Brunssilta Millenium-paviljonkiin

Äitienpäivän tapaus oli tällä kertaa Jääkärinkadun brunssi klo 11-14, kun päivällisaikaan kovin monilla oli esteitä. Brunssilla olivat mukana kaikki. Laitan muistiin yhden kuvan, jossa on kolme äitiä ja yksi isoäiti.

 

Susanna oli yksi, jolla oli menoa. Hän oli ohjaamassa Millenium-paviljongissa Startup Weekend Helsinki -yrityshautomoita, joissa ryhmät pohtivat kolmen päivän ajan omia liike-ideoitaan kestävän kehityksen ja biotalouden näkökulmista. Paviljonkihan oli vähän aikaa sitten framilla, kun presidentti Niinistö luovutti vuoden 2014 Millenium- palkinnon Stuart Parkinille.

Paviljongissa on vielä tämän viikon ajan esillä uusimman teknologian erilaisia tapahtumia ja saavutuksia, joista kiinnostavin on Metropolia-ammattikorkeakoulun ja UPM:n rakentama Biofore-auto, joka on jo herättänyt isoa huomiota Euroopan suurissa autonäyttelyissä. Autossa on vanhat öljypohjaiset materiaalit korvattu kehittyneillä biomateriaaleilla. Autossa on mm. paljon puupohjaisia materiaaleja ja kori on yhtä lujaa kuin lasikuitu mutta biokomposiittia. Moottori on VW Polon pikkudieselin kehitelmä, joka käyttää sellun keitossa syntyvästä jätteestä valmistettua biodieselia (saa myös bensiiniä). Tätähän saa jo markkinoilta.

 

Metropolian opiskelijat ja opettajat olivat tehneet loistavaa työtä. Kauniinpaa autoa on vaikea kuvitella. Ihan omalle kukkarolle se ei vielä sovellu, sillä konseptin kustannus on ollut yli miljoonan. Tämän tarkemmin auton esittelijät eivät kustannuksista halunneet sanoa.

Tässäkin tapauksessa, kuten kaikissa keksinnöissä ja innovaatioissa, lopullisen menestyksen ratkaisee, miten se pystytään tuotteistamaan. Autoa esitellyt opiskelija suostui sen verran sanomaan, että Volvon kanssa on jo käyty neuvotteluja yhteistyöstä. Volvollehan tämä - siis koko auto tai osia siitä - sopisi mitä parhaiten, koska tehdas on tunnettu erittäin konservatiivisena ja hidasliikkeisenä autonvalmistajana.

 

Kosmopoliittista kulinarismia

Seuraava Sweet Saturdayn Klassikkoryhmän kokoontuminen on kulttuuri- ja kulinarismiravintola Kosmoksessa lauantaina 17.5. klo 16. Tarjolla on ravintolalegendan legendaarisia herkkuja, kuten Wienerleike, jota pidetään Stadin parhaana.
Pöytä on jo varattu, mutta ilmoittautumiset tarvitsen viimeistään 16.5. klo 12, jotta voin sopia pöydän koon. (touko.perko.ky@elisanet.fi tai 0509190500)
Tervetuloa, nähdään Kosmoksessa, osoitteessa Kalevankatu 3.

Vasen laita ja herrasmies

Jaakon kiekkosesonki Espoon Bluesin 2004 syntyneiden junnujoukkueessa päättyi viime viikolla komeaan valtakunnalliseen turnaukseen, jonka joukkueen pelaajien vanhemmat järjestivät ja jossa oli 16 joukkuetta aina Oulun Kärppiä ja Lappeenrannan SaiPaa myöten, puhumattakaan Kolpino Hawks-joukkueesta, joka tuli Moskovasta. Yhteensä pelejä (2x15 min.) oli kahden päivän aikana 44. Blues sai pronssia kun voitti pronssiottelussa Jokerit. Voitto meni Imatran Ketterälle. Jaakon pelipaikka on vasen laitahyökkääjä kun hän on sopivasti ns. leftin pelaaja, siis alempi mailakäsi on vasen. Juha on Bluesin I-joukkueen huoltaja.

