Viimeinen ritari haudan lepoon

Viimeisin Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt haudattiin tänään Lappeenrannassa sotilaallisin kunnianosoituksin. Paikalla olivat muun muassa ylipäällikkö, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, puolustusministeri Antti Kaikkonen ja puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen. Mannerheim-ritarit saivat kunniansa palautuksen vuonna 1994 presidentti Martti Ahtisaarelta, joka aloitti hienon perinteen kutsumalla kaikki elossa olevat ritarit Linnan juhliin. Paasikivellä, Kekkosella ja Koivistolla ei ulkopoliittisen varovaisuuden takia tuota mahdollisuutta ollut, ja lisäksi Neuvostoliitto oli 1991 romahtanut. Vuodesta 1994 alkaen ritarit saapuivat ensimmäisinä kättelemään presidenttiä. Gerdt oli viimeisinä vuosinaan ainoa paikalle jaksanut ritari. Hautajaispäivänä hänen muistoaan kunnioitettiin myös siten, että päivä oli julistettu epäviralliseksi suruliputuspäiväksi. Ainakin Jääkärinkadulla liput liehuivat puolitangossa.

Heinäkuussa 1942 taistelulähetti, alikersantti Tuomas Gerdt palkittiin Mannerheim-ristillä, kun hän yhden vuorokauden aikana kantoi kuolettavasti haavoittuneen esimiehensä pois keskeltä tulitusta, otti viisi vankia ja johti hyökkäystä, kunnes haavoittui vaikeasti itsekin. Vastaavia tekoja hänellä on monia muitakin. Neljä kuukautta kestäneen toipumisensa jälkeen kersantiksi ylennetty Gerdt lähetettiin reserviupseerikouluun, ja sodan loppuessa hän oli vänrikki. Reservissä Gerdt yleni vielä kapteeniksi. Hän oli ritari nro 95 (kaikkiaan Marskin ritareita oli 191). Gerdt oli syvästi isänmaallinen mies, mutta venäläiselle rivisotilaalle hän ei ollut katkera. Hän ei hyväksynyt neuvostosotilaiden pilkkaa, ja tiesi, ettei sota ollut rivimiehen vika, vaikka se rivimies olikin sodassa vihollinen. ”Mie en tykkää vanja-sanasta. Enkä ryssästä. He olivat sotilaita niin kuin mekin, samanlaisia kavereita kuin mekin”, Gerdt sanoi eräässä haastattelussa.