Kaksi hautausmaata ja joululounas

Joulun aatonaattona ajelimme ensin Paimion hautausmaalle, kävimme tervehtimässä Ullan vanhempia Kaijaa ja Viljoa sekä heidän perheystäviään Kerttua ja Henryä. Matkaseurana ja kyytimiehenä oli Ullan veli Pentti, jonka uudella VW Tiguanilla matka taittui mukavasti.

Seuraava etappimme oli Turun hautausmaa, Maijan ja Oskarin hauta. Laitoimme lyhdyn, kynttilän ja havuja. HP:n vanhemmille lähti hyvän joulun tervehdys.

Olimme lähteneet Jääkärinkadulta vähän ennen kymmentä. Nyt kello lähenteli kahta ja oli aika siirtyä joululounaalle Suomalaiselle Pohjalle, josta HP oli varannyt pöydän. Joululounas oli, kuten tapoihin kuuluu, sekä maittava että runsas. Ravintolan iso sali oli tilava ja sen ikkunoista oli komeat näkymät Puolalanmäkeen.

Joululounas oli sen verran runsas, että luovuimme käynnistämme Turun taidemuseoon. HP otti siitä kuvan, kuten myös näkymästä Kauppatorille, joka alkaa valmistua pitkään kestäneesta remontista. Torin takaa näkyy saneerattu Hamburger Börs, suosikkihotellimme, joka ennen vanhaan oli Turun Osuuskaupan hotelli, nykyisin se kuuluu Scandic-ketjuun.

Kiitos Pentti mukavasta matkasta.

AIV-palkinto jaettiin Nobelin syntymäpäivänä

10. joulukuuta on tunnetusti Alfred Nobelin syntymäpäivä (varsinaisesti 1833) - tunnetusti sen tähden, että tuolloin jaetaan Nobel-palkinnot komeassa juhlassa Tukholmassa. A.I. Virtanen sai oman nobelinsa 76 vuotta sitten 1945. Päivää juhlistetaan myös Suomessa, sillä Virtaselle läheiset tiedeyhteisöt Ravitsemuksen Tutkimussäätiö, Suomalaisten Kemistien Seura ja Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae järjestävät kahden vuoden välein juhlaseminaarin, jossa jaetaan A.I. Virtanen palkinto. Palkinto myönnetään Virtasen elämäntyön muistamiseksi tunnustuksena kansainvälisesti korkeatasoisesta tutkimustyöstä. Tänä vuonna palkinto jaettiin komeissa puitteissa, Helsingin yliopiston isossa juhlasalissa. Palkinnon sai Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen, joka tunnetaan paitsi kansainvälisesti palkittuna mikrobiologian tutkijana myös tietokirjailijana. Uusimmassa kirjassaan Parantavat bakteerit (WSOY) Huovinen kertoo, kuinka bakteerit ylläpitävät ihmisen terveyttä.

Esitelmässään Hyvät, pahat bakteerit Huovinen osoittautui loistavaksi esitelmöitsijäksi. Hyviä olivat myös kaksi muuta, dosentti Anne Salonen, joka esitelmöi suolistomikrobiston kehityksestä, sekä Valion tutkimusjohtaja emeritus Matti Harju, joka kertoi Virtasen elämäntyöstä otsikolla Mitä uutta tänään? Se oli Virtasen vakiokysymys, kun hän päivittäin muutamaan kertaan piipahti laboratorioissaan katsomassa, kuinka tutkimukset edistyivät. Neljä vuotta sitten myös HP kävi samassa tilaisuudessa puhumassa Virtasesta, nyt oli esillä hänen kirjansa Mies, liekki ja unelma (Otava) yhtenä Matti Harjun lähteenä.

Juhlaseminaari päättyi mukavaan cocktailtilaisuuteen, jossa seurustelu tuttujen kanssa jäi vähäiseksi koronarajoitusten takia. Mutta tarjoilu oli maukasta ja opiskelijoiden musiikki loi tilaisuuteen arvokkaan tunnelman.

