Kahden kirjan väli on 50 vuotta

Eilisessä Hesarissa oli iso kahden sivun juttu siitä, miten Suomen maajoukkue joulukuussa 1971 kukisti ensimmäisen kerran "punakoneen" eli Neuvostoliiton maajoukkueen jääkiekossa tasan 50 vuotta sitten. Saavutus oli merkittävä sekä urheilullisesti että ideologisesti, ehdottomasti komean jutun arvoinen. Suomen sankari oli Juhani Tamminen, joka saavutti pelissä lyömättömän ansion: Tami on ainoa pelaaja, joka on tehnyt yhdessä ottelussa kolme maalia voittamattoman punakoneen verkkoon. Lehtikirjoitus toi HP:n mieleen sen, että hänen tohtorinväitöksestään on näinä päivinä, tarkkaan ottaen 11. joulukuuta, kulunut samat 50 vuotta. "Niin se aika kuluu", on joku joskus viisaasti todennut. Väitöksen aiheena oli se, mitä suomalaiset ajattelivat isosta aseveljestään vuosina 1941-1944. Lähteinä olivat sanomalehdet ja sodan aikana salassa julkisuudelta tehdyt viikottaiset mielialaraportit.

Joulukuulle 2021 sattui sopivasti sekin, että HP teki kustannussopimuksen uudesta sisällissotaa koskevasta kirjastaan Atenan kanssa. Kirjan työnimi ilmenee alla olevasta kuvasta. Aihetta tarkastellaan vuosilta 1905-1919.

Kirjan kustantaja löytyi siten, että HP lähetti kaikkiaan seitsemälle kustantajalle käsikirjoituksen ja kartoitti kiinnostusta. Neljä kustantajaa vastasi välittömästi olevansa kiinnostunut. Atena oli nopein, jo kaksi päivää myöhemmin kustantaja soitti ja kertoi Atenan olevan valmis tarttumaan tarjoukseen. Suullisesti asia sovittiin ja paperit allekirjoitettiin jokunen päivä myöhemmin. Näin muut kustantajat myöhästyivät, koska HP oli päättänyt, että hän hyväksyy ensimmäisen, joka tarjoaa sopimusta. Lisäksi Atena on HP:lle jo entuudestaan tuttu, 1990- ja 2000-luvun alussa Atena oli kustantanut kaikkiaan viisi HP:n kirjaa. Uusi kirja ilmestyy syyskuussa 2022.

Tämänkin kirjaprojektin aikana HP on saanut arvokasta tukea lankoveljeltään Pentiltä, jonka kanssa on muutamaan kertaan istuttu alas pohtimaan sisällissotamme ongelmia. Samalla sisaruksetkin ovat voineet tavata toisiaan. Kiitos Pentti hyödyllisistä keskusteluista ja myös tuomistasi hirvipaistista ja -jauhelihasta.

Toinen käsikirjoitustani kommentoinut on vanha ystäväni ja opiskelutoverini Jouko Lahtero Turusta, historian lehtori emeritus. Kolmatta ystävääni, rovasti Risto Krogerusta Jyväskylästä kiitän siitä, että hän keskustelussamme kesällä 2018 johdatti minut tärkeän tutkimusteeman pariin.