Rapujuhliemme suurin ilonaihe

Elokuun alku on se kesän ajankohta, jolloin meillä on vuodesta toiseen ollut tilaisuus vierailla Karttulassa Ritvan ja Ilkan rapujuhlissa. Käynnit ovat aina olleet pitkäaikaisten ystävien iloisia tapaamisia. Niin tälläkin kertaa. Ja jotta kaikki varmaan onnistuisi, ohjelmamme on perinteisesti alkanut Napue-ginin ja tonicin cocktaililla. Tätä ennen olimme toki juoneet tulokahvit ja syöneet Ullan tuomaa mustikkapiirakkaa.

Illallispöydän Ritva oli kattanut verannalle. Ravut olivat tällä kertaa erityisen isoja ja herkullisia, joskin kuoret vähän vaikeasti avautuvia.

Hyvin nukutun yön ja tuhdin aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli vierailu Karttulan kesätorilla, josta ostimme marjoja ja omenoita sekä nautimme kahvit ja jäätelöt.

Päiväretkemme pääkohde oli paikallinen tanssilava, jonka saneeraus oli koronan takia valmistunut hitaanlaisesti. Tulevana launtaina siellä on kuitenkin tarkoitus järjestää vanhat hyvän ajan lavatanssit. Lavan kohennukseksi näytteillä oli monia HP:lle tuttuja koneita, kuten petroolikäyttöinen maatalousmoottori ja heinäharava, jollaista HP sai ajaa kun kesäisin oli isovanhempiensa maatilalla töissä.

Niin, mikä olikaan se juhliemme suurin ilonaihe. Se oli se, että Ritva oli hienosti toipunut kesäkuussa tehdystä selkäleikkauksestaan, jota edelsivät kovat ja pitkäaikaiset kivut ja säryt. Nyt hän oli entisensä: liikkyi kevyesti ja oli iloinen ja motivoitunut. Luojalle kiitos, voisi sanoa, ja tietysti myös taitavalle kirurgille.