Kahden kirjan väli on 50 vuotta

Eilisessä Hesarissa oli iso kahden sivun juttu siitä, miten Suomen maajoukkue joulukuussa 1971 kukisti ensimmäisen kerran "punakoneen" eli Neuvostoliiton maajoukkueen jääkiekossa tasan 50 vuotta sitten. Saavutus oli merkittävä sekä urheilullisesti että ideologisesti, ehdottomasti komean jutun arvoinen. Suomen sankari oli Juhani Tamminen, joka saavutti pelissä lyömättömän ansion: Tami on ainoa pelaaja, joka on tehnyt yhdessä ottelussa kolme maalia voittamattoman punakoneen verkkoon. Lehtikirjoitus toi HP:n mieleen sen, että hänen tohtorinväitöksestään on näinä päivinä, tarkkaan ottaen 11. joulukuuta, kulunut samat 50 vuotta. "Niin se aika kuluu", on joku joskus viisaasti todennut. Väitöksen aiheena oli se, mitä suomalaiset ajattelivat isosta aseveljestään vuosina 1941-1944. Lähteinä olivat sanomalehdet ja sodan aikana salassa julkisuudelta tehdyt viikottaiset mielialaraportit.

Joulukuulle 2021 sattui sopivasti sekin, että HP teki kustannussopimuksen uudesta sisällissotaa koskevasta kirjastaan Atenan kanssa. Kirjan työnimi ilmenee alla olevasta kuvasta. Aihetta tarkastellaan vuosilta 1905-1919.

Kirjan kustantaja löytyi siten, että HP lähetti kaikkiaan seitsemälle kustantajalle käsikirjoituksen ja kartoitti kiinnostusta. Neljä kustantajaa vastasi välittömästi olevansa kiinnostunut. Atena oli nopein, jo kaksi päivää myöhemmin kustantaja soitti ja kertoi Atenan olevan valmis tarttumaan tarjoukseen. Suullisesti asia sovittiin ja paperit allekirjoitettiin jokunen päivä myöhemmin. Näin muut kustantajat myöhästyivät, koska HP oli päättänyt, että hän hyväksyy ensimmäisen, joka tarjoaa sopimusta. Lisäksi Atena on HP:lle jo entuudestaan tuttu, 1990- ja 2000-luvun alussa Atena oli kustantanut kaikkiaan viisi HP:n kirjaa. Uusi kirja ilmestyy syyskuussa 2022.

Tämänkin kirjaprojektin aikana HP on saanut arvokasta tukea lankoveljeltään Pentiltä, jonka kanssa on muutamaan kertaan istuttu alas pohtimaan sisällissotamme ongelmia. Samalla sisaruksetkin ovat voineet tavata toisiaan. Kiitos Pentti hyödyllisistä keskusteluista ja myös tuomistasi hirvipaistista ja -jauhelihasta.

Toinen käsikirjoitustani kommentoinut on vanha ystäväni ja opiskelutoverini Jouko Lahtero Turusta, historian lehtori emeritus. Kolmatta ystävääni, rovasti Risto Krogerusta Jyväskylästä kiitän siitä, että hän keskustelussamme kesällä 2018 johdatti minut tärkeän tutkimusteeman pariin.

Ritvan ja Ilkan juhlaillalliset Nokalla

Ritvan ja Ilkan avioliitto on kestänyt tuulet ja tyvenet jo 50 vuotta. Oli siis Kultahäiden paikka. Me olimme erityisiä vieraita, koska olimme pitkäaikaisia ystäviä, Ilkka ja HP jo 1950-luvun loppuvuosilta. Pari vihittiin Temppelinaukion kirkossa 4. marraskuuta 1971 ja hääjuhlat pidettiin keskustan ravintolassa. HP:lla oli juhlissä kunniapaikka, hän oli Ilkan Best Man. Kultahäiden juhlapaikka ravintola Nokka huokuu tyylikkyyttä, sitä voi suositella kaikille, jotka arvostavat hyvää palvelua ja erinomaista ruokaa, aitoa fine dining- ja Michelin-tasoa. Vanhoihin sataman varastoihin rakennetut tilat ovat toimivat, tyylikkäät ja ilmavat.

