Kulttuuria Tartossa III/III: Alatskiven linna - kreivillistä tasoa

Tarton seudulla ei ole niin paljon komeita linnoja ja kartanoita kuin on Pohjois-Virossa, mutta muutama kumminkin. Meidän kohteenamme oli linna nimeltä Alatskivi, joka on rakennettu 1700-luvulla ja sen jälkeen moneen kertaan laajennettu ja restauroitu.

!800-luvulla siitä piti tulla erityisen komea, kun kartanonherra Arvid von Nolcken, joka oli aatelismiehenä vapaaherra eli  paroni, halusi avioitua ylempää aatelissäätyä olevan kreivittären kanssa. Kreivitär asetti ehdoksi, että Alatskivi rakennettaisiin hänen säätynsä edellyttämään tasoon. Ja - onneksi meille myöhemmille turisteille - vapaaherra noudatti kreivittären tahtoa. Linna, jossa on 120 huonetta, valmistui 1885. Suunnittelun esikuvana oli kuningatar Victorian kesäpalatsi Balmora Skotlannissa.

Vapaaherra Gherd Ludwig von Nolcken palveli paraatiunivormustaan päätellen Venäjän keisarin  Chevallier-kaartissa joskus 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa, kuten Mannerheimkin. Virohan oli silloin osa Venäjää niin kuin Suomikin, ja keisarin kaartit olivat nuorille aatelismiehille loistavia uraputkia.

Linnan erikoisuus on heti tuloaulassa: kaksi isoa parveketta, joista toinen oli varattu esiintyjille, kuten laulajille ja soittajille...

...toinen taas linnan vieraille. Niitä mekin kokeilimme ja komealta kuulosti, kun Inna, Olli ja muutama muu lauloivat tuttuja sävelmiä.

Lounaan nautimme linnan upeassa ravintolassa. Taso oli suorastaan kreivillistä.

Paluumatkalla meille oli varattu laivan keulakabinetti, jossa keskustelimme kuluneista päivistä ja annoimme palautetta.

Ynnä suunnittelimme ensi syksyn matkaa. Todennäköinen kohde on Riika ja sen ympäristö. Jurmalassa asuvat kirjalijat Anna Zigure ja miehensä Jukka Rislakki ovat jo lupautuneet kertomaan meille Latvian kulttuurista ja Latvian suhteista Suomeen. Annahan oli Latvian ensimmäinen suurlähettiläs Suomessa 1990-luvulla ja Jukka taas Helsingin Sanomien eläköitynyt Baltian-kirjeenvaihtaja. Mutta mitä tekee Olli, onko hän enää matkalla mukana, sillä tiedossa on, että Olli on siirtymässä eläkkeelle.

HP:llä on tapana kysyä, onko kellään mitään sitä vastaan, että kuvia julkaistaan nettiblogissa. Ei ollut. Sen sijaan tämä iloinen rouva nimenomaan pyysi päästä kuvaan. Ja sehän sopi hyvin.

Hieno matka jälleen. Kiitokset kaikille, niin järjestäjille kuin matkalaisillekin. Tavataan ensi syksynä uudelleen.