Provencesta Bon Jour, osa II

Nizza oli sitten viime kevään muuttunut edukseen. Merkittävin uudistus on pitkään rakenteilla olleen raitiovaunulinjan valmistuminen. Se on käytännön tarpeiden sanelema eikä häiritse vanhan kaupungin rauhaa. Linja on kaupungin ainoa mutta sitä pitempi, ehkä parinkymmenen kilometrin mittainen. Se vie kaupungin laidasta laitaan ja ydinkeskustan kautta. Raitiovaunut ovat hienoja, ranskalaisvalmisteisia. Tyylikkäitä ja mukavia niin kuin ranskalaisilla on tapana.

Ratikkalinjan rakentamisen aikana uusittiin myös Nizzan ydinkeskus, Place Massena (ks. ylin kuva). Kuten viime vuonna kerroin, Massena on Nizzan suuri poika, Napoleonin marsalkoita. Hänen nimensä tulee vastaan kaikkialla. Meidän asuintalomme nimi on Residence Massena kävelykadun Rue Massenan varrella. On luonnollista, että myös Massenan patsas on keskeisellä paikalla Place Massenan laidalla.

Mansikat ovat aika isoja Nizzan keväässä, sopivia nautittaviksi esim. kuohujuoman kanssa.

Tiesitkö muuten, että Nizza on italiaa. Ranskaksi, englanniksi ja vaikkapa ruotsiksi kaupunki on Nice. Suomen kieleen nimi otettiin silloin kun kaupunki kuului Italiaan, Savoijin herttuakuntaan. Nizzassa käytetään myös nimitystä Nissa, joka lienee jonkinlainen italialähtöinen puhekielen tai murteen muoto.

Provencesta Bon Jour, osa I

Riviera-raporttini viivästyi, kun Elisan mobiililaajakaista ei ole runsaaseen viikkoon suostunut yhteistyöhön kuin hetkittäin. Mutta nyt näyttäisi toimivan.

Tämänkertaisen matkamme parasta antia olivat tutustumiset kolmeen keskiaikaiseen kaupunkiin, joista yksi oli Italiassa. Matkat Nizzasta sujuivat edullisesti ja joutuisasti bussilla ( 1 euro) sekä junalla ( 3 euroa).

Eze sijaitsee kuvankauniilla paikalla korkealla vuorella meren rannalla, josta näköalat ovat hulppeat. Vanhan kylän rakennuksiin on sijoitettu kymmeniä hienoja butiikkeja ja ravintoloita. Eksoottinen puisto on yksi Ezen nähtävyyksiä.
Vähän vastaava nähtävyys kuin Eze on Saint Paul de Vence, joka sijaitsee vuorilla Nizzasta luoteeseen. Myös Saint Paul on keskiaikainen pikku kaupunki, hienosti säilynyt ja entisöity. Satoja vuosia vanha kaivo on tämän kaupungin kohteita.

Nizzasta pääsee junalla vajassa tunnissa, ja siis kolmella eurolla, Italian puolelle, jossa ensimmäinen kaupunki on Ventimiglia. Sen vanhaa kaupunkia ei ole vielä ehditty entisöidä. Osaselitys lienee siinä, että varallisuusero Ranskan Rivieraan on iso ja silmin nähtävissä.
Kerrottakoon vielä, että Ulla lähti maanantaina Atlantaan au pairiksi ja palaa Suomeen toukokuun puolivälissä. Terveisiä vaan heimomme Atlantan osastolle. Minä keskityn Helsingissä lähinnä kirjallisiin töihin.

Viikko Ranskan Rivieralla

Huomenna lähdemme Nizzaan suoraan Sweet Saturdaysta ja palaamme seuraavana lauantaina. Kevätkohteestamme kirjoitin viime vuonna otsikolla "Valkoinen talo Rivieralla" (ks. blogin juttuarkisto).

Tarkoituksemme on tälläkin kertaa kävellä Promenade des Anglaisilla ja vanhassa kaupungissa sekä kierrellä vuorilla ja rannikolla, ehkä nyt kerkiämme Italiaan saakka. Mutta eipäs kerrota enempää etukäteen.

Veera (6v) Sweet Saturdayssa

Veera ja Jaakko (3v) olivat pari päivää Jääkärinkadulla kun heidän vanhempansa käväisivät Tallinnassa. Hyvin viihdyimme. Tällaiset tapaamiset ovat tärkeitä sekä lapsille että isovanhemmille.

Lauantaina poikkesin Veeran kanssa Sweet Saturdayssa tapaamassa ystäviä. Jaakko varttuvana herrasmiehenä jäi pitämään mammalleen seuraa tämän valmistaessa karitsanpaistia päivälliseksi.

Kuin metsot soittimella

Onneksi mainitsin edellisessä tekstissäni Vanhasen lisäksi myös Kanervan. Tänään tiedämme, että tämä kuusikymppinen leijona pani - jos mahdollista - vieläkin paremmaksi lähentelemällä uhkeaa nuorta naista virkakännykällään peräti parisataa kertaa, jos mediaan on uskomista.


