Loistava Armfelt ja herttuan pöytäkello

Kuten edellisestä blogista kävi ilmi, Reitzin museo oli tulvillaan upeita maalauksia ja muita taideteoksia. HP:hen teki syvimmän vaikutuksen komea pöytäkello, jonka oli valmistanut kelloseppä Benedict Miller Augsburgissa 1640. Prossista valetussa ja kullalla päällystetyssä kellossa oli neljä koneistoa, jotka näyttivät siis neljää eri aikaa. Augsburgista kello löysi tiensä Kuurinmaan herttuan palatsiin nykyisessä Latviassa. Sieltä kello tuli Suomeen kun tunnettu aatelismies ja eurooppalaisten hovien hurmuri Gustaf Mauritz Armfelt sai sen palkkioksi palveluksistaan Kuurinmaan herttuan leskeltä joskus 1700-luvulla. Reitzin säätiö osti pari sataa vuotta myöhemmin kellon Armfeltin suvulta, mihin hintaan, sitä HP ei tiedä, mutta kellon vakuutusarvo on yli miljoona euroa, enemmän kuin minkään muun Reitzin museon taideteoksen.

Kuurinmaa oli aikanaan Baltian strategisesti ja taloudellisesti tärkeimpiä alueita, jonka asukkaista, varsinkin yläluokasta, iso osa oli vuosisatojen ajan saksalaista. Kuurinmaan herttuakunta oli voimissaan 1500-luvulta 1700-luvun loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana ja vielä 1919 Saksa piti Kuurinmaata halussaan. Keisarikunnalla oli jopa halua elvyttää Kuurinmaan herttuakunta osana omaa Saksalle suopeiden ruhtinaiden hallitsemaa puskurivyöhykettä Venäjää vastaan. Keisari Wilhelm II:n tiedetään harkinneen itselleen Kuurinmaan herttuan titteliä. Ja mahdollista on, että kreivi Rüdiger von der Goltz, joka oli vanhaa ja arvostettua preussilaista aatelia, näki itsensä uutena Kuurinmaan herttuana siinä vaiheessa kun hän puhdisti Latviaa bolsevikeista maailmansodan loppukahinoissa Suomen-retkensä jälkeen.