Vapun aatonaattona Uudenmaan kaikkien seurojen herrasmiespelaajat palkittiin Helsingin jäähallissa. Jokaisesta seurasta oli valittu ne pelaajat, jotka suhtautuvat harrastukseensa esimerkillisesti: ovat opinhaluisia, pelaavat reilusti ja periksi antamatta sekä kunnioittavat kanssapelaajiaan, myös vastustajia, ja tuomareita. Ynnä käyttäytyvät hienosti myös kotona ja koulussa.

Satu otti lähikuvat Bluesin palkituista. Omat otokseni ovat kauempaa katsomosta.

Jaakko oli kovin iloinen ja otettu saamastaan tunnustuksesta, johon kuului hieno lasinen Fair Play -mitali, kunniakirja ja Guinessin tämän vuoden ennätysten kirja, ilmeisesti muistuttamaan nuoria pelaajia siitä, että myös lukeminen on tärkeää.

Jaakon pelinumero on 39. Mukana ilonpidossa olivat kaikki läheiset, kuten kuvan Veera.

Parhaat onnittelut Jaakko. Ja muille Hauskaa Vappua.

Uusia kohteita III/III: Linnanpuisto

 

Siellä, missä Promenade des Anglais koillisessa päättyy, sijaitsee komea Linnavuori, jossa varmaankin ensimmäiset nizzalaiset asuivat tai ainakin vetäytyivät puolustusasemiin silloin kun vihollinen oli liikkeellä. Vuorelta on komeat näkymät promenadin suuntaan, joka on Ranskan Rivieraa parhaimmillaan...

..ja toiselle puolelle, Nizzan satamaan, joka kaupungin luonteen takia on pyhitetty huviveneille.

Nizza kuului pitkään, aina vuoteen 1860 saakka Savoijin herttuankuntaan. Kun alue oli jatkuvien sotien kohteena, Linnavuoren huipulle rakennettiin komea linnoitus, josta on jäljellä vain alla olevat kaksi kuvaa.

Sen sijaan Savoijin herttuan palatsista on säilynyt vähän enemmän.

Linnavuoren nähtävyyksiin kuuluu myös komea puusto. Paikalliset perheet viettävät mielellään aikaansa puistossa.

Promenade des Anglaisilta nousimme vuoren huipulle hissillä, mutta vuoren toiselta rinteeltä pääsi kävellen alas kaupunkiin. Reitti oli hieno, entisen herttuan palatsin vallasväelle alunperin rakennettu, nyttemmin entisöity.

Paluu kaupunkiin tapahtui ikään kuoin kyökinpuolelta.

Uusia kohteita II/III: Nykytaiteen museo Mamac

Uuden promenadin päästä löytyi Nizzan oma Guggenheim, modernin ja nykytaiteen museo Mamac. Sen on ollut jo muutaman vuoden valmiina, mutta emme olleet siellä käyneet kun museo ikään kuin peittyi promenadin rakennustyön taakse. Promenadin loppupäässä oleva taideteos sopivasti johdattaa kulkijat museoon.

Mamac on komea ilmestys, ja sen sisääntulo on vaikuttava. Jotain tällaista odotan omalta Guggenheimiltamme. Nizzalaiset uskovat, että museo jo sinällään tuottaa sekä iloa että tuloa, sillä sisäänpääsy oli ilmainen.

Yli 50 vuotta olen ihmetellyt, mihin isäni hieno verenpunainen Renault Dauphine mallia 1957, jolla HP nuorena ajeli mm. tärkeimmät friiuureissunsa, oikein on joutunut. Nizzastahan se löytyi, ja sen verran rutussa, että kelpasi taideteokseksi. Oli varmaan autotallin liukuovi ollut liian alhaalla.

Tällaista kaipuuta vanhaan agraariyhteisöön löytynee useimmista nykytaiteen museoista.

Tässä vasta erityisen kiehtova Madame
.

Tyhjistä Lidl´in vesipulloista joku taiteilija on keksinyt rakentaa ison naisfiguurin laahuksineen.

Nykytaiteessa voi olla vaikutteita myös antiikin ja keskiajan taiteesta.

Tästä maalauksesta pidimme kovasti - yksinkertaista mutta vaikuttavaa.

Tämä taas on mukana kertomassa, miksi HP:kin pitää tärkeänä kuvittaa juttujaan.

