Suomen kaksi vapaussotaa keväällä 1918

Atena julkaisee syyskuun lopulla HP:n uusimman kirjan Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919 (noin 450 sivua). HP odottaa, että jo kirjan nimi herättää keskustelua - jotkut voivat pitää lähes pyhäinhäväistyksenä nostaa valkoisen vapaussodan rinnalle punaisten vapaussota. Eri asioista oli tietysti kysymys: valkoiset tarkoittivat vapaussodalla eroa Venäjästä, punaiset tarkoittivat sillä vapautusta porvariston ylivallasta.

Kun punaiset hävisivät sodan 1918, heidän historiaperinteeseensä vakiintui nimitys kansalaissota, jota nimeä valkoisetkin käyttivät sodan ensi viikkoina, kunnes Suomeen tulleet jääkärit alkoivat ihmetellä, että toisiaanko vastaan täällä soditaan. Sitä paitsi vapaussota kuullosti paljon komeammalta Mannerheimin päiväkäskyissä, muissa puheissa ja kirjoituksissa.

Vapaussodasta rakentui myytti, jonka varaan valkoinen Suomi nojasi koko 1920- ja 1930-luvun, kunnes sen tilalle nousi 1939-1940 uusi myytti, jota on tavattu kutsua Talvisodan ihmeeksi. Tällä myytilla oli kahtalainen merkitys: 1. oli ihme, että Suomi selviytyi suurvaltanaapurin hyökkäyksestä, ja 2. sota merkitsi myös Suomen kansan yhdistymistä niin, että vuoden 1918 poliittinen kahtiajako haalistui. Puheet vapaussodasta alkoivat jäädä vähemmälle.