka vuosi ja päivittäin rauhoittavaa käydä ja pysähtyä ihmettelemään maailmanmenoa.

Puiston vetonaula on komea suihkulähde, oikeastaan sadan metrin mittainen pätkä leveää kävelykatua. Se sijaitsee kävelykadun alussa. Kun vedentulo noin tunnin välein pysähtyy, rohkeimmat ihmiset uskaltautuvat mennä sinne kävelemään.

Yksi näistä rohkeista oli kuvamme pikkuneiti, joka iloisena tepsutteli saappaissaan. Eikä pistänyt lainkaan pahaksi, kun HP pysähtyi häntä kuvaamaan. Pikemminkin päinvastoin.

Promenaden loppupäähän oli sitten viime näkemän siirretty David-patsas, joka aiemmin sijaitsi Massena-aukiolla. Kuvassa vasemmalla näkyy myös Nizzan teatteri, jonka takana on  taidemuseo.

Ja totta kai tältäkin promenadelta löytyy marsalkka Massenan patsas. Hänhän oli, kuten HP on aikaisemmin kertonut, Nizzan "suuri poika", Napoleonin sotapäällikkö ja ilmeisen taitava soturi.

Lisää kuvia Promenade de Paillionista löydät HP:n blogista 4.4.ja 11.4. 2014.

Eroottista valokuvataidetta Nizzassa

HP on aikaisemminkin todennut, että Nizzasta ja Ranskan Rivieralta löytyy aina uutta nähtävää, vaikka olisi siellä käynyt joka kevät yli kymmenen vuoden ajan, pari viikkoa kerrallaan. Seuraavaan kohteeseen antoi vinkin jo tulomatkalla lentokoneessa muuan rouva, joka suositteli Nizzan valokuvataiteen museota. Siellä oli sopivasti iso näyttely, jossa tuotiin esiin saksalais-australialaisen Helmut Newtonin (1920-2004) kuvataidetta.

Newton tunnetaan valokuvataiteen historiassa miehenä, joka rakasti kuvata naisia, eroottisesti ja provokatorisesti. Seuraava kuva oli otsikoitu Sie kommen eli naiset tulevat.

Alla olevan naisen monet varmaan tuntevat. Hän on seksikäs superstar Raquel Welch. Kuva julkaistiin Voguessa, kuten Newtonin monet muutkin kuvat.

Joskus kuvaajan tekee itsekin mieli päästä mukaan kuvaan. Tämä otos on vaatinut jonkin verran asettelua.

Peräti harvoin Newton kuvasi miehiä. Jostain syystä YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim on päässyt mukaan. Hänhän oli se mies, joka vei korkean viran Max Jakobsonilta - ainakin niin me suomalaiset arvelimme, kun emme tienneet, että neuvostojohto ei Jakobsonia hyväksynyt. Kekkonen kyllä tiesi, mutta hänen piti pysyä vaiti.

Harvinainen poikkeus näyttelyssä on seuraava kuva, joka on otettu väreihin.

Toki Nizzan valokuvamuseossa on nähtävillä paljon muutakin, kuten vanhoja kameroita.

Luokkakokouksessa Suomalaisella Pohjalla

HP pääsi ylioppilaaksi keväällä 1960. Luokkamme, joita oli kaksi, on pitänyt tapanaan kokoontua harvakseltaan, ja yleensä Turun Suomalaisella Pohjalla, joka on sopivan tasokas miljöö ikäisillemme senioreille. Muitakin vaihtoehtoja oli esillä, mutta Pohjaan päädyimme. Nyt sovimme, että tiivistämme tahtia ja palaamme Pohjalle joka kevät suunnilleen samaan aikaan Norssin päivänä.

Edellinen kerta, jolloin HP oli mukana, oli keväällä 2010, jolloin olimme ns. riemuylioppilaita (ks. blogi 2.6.2010). Kaksi vuotta sitten HP joutui jättämään tapaamisen väliin ärhäkkään flunssan takia.

Tervehdyspuheen piti Tauno, joka oli luokkamme priimus ja nyttemmin meidän henkinen johtajamme, matematiikan professori emeritus. Lisättäköön vielä, että Taunon isä oli luokanvalvojamme ja Turun norssin matematiikan yliopettaja.

