"Lisää lapsia", vaati Kotiliesi

HP seurasi lauantaina netissä nykykulttuurin tutkimuksen väitöstilaisuutta Jyväskylän yliopistossa. Aiheena oli kokeneen toimittajan Seija Aunilan tutkimus siitä, miten perinteisestä naistenlehdestä Kotiliedestä tuli 1939-1945 osa sotapropagandaa. Tässä kristillis-konservatiivisella ja agraarilähtöisellä lehdellä ei ollut vaikeuksia. Sen sivuilla toistettiin vuodesta toiseen naisiin kohdistuneet sota-ajan keskeiset vaatimukset: kiitollisuus miehensä ja poikansa uhraamisesta isänmaan hyväksi, kuuden lapsen synnyttäminen, nuorten naisten pidättäytyminen kouluttautumisesta ja varhainen avioituminen, mielellään pientilan emännäksi. Kotilieden linjaa veti päätoimittaja Alli Wiherheimo, joka keräsi lehteen keskeiset yhteiskunnalliset naisvaikuttajat. Yksi heistä oli kuuden lapsen ideaalin ääneen lausunut Väestöliiton varapuheenjohtaja Elsa Enäjärvi-Haavio. Aunilan mukaan päätoimittaja Wiherheimo rakensi Kotiliedessä omaa haavemaailmaa, kodilleen omistautuvaa uhrivalmista perheenemäntää, jota hän ei naimattomana naisena koskaan saavuttanut. Kotiieden mainuttu ohjeistus kohdistui erityisen velvoittavana nuoriin naisiin. Heidän edellytettiin avioituvan mahdollisimman nuorena ja mielellään sotainvalidin kanssa, jotta he ehtisivät synnyttää riittävän määrän lapsia. Vaatimus johti siihen, että heidän toivottiin pidättäytyvän pidemmästä kouluttautumisesta, joka nähtiin jopa haitallisena. Pienviljelijäperheen emännyys esitettiin nuorten naisten elämän täyttymyksenä. Kotilieden kustantaja Yhtyneet Kuvalehdet ei edellyttänyt, että Kotiliesi tekee propagandaa. Päinvastoin, sen toivottiin muistuttavan enemmän perinteistä naistenlehteä. Päätoimittaja sai kuitenkin jatkaa valitsemallaan linjalla, koska lehti myi hyvin. Kotilieden keskimääräinen painos ylitti selkeästi sen kilpailijan, Yhtyneiden Kuvalehtien Hopeapeilin. Ennen sodan syttymistä Kotiliesi oli levikiltään jopa suurempi kuin Suomen Kuvalehti. Sodan aikana Suomen Kuvalehti ohitti Kotilieden, mutta lehtien välinen ero jäi pieneksi.Sodan lopulla 1944 Kotilieden keskimääräinen painos oli 174 780. Itse väitöstilaisuus oli leppoisa, kun ylen ystävällinen vastaväittäjänä, dosentti Ilona Pajari esitti kovimman kritiikkinsä vasta loppuarviossaan. Koronakauden erikoisuus oli se, että nettikatsojat saattoivat esittää omat huomautuksensa kustoksen, tohtori Urpo Kovalan puhelimeen. Niitä ei tosin kuultu.