Tyylikkääseen sisustukseen kuului sekin, että keittiön työskely oli koko ajan nähtävissä lasiseinän takaa.

Illan päätteeksi kokoonnuimme juomaan kahvit avec Nokan baariin. Aiheena oli se, että HP oli samana päivänä tehnyt kustannussopimuksen kirjastaan, jota oli kirjoittanut edeltävät kolme vuotta. Hymyt olivat herkässä tässäkin vaiheessa.

Kiitos Ritva ja Ilkka loistavasta illasta.

Pääministerit ja virka-aika

Sisäministeri Urho Kekkonen soitti varhain aamulla 30. marraskuuta 1939 pääministeri A.K. Cajanderille ja sanoi: "Ryssä hyökkää Kannaksella, nyt hallituksen täytyy äkkiä kokoontua." Mihin Cajander: "Tarkoitatko, että jo ennen virka-ajan alkua?" Tämä juttu tulee mieleen kun lukee uutisia pääministeri Sanna Marinin liikkeistä Helsingin yöelämässä - ilman virkapuhelinta, jolloin valtioneuvoston kansliasta tulleet viestit eivät häntä tavoittaneet. Cajanderin puutteet pääministerinä olivat kaikkiaan sen verran suuret, että hänet vaihdettiin välittömästi. Marinia voidaan moittia vain arvostelukyvyn puutteesta.

Pyynikinlinna, tuomiokirkko ja Raipe

Edellisessä Tampere-jutussaan HP kertoi Eevan lukijamatkan pääkohteesta, joka oli teatteriesitys komissario Palmusta (ks. blogi 7.11.2019). Mahtui tuohon hyvin järjestettyyn yhden päivän matkaan toki muutakin, kuten käynnit Pispalan harjulla, Emil Aaltosen kotimuseossa ja Tampereen tuomiokirkossa sekä lounas kaupungin ehkä kuuluimmassa ravintolassa Tampellassa. Jatketaan kertomusta kenkätehtailija, vuorineuvos Aaltosen komeasta Pyyninkinlinnasta. Rakennus valmistui 1924 ja oli arkkitehti Jarl Eklundin piirtämä. Pyynikinlinnassa yhdistyy italialainen rakennustaide pohjoismaiseen klassisismiin. Suutarin oppipojasta aloittanut vauras kenkätehtailija osti linnan 1932 kodikseen, jossa oli kosolti tilaa myös hänen kasvavalle taidekokoelmalleen.

Laitetaan seuraavaksi muutamia esimerkkejä Aaltosen taidehankinnoista. Mukana on myös Ferdinand von Wrigtin Kotka.

Aaltonen oli myös merkittävä tieteen ja taiteen mesenaatti. Muun muassa HP sai nuorena tutkijana hänen säätiöltään 1960- ja 1970-luvulla kaikkiaan kolme apurahaa.

Kävimme myös Lars Sonckin suunnittelemassa Tampereen tuomiokirkossa, joka on yksi kansallisromanttisen kautemme helmiä. Varsinkin Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin freskot olivat vaikuttavia.

Tampereesta oli sitten viime näkemän tullut raitiovaunukaupunki. Sen kunniaksi kaupunki oli sijoittanut yhden museovaunun keskustorille. Nyt tamperelaiset pohtivat kuumeisesti, mikä olisi ratikan lempinimi, samaan tapaan kuin bussi on Nysse. Vahvin ehdokas tällä hetkellä on kuulemma Raipe.

HP:n lopputoivomus: käykäähän Tampereella, siellä on kaikenlaista nautittavaa.