Meitä oli paikalla yhteensä 15 - enemmänkin olisi voinut olla. Mutta sen verran mukavaa oli, että ensi vuonna joukko on varmasti isompi.

Kuten tapana on, jokaisella oli tilaisuus kertoa, mitä uutta sitten viime näkemän hänelle kuuluu. HP kertoi tekeillä olevasta kirjahankkeestaan,  Rüdiger von der Goltzista, Pelastajakreivistä, ja aihe tuntui kiinnostavan. Kirjan pitäisi olla valmis vuoden kuluttua, jos kaikki menee hyvin.

Viimeisin kuva on Pohjan eteisaulasta, jossa Ritva, Katri ja Kaija odottelivat muita. Mitään isompia jatkoja ei ikäistemme tapana enää ole järjestää.

Ja lopuksi: Hauskaa oli. Tavataan vuoden kuluttua. Kiitokset kaikille ja Hyvää Pääsiäistä.

Prinsessan synttärit vaalipäivänä

Prinsessamme vietti 16-vuotisjuhliaan vaalipäivänä kutsumalla heimomme juhlakahveille kotiinsa. Päivä oli muutenkin onnistunut, kun saimme pormestariksemme sen, kenet halusimme.

Veeran äiti oli leiponut näyttävän ja herkullisen syntymäpäiväkakun. Kuvan vasemmassa alareunassa näkyy Veeran isän tekemä voileipäkakku, "tiukkaa tavaraa", niin kuin Juha itse sitä kommentoi.

Kynttilöitä kakussa oli 16, joten niiden sammuttaminen vaati Veeralta kaksi puhallusta. Pankaapa merkille katsojien jännittyneet ilmeet. Veeran karisma taas on aina yhtä lyömätöntä.

Juhlien päättyessä HP pyysi päästä Prinsessansa kanssa samaan kuvaan.

Lopuksi poliittinen arvio: Jan Vapaavuoressa meillä on oiva presidentti sen jälkeen kun Sauli Niinistö ja Jenni Haukio kahdeksan vuoden päästä lopettavat. Jos Juha Sipilä lähtee mukaan, kisasta tulee tiukka.

Aki Kaurismäen filmejä Cannesin naapurissa

Nizza on saman Rivieran rannikolla kuin festivaaleistaan tunnettu Canneskin. Siellä ei HP ole paljon televisiota katsellut, koska ei osaa ranskaa ja koska esim. BBC:n uutiset ja sporttikanavat ovat maksullisia. Kahden viikon aikana HP katsoi vain Ranskan ja Luxenburgin futismaaottelun (3-1) sekä Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvan sekä sen jälkeisen tunnin mittaisen dokumentin Kaurismäestä ja hänen filmeistään. Alla oleva kuva osoittaa, että Kaurismäen kuvauskalusto on yhtä askeettista kuin hänen filminsäkin - kuvausautona ikivanha Rätti-Sitikan avomalli, joka sopii sekä filmien tyylilajiin että ohjaajan imagoon.

Seuraavakin kuva on tyypillistä Kaurismäkeä - ohjaaja antamassa haastattelua dokumentin tekijöille. Tämän blogin kuvat on napattu televisioruudusta

Kati Outinen on Kaurismäen luottonäyttelijä, joka kertoi vähän jännittäneensä, koska Le Havre tehtiin ranskaksi. Hyvin hän roolistaan selvisi.

Samoin onnistui myös Elina Salo, jota ei ihan jokaisessa Kaurismäen filmissä tapaa.

Dokumentissa esiteltiin myös Kaurismäen muuta tuotantoa. Kari Väänänen on ohjaajan suosikkeja.

Samoin kuin Sakari Kuosmanen. Outinen on kumppanina myös hänellä. Prätkä on todennäköisesti venäläinen IC tai Ural, mikään länsimerkki kun ei oikein istu Kaurismäen tyyliin.

Ranskan television Arte-kanava pisti paremmaksi kuin Ylen Teema, joka esitti saman ohjelman viikkoa myöhemmin eli viime lauantaina, jolloin tosin oli Kaurismäen 60-vuotispäivä. Onnea vaan ja toivottavasti et lopeta filmien tekoa. Kyllä niistä tykätään muuallakin kuin Cannesin filmijuhlilla.