Ulla uskoi löytäneensä Tulevaisuuden puunsa

Männäviikolla ajelimme Varsinais-Suomen sydänalueilla; reittinä Helsinki-Paimio-Turku-Sauvo-Karuna-Helsinki. Kyse oli kokopäiväretkestä kahden pullakahvin ja yhden pizzalounaan taktiikalla. Kävimme tervehtimässä vanhempiamme Paimion ja Turun hautuumailla. Haudat olivat ennallaan ja hyvässä kunnossa. Uudet kukkaset tietysti virkistivät näkymää.

Turusta käänsimme Citroenin kaulan kohti Karunaa, ja matkalla pysähdyimme Sauvossa, joka on Ullan isän Viljon synnyinkunta. Kun ilta oli aurinkoinen ja lämmin, söimme pizzat ravintolan ulkoterassilla. Paikka oli tyypillinen maaseudun pikku ravintola, nimeltään Bar Mansikka, jossa olimme ainoat ruokailevat asiakkaat. Mutta isoissa pizzoissa ei ollut moittimista. Söimme niitä vielä kahdesti kotonakin.

Jännityksellä odottelimme seuraavaa kohdetta, meren rannalla ja vastapäätä Kemiön saarta olevaa Ullan vanhempien rakennuttamaa kesäasuntoa. Tiesimme, että siellä olivat käyneet muutoksen tuulet. Paikan tarina on lyhykäisydessään seuraava: kesäasunto valmistui joskus 1950-luvun alussa, ja siellä viettivät kesiään ensin Ulla veljiensä kanssa, ja myös HP liittyi seuraan 1960-luvulla. Paikka oli rakas myös lapsillemme, Juha ja Susanna nauttivat siellä lapsuutensa pitkät kesät isovanhempiensa ilona. Sitten 2000-luvulla paikka siirtyi Ullan ja hänen veljiensä yhteisomistukseen. Ulla ja HP yrittivät pariinkin otteeseen ostaa paikkaa, mutta tarjoamme hinta ei ollut riittävä muille kuin Penalle. Niinpä paikka myytiin 2013 paikalliselle maanviljelijälle.

Olimme kuulleet, että uusi omistaja oli saneerannut paikkaa, mutta hyvin tunnistettavissa se oli, kun sinne yllättäen ajoimme. Isänäväkeä emme tavanneet, mutta HP rohkeni kuitenkin ottaa muutaman kuvan. Vanhan huvilan tilalle ja malliin oli rakennettu uusi, ja pituutta oli jatkettu muutama metri. Uusi laituri oli vallan komea, siinä on tilaa monille veneille. Myös rannalta ylös mökille rakennetut portaat ovat massiiviset.

Tämän männyn oksien suojaan HP:n ja Ullan veljien oli 1960-luvulla tarkoitus rakentaa rantabaari. Kesken työ jäi, pohjat sentään saimme tehtyä. Siellä ne ovat vieläkin männyn vahvojen oksien alla.

Ulla ihastui ikionnelliseksi, kun näki istuttamansa Tulevaisuuden puun, komeaksi varttuneen tammen, jollaisen silloinen KOP oli lahjoittanut kevään 1964 ylioppilaille. Myöhemmin illalla hän tutki arkistojaan ja totesi, että KOP:n tammi oli ollutkin mänty. Kun Ulla ei sitä paikan päällä muistanut, emme osanneet yo-mäntyä etsiä. Mutta löytämisen iloa ehti sentään kestää muutama tunti. Myöhemmin, tämän jutun luettuaan, Pena soitti ja täsmensi pari asiaa. Mänty oli hänen mukaansa kuusi, ja se tärkein lisäys oli: Pena oli joskus 1960-luvun alussa löytänyt metsästä kauniin pienen tammentaimen, jonka hän siirsi omalle tontille. Siellä sen kasvua vaalittiin, ja kun aika koitti, tammen ympärille kokoonnuttiin nostamaan maljoja aina kun aihetta oli. Ja ainahan sitä aihetta löytyi. Sillä tavalla tammi oli hyvinkin nimensä veroinen eli Tulevaisuuden puu.

Ja lopuksi: Airioiden entisellä kesäpaikalla on varmaan virallinen nimikin, kuten Toukola on Päijänteellä, mutta sitä ei kukaan käyttänyt vaan kaikki puhuivat Karunasta tyyliin "mennään Karunaan". Kutsumanimi tulee entisestä Karunan kunnasta, joka 1969 fuusioitui Sauvon kuntaan, josta se oli aikanaan erkaantunutkin.