Mediakritiikkiä

Kaukomailla pitempään asuvan ongelmiin kuuluu tiedonsaanti kotimaasta. Nykyisin pulma ei ole paha, sillä monet nykytekniikan muodot takaavat, että tietoa on saatavissa nopeasti. Sitä vain näyttää äkkiä tottuvan siihen, ettei Suomen puolueiden poliittiset kannanotot, gallupit, ym. kovin paljon kiinnosta. Toistuvat uutiset yritysten saneerauksista koskettavat jo enemmän. Se on sitä hintaa, joka globalisaation iloista on maksettava.

Itse luen päivittäin Iltalehden, Ilta-Sanomat, Hesarin ja Kauppalehden, enkä häpeä sanoa, että suunnilleen tässä järjestyksessä. Ilmaiseksi luettavissa oleva nettiversio riittää, sillä näköislehden luku on sen verran työlästä, ettei sitä oikein toista kertaa jaksa.

Hesarin ja Kauppalehden nettiversiot ovat sisällöltään niukkoja, ilpäivälehdet panostavat nettiin paljon enemmän. Pinnallinen kuvahan siitä syntyy, kun pääaiheita ovat päiväkausia Kirkan kuolema, joka ip-lehdissä näyttäytyi lähes kansallisena suruna, Susan Kurosen kirjan kannet, missikisat, euroviisut. Erityisesti ihmettelen sitä, että Anna Nicole Smithin kuolema tuntuu Suomessa olevan isompi asia kuin täällä Valloissa.

Kohtuudella vähän kiitosta: Iltalehdessä on hyviä kirjoittajia kolumnisteina ja Ilta-Sanomista taas löytyy nettiversiostakin ihan oikeita asiajuttuja. Joka tapauksessa viikon mediahuippu on se, kun Suomen Kuvalehti tulee tiistain postissa. Ikinä en ole Kuvalehteä yhtä tarkkaan lukenut.


Halosille tulee päivittäin Georgian (8 milj.as.) suurin sanomalehti, vastannee meikäläistä Hesaria, nimeltään The Atlanta Journal-Constitution. Se on iso lehti, mutta kätevä lukea, koska formaatti on suunnilleen sama Suomessakin tutussa US Today -lehdessä. Se on myös mukavasti jaettu erillisiin osioihin, joita arkisin ovat: päivän tärkeimmät uutiset ja mielipiteet eli päälehti, sitten Business, Metro (kertoo pääkaupunki Atlantan asioista) Sport ja Living. Viikonloppuna on vielä eri osioita paljon lisää kuten taidetta, kirjallisuutta, matkailua ym. Vaikea vain on äkkipäiten kiinnostua Georgian asioista, kun aikomukseni ei kuitenkaan ole tänne pysyvästi jäädä.

Tämän jutun virkistykseksi laitan kaksi kuvaa: Toisen piirsi Kusti perjantai-iltana katsoen mallia yhdestä lelustaan. Sanoisin, että kuva on malliaankin tarkempi (tämä on Kustin piirrosten tavaramerkki). Toisessa kuvassa Timppa on pyöräretkellä jossain 600 metrin korkeudessa tänään sunnuntaina. Omalta osaltani sen verran jobinpostia: uimahallikäynnit on nähtävästi pakko jättää, kun allergiani reagoi uimahallin, porealtaan ja saunan erilaisiin kemikalioihin turhan voimakkaasti (kuumeiluna ja kurkkukipuna).



Ja lopuksi Veeralle tiedoksi. Pappa ei ole vielä nähnyt yhtään villisikaa, vaikka niitä Georgiassa on. Meillä on Veeran kanssa tämä yhteinen harrastus, villisika, ja kun lähdin Atlantaan, Veera sanoi: "Ilmoita heti, kun näet villisian." Korpilahden mökillähän olen sellaisen vuosia sitten keskellä yötä nähnyt, ja se on Veeran mielestä edelleen käsittämättömän kova juttu.