Waltarin tiiliskivet olivat komeita freskoja

HP lupasi viikko sitten palata vielä kerran Kansallismuseon tarjontaan. Erityisen vaikuttava oli Mika Waltarin kirjoituskone. Vaikuttava siksi, että se oli kovin pieni ja että siitä huolimatta sillä oli kirjoitettu massiivisia romaaneja, siis kooltaan isoja ja sisällöltään vaikuttavia. Ansioistaan Waltari valittiin Suomen Akatemian jäseneksi, mutta Nobelia ei hänelle suotu. Kriitikot eivät niinkään arvostaneet Waltarin historiallisia romaaneja kuten Sinuhe egyptiläistä vaan enemmänkin Suuren illuusionin kaltaisia pienempiä kirjoja. Kun Akatemian esimies, nobelisti A.I. Virtanen toivotti Waltarin tervetulleeksi Suomen viisaimpien kollegioon 1958, hän luonnehti Waltarin tiiliskiviromaaneja freskomaalauksiksi, joissa mestarillinen tyyli ja verevä kertomiskyky saavuttavat korkeimman tason.

Kansallismuseossa oli myös rivi komeita valokuvia, jotka esittivät Suomen presidenttejä. Viimeiset raamit oli varattu Sauli Niinistön seuraajalle. Ja kas vain, tällainen kuva siihen ilmaantui.

Tämän kuvan myötä HP lähettää terveiset ystävälleen Pekalle Jyväskylään. Hän kyllä tietää syyn siihen, miksi?