Pyynikinlinna, tuomiokirkko ja Raipe

Edellisessä Tampere-jutussaan HP kertoi Eevan lukijamatkan pääkohteesta, joka oli teatteriesitys komissario Palmusta (ks. blogi 7.11.2019). Mahtui tuohon hyvin järjestettyyn yhden päivän matkaan toki muutakin, kuten käynnit Pispalan harjulla, Emil Aaltosen kotimuseossa ja Tampereen tuomiokirkossa sekä lounas kaupungin ehkä kuuluimmassa ravintolassa Tampellassa. Jatketaan kertomusta kenkätehtailija, vuorineuvos Aaltosen komeasta Pyyninkinlinnasta. Rakennus valmistui 1924 ja oli arkkitehti Jarl Eklundin piirtämä. Pyynikinlinnassa yhdistyy italialainen rakennustaide pohjoismaiseen klassisismiin. Suutarin oppipojasta aloittanut vauras kenkätehtailija osti linnan 1932 kodikseen, jossa oli kosolti tilaa myös hänen kasvavalle taidekokoelmalleen.

Laitetaan seuraavaksi muutamia esimerkkejä Aaltosen taidehankinnoista. Mukana on myös Ferdinand von Wrigtin Kotka.

Aaltonen oli myös merkittävä tieteen ja taiteen mesenaatti. Muun muassa HP sai nuorena tutkijana hänen säätiöltään 1960- ja 1970-luvulla kaikkiaan kolme apurahaa.

Kävimme myös Lars Sonckin suunnittelemassa Tampereen tuomiokirkossa, joka on yksi kansallisromanttisen kautemme helmiä. Varsinkin Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin freskot olivat vaikuttavia.

Tampereesta oli sitten viime näkemän tullut raitiovaunukaupunki. Sen kunniaksi kaupunki oli sijoittanut yhden museovaunun keskustorille. Nyt tamperelaiset pohtivat kuumeisesti, mikä olisi ratikan lempinimi, samaan tapaan kuin bussi on Nysse. Vahvin ehdokas tällä hetkellä on kuulemma Raipe.

HP:n lopputoivomus: käykäähän Tampereella, siellä on kaikenlaista nautittavaa.