Johannan komea hiilinielu Urhonmaalla

Keväällä 2008 HP:n sisar Johanna istutti kesäpaikkansa Urhonmaan ympärille isohkon kuusikon. Tuolloin hän ajatteli lähinnä ympäristönsä näkymiä, kun perinnöksi aikoinaan tullut 1950-luvulla rakennettu Mummonmökki kökötti vähän yksinäisenä peltosarkojen päässä. Johanna järjesti kaksipäiväiset talkoot, joissa istutettiin runsaat 300 kuusentainta. Talkooväkenä Johannalla oli miehensä Heikki ja veljensä HP. Ullakin kävi paikalla ja toi talkooväelle leipomansa ison lihapiirakan.(ks. blogi 1.6.2008) Urhonmaa sijaitsee historiallisen Hämeen Härkätien varressa Marttilan pitäjän Siutilan kylässä noin 40 kilometrin päässä Turusta. Vajaan puolen hehtaarin alueelle talkooväki istutti lehtikuusia, serbiankuusia ja ihan tavallisia kuusia. Taimien istutusetäisyys oli 2,5 metriä. Tarkoitus oli, että joskus parinkymmenen vuoden päästä Urhonmaata ympäröisi jylhä kuusikko. Nyt yksitoista vuotta myöhemmin kävimme katsomassa, miten kuuset olivat viihtyneet, ja hyvin olivat, kuten seuraavista kuvista näette. Kaikki puut olivat elossa ja tuore metsikkö oli komeaa katseltavaa. Kasvualusta, perinteinen varsinaissuomalainen savipelto, on osoittanut hedelmälliseksi maaperäksi. Yhdessätoista vuodessa maailma on muuttunut paljon: enää ei ole syytä kiittää Johannaa vain ympäristön kaunistamisesta vaan ennen muuta siksi, että hänellä ja miehellään on nyt mahtava hiilinielu, jonka elintilaa on syytä hoitaa. Tästä voivat ne joilla maata on, ottaa oppia. Muut taas voivat hillitä ilmastonmuutosta käyttämällä pitkäkestoisia puutuotteita, jotka sitovat hiilidioksidia ilmakehästä ja toimivat tärkeinä hiilivarastoina. Tällaisia viisaita hankintoja ovat esimerkiksi puiset huonekalut, puutalot ja muut puurakenteet.