Saksalainen suudelma ja Seitsemän veljestä

HP:llä oli äskettäin tilaisuus käydä kahdessakin teatterissa: Helsingin Kaupunginteatterissa ja Turun Kaupunginteatterissa. Molemmat ovat juuri valmistuneet remonteistaan, mutta ihan entisen oloisia olivat. Ohjelmassa olivat myös uudet näytelmät, Helsingissä Juha Vakkurin kirjoittama ja Kari Heiskasen ohjaama Mannerheim ja saksalainen suudelma, Turussa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, ohjaajana Lauri Maijala.

Helsingissä olimme saaneet kumppaniksemme Penan, jota aihe kovasti kiinnosti. Saimme taas aineksia pienimuotoiseen von der Goltz -seminaariin.

HP:lle ei ihan avautunut, mitä tuo "saksalainen suudelma" oikein tarkoitti. Ei se ainakaan mitään "kuoleman suudelmaa" voinut tarkoittaa, koska vuosien 1918 ja 1941-44 sodissa, joista näytelmä kertoi, Suomi selvisi suurvaltojen myllerryksessä hengissä ja bolsevismilta nimenomaan Saksan tuen avulla.

Kaikkiaan näytelmä antoi kohtalaisen oikean kuvan noista vaikeista vuosista. Vuoden 1918 osuudessa tosin annettiin ymmärtää, että se oli Mannerheim, joka Suomea sotilaallisesti hallitsi - oikeasti hän joutui heti voitonparaatinsa jälkeen sivuun ja siirtyi ulkomaille. Hänen asemansa ja vähän muutakin asemaa otti von der Goltz.
Näytelmä myös alkoi virheellisesti, kun heti ensimmäisessä kohtauksessa saksalaiset sotilaat ampuivat muutaman punavangin, ja katsojille annettiin ymmärtää, että teloituskäsky tuli von der Goltzilta. Tällaiseen saksalainen kreivi ei Suomessa syyllistynyt.

Turkuun matkasimme Onnibussilla katsomaan modernia versiota Seitsemästä veljeksestä, jonka klassisen version olimme muinaisessa nuoruudessamme 1970-luvulla nähneet, niin ikään Turussa. Kuvat kertovat, että nyt ohjaajan ja dramaturgin näkemys oli koko lailla erilainen: yläkuvassa Juhani (Joona Saartamo) irtotakissaan ja alakuvassa taas ravintola Hiidenkivi, josta veljekset ampuivat kymmeniä härkiä pelastuakseen.

Turun matkan kruunasi se, että majoitumme ja söimme päivällisen Grand Hotel Hamburger Börssissa, johon Ulla oli varannut meille (meitä oli kymmenkunta) paikat. Johanna puolestaan oli ostanut teatteriliput jo keväällä, heti kun ne tulivat myyntiin. Johanna hankki lipun myös Kyösti-serkullemme, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia näytelmän jälkeen Börssin baarissa parin tunnin ajan. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo pari kymmentä vuotta.