Kauniita taideteoksia Nizzasta löytyy myös katujen ja torien varsilta, kuten Apollon patsas. Nyt HP muisti ottaa - toisin kuin Zirenzessä - kuvan pakarapuolelta kaikkien naisten iloksi.

 

Tämänkertainen kuvakertomus päättyy Belgian kuninkaan Albert I:n patsaaseen. Hän oli suuri Nizzan ystävä, ja nizzalaiset puolestaan ovat iloinneet hänestä. Patsaan takana näkyvä hotelli on Albert I, ja vasemmalle vievä katu on myös nimettu Albertin mukaan. A I oli Belgian kuninkaana 1909-1934. Hän sai surmansa harrastaessaan vuorikiipeilyä. A I:n suosio Ranskassa selittyy sillä, että kuningas oli I maailmansodan aikana Belgian armeijan ylipäällikkö, joka johti armeijansa taistelua saksalaisia vastaan rinnallaan ranskalaiset.

 

Uusia kohteita I/III: Promenade du Paillion

 

Jokakeväisellä matkallamme Nizzaan kohtasimme Satun ja Juhan, joiden kanssa istahdimme drinkeille katuterassille Promenade des Anglaisin varrella ja vaihdoimme kuulumiset.

 

Myöhemmin tapasimme uudelleen illallisella Trattoriassa. Italialaiset ravintolat istuvat nizzalaiseen kaupunkikultuurin hyvin, kuuluihan Nice (italiaksi ja suomeksi Nizza) parisen sataa vuotta Savoyn herttuakuntaan.

 

Seuraavana aamuna Satu ja Juha palasivat Suomeen ja me jäimme nauttimaan Nizzan keskustaan ihan äskettäin valmistuneesta promenadista, nimeltään Promenade du Paillon. Äärettömän hieno ja rauhallinen paikka keskellä Nizzaa.

 

 

Promenadilla on kosolti mittaa, se ulottuu Masséna-aukiolta Garibaldi-aukiolle.

 

Promenadin nurmikolla ja reunoilla on hienoja taideteoksi ja rakennelmia.

 

 

Nizzan oman suuren pojan marsalkka Massénan patsas on jo vanhempaa perua.

 

Isot ilmanraikastajat ovat aivan loistava innovaatio. Muutaman minuutin välein ne suihkuttavat ilmaan vesihöyryä, raikastavat hengitysilmaa ja kastelevat samalla promenadin istutuksia. 

 

Seuraavissa jutuissa piipahdamme korkealla Linnanpuistossa ja tutustumme Nizzan omaan Guggenheimiin, Mamac- nimiseen nykytaiteen museoon.

 

Veera luistelee nyt uudessa seurassa

Veera vaihtoi vuoden alussa Espoon Taitoluisteluklubista Helsingin Luistelijoihin, joka on Suomen paras taitoluisteluseura. Sen jäseniä ovat mm. Julia Turkkila, joka parhaillaan on MM-kisoissa, sekä monet MM-kullat ja muut mitalit voittaneet muodostelmaluistelijat. Seuran vaihto tuli Veeralle ajankohtaiseksi, kun hän halusi saada uusia tuulia valmennukseensa ja muutenkin vähän isommat ympyrät. Ihan ilmoitusasia ei seuran vaihto ollut, sillä Veeran taidot ja motivaatio testattiin.

Viime sunnuntaina seura järjesti Helsingin jäähallissa perinteisen kevätnäytöksen, jossa oli mukana muutama sata luistelijaa. Sellaisena se oli Suomen kaikkien aikojen suurin jääshow. Maanantaina esitys toistettiin koululaisille.

Kahden näytöksen tarina kertoi tunnetusta merenkulkijasta Sinbadista ja hänen huimista seikkailuistaan eri puolilla maailmaa. Veera ja hänen ryhmänsä Kilpa 1 eli Debytantit esittivät seireenejä, joiden houkutuksia Sinbad ei luonnollisestikaan pystynyt vastustamaan.

Muostelmaluistelijoiden esitykset olivat omalla tavallaan vaikuttavia, vaikka henkilökohtaista taitoa niissä ei sillä tavalla vaadita kuin yksilöluistelussa.

Showń loputtua Veera tuli - kuten tapana on - tervehtimään omaisiaan ja kukitettavaksi.