Muutama viikko sitten tuttavani, eläinlääketieteen tohtori, itsekin eduskunnan varapaikalle 1980-luvulla yltänyt pohjalainen, kertoi teoriansa kun ihmettelin, että mikä perhana näitä kärkipoliitikkoja oikein vaivaa. Tohtorin mukaan he ovat kuin eläimet; kun hormonit oikein todella hyrräävät, ei aivoissa puolestaan liikahda mikään. Ollaan siis kuin metsot soittimella. Tätä ominaisuutta tuttavani piti myös edellytyksenä sille, että politiikan huipulle yleensä päästään.


Mielestäni Vanhanen ja Kanerva ovat osoittaneet, että tuo teoria pitää paikkansa.

Opiskelua sänkykamarissa

Presidentti Urho Kekkonen seurusteli aikoinaan ruotsinkielisen everstinlesken kanssa. Toimittajalegenda Knut Möller totesi muistelmissaan, että "kaikesta näki, että Kekkosen ruotsi oli sänkykamarissa opiskeltu".

Pääministeri Matti Vanhanen on opiskellut sänkykamarissa ihan muita asioita, vaikka hänen olisi tullut jo vuosikausia sitten keskittyä ainakin englannin opiskeluun. Kun Vanhanen toistuvasti munaa itsensä kansainvälisissä yhteyksissä kyvyttömyydellään kommunoikoida vierailla kielillä, ei tätä lainkaan paranna se arvostelukyvyn puute, jota hän on osoittanut haastamalla oikeuteen entisen rakastajattensa Susan Ruususen (ent. Kuronen). Käräjäoikeus puolestaan osoitti ryhdikkyyttä, tosin lautamiesten äänillä - virkatuomari kun saattoi ajatella omaa urakehitystään - katsomalla, etteivät Kuronen eikä hänen kustantajansa olleet syyllistyneet rikokseen.

Ex-suurlähettiläs Richar Myllerin mukaan Amerikassa saakka kysytään, eikö Suomella ole lähettää maailmalle yhtään kyvykkäämpiä miehiä kuin Vanhanen. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että Vanhasen tasolle Myller niputtaa myös ulkoministeri Ilkka Kanervan.

Itsekään en voi ylpeillä vieraiden kielten taidollani, mutta minä olenkin vain pienen kotoisen heimon päällikkö, en pääministeri.

Kylpylälomalla Toompean juurella

Vietimme viime torstaista sunnuntaille Tallinnan keskustassa Kalev Spa -kylpylähotellissa. Hoidot olivat monipuolisia: oli hierontaa, allasjumppaa, kuntosalia, kasvo- ja jalkahoitoa, vartalon kuorintaa, hiusnaamiota ym. Paikka on tasokas, varsinkin hoitopalvelut kiitettävän täsmällisiä ja ammattitaitoisia. Eikä ruuassakaan ollut moittimista; aamiaisellakin oli kunnon makkaroita, lihapullia ja munakokkelia - toki myös kevyempää.

Kalev Spa saa rutkasti lisäpisteitä sijainnistaan Vanhan kaupungin kupeessa: Raatihuoneen torille on pari sataa metriä ja Viru-keskukseen vähän enemmän. Kun kylpylöissä on usein pari kolme tuntia luppoaikaa, Kalev Spasta on helppo piipahtaa Tallinnan keskiaikaiseen kaupunkiin, jota kauniimpaa ei tiedossani ole.Raatihuoneen kulmalla Hopner-ravintolassa, vuodelta 1681, tilasin vanhaa suosikkiani "Saarenmaan Äkkipigasta". Se oli kuitenkin muuttanut nimeään ja on nyt "Viru Äkiline". Kun kysyin, miksi annokseen kuuluva votkayyppy ei enää ollut Saarenmaalta ja miksi nimi oli vaihdettu, tarjoilija sanoi, ettei Saarenmaan votkan laatu ole tarpeeksi tasaista. Luulen kuitenkin, että syy muutokseen on toinen: Ei ole sopivaa myydä Tallinnan ytimessä Saarenmaan kansallisherkkua. Sehän olisi vähän sama jos Ullanlinnan Sea Horsen hittituotteena olisi paistettujen silakoiden sijasta poronkäristystä.

Kerron myös, mistä "Viru Äkiline" (ent. "Saaremaa Äkkipigane") on tehty: On kaksi pienehköä palaa paahdettua tummaa leipää. Leipien päälle katetaan hakkelus, joka on tehty graavista lohesta, sipulista ja valkosipulista, mausteina sitruuna, suola, mustapippuri ja auringonkukkaverso. Ainoa sallittu ruokajuoma on huurteinen votkaryyppu, nykyisin "Viru Valge", aikaisemmin "Saarenmaan Vodka".

Vähän kulttuuriakin oli ohjelmassa. Estonia-teatterin Tuhkimo oli viritetty sopivan koomiseksi. Hauska sitä oli seurata, kun laulajat olivat hyviä ja italiaksi kerrotun sadun tarina oli jäänyt muinaisesta lapsuudesta sopivasti muistiin. Loppuratkaisu tosin oli yllättävä mutta moderni.