Keula kohti Punaista merta

Viime päivät ovat kuluneet kirjallisissa töissä, kun olen työstänyt Valion vuorineuvosten (5 kpl) elämäkertoja "Suomen talouselämän vaikuttajat" -teokseen. Myöhemmin 2008-2009 kirjoitan myös valiolaisista kauppa- ja maanviljelysneuvoksista. Yhteensä näitä 1. ja 2. luokan neuvosten pienoiselämäkertoja tulee osalleni nelisenkymmentä.

Seuraava blogitekstini on kertomus Punaiselta mereltä, jonne lähden lauantaina 1. joulukuuta. Matka on viikon mittainen ja aluksena suosikkini Kristina Regina, jolla teen nyt viidennen risteilyni. Kristina on vanha kunnon laiva 1960-luvulta, entinen Nolla Bore, siis Bore ilman numeroa. Mutta siitä ja sen risteilyistä myöhemmin. Pysykää kanavalla.

Pietari Suuren ja Suvorovin jäljillä

Suomen Sotahistoriallisen Seuran hallitus piti 16-18. marraskuuta suunnitteluseminaarin Pietarissa. Heimopäällikkökin pääsi mukaan uutena Sotahistoriallisen Aikakauskirjan päätoimittajana. Matkan teimme junalla (VR:n Sibelius), joka on, kuten muistamme Mauno Koiviston sanoneen, se "kaikkein sivistynein tapa matkustaa".

Pietarin majapaikkamme oli mitä kiehtovin kokemus. Hallituksen jäsen Heikki Pohjolainen oli vuosina 1991-1999 ostanut vanhasta hienosta talosta kokonaisen kerroksen, joka aikanaan 1870-luvulla oli rakennettu turkkilaisen ruhtinaan Aleksandr Muruzin palatsiksi. Ruhtinas oli ollut jo syntyjäänkin rikas, mutta rahaa tuli Venäjällä siitä, että hän luovutti keisarille vakoilutietoja Turkin armeijasta ja sen taistelusuunnitelmista. Tämän jälkeen ei Turkkiin ollut palaamista vaan ruhtinaan osoitteeksi jäi Liteyny 24. Palatsin nykyinen omistaja Heikki on kunnostanut taloa nyt 10-15 vuotta ja vähintään saman verran näyttäisi olevan vuosia edessä.

.

Seminaarityöskentelyn ohessa tutustuimme kahteen museoon. Ensimmäinen kohteemme oli Pietari Suuren 1709 perustama laivastomuseo, jonne menimme bussilla. Kun heimopäällikön viereen istahti kaunis ja kohtelias nuori nainen, lankoveljeni Pentti halusi välttämättä ikuistaa matkaseurani.

Laivastomuseossa oli ryhmämme vieraana myös Hangon taistelujen veteraani Samuel Tirkeltaub, joka jäi sotavangiksi ja työskenteli lopun sodan ajan Teuvalla Kentän maatilalla. Nuoremmille tiedoksi: sotavangit olivat varsin tarpeellinen apu nimenomaan maatiloilla kun omat miehet olivat rintamalla. Myös heimopäällikön isän kotitilalla Huittisissa työskenteli sotavanki nimeltään Ivan, jota isälläni oli tapana muistella arvostavaan sävyyn. Samuel ei ole koolla pilattu, mutta sitkeä hän on, kun on selviytynyt sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa, vaikka on sotavanki, joita Stalin ei voinut sietää, ja vaikka on juutalainen. Samuel pystyi aloittamaan jopa opinnot sodan jälkeen, hän on kemian lisensiaatti ja työskennellyt ainakin osittain sotateollisuuden parissa.

Kreivi Aleksandr Suvorov (1730-1800) on kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä sotilaita, hän komensi venäläisiä joukkoja yhteensä 63 taistelussa eikä hävinnyt niistä yhtäkään. Viimeisimmän taistelunsa hän johti vähän ennen kuolemaansa 69-vuotiaana. Suvorov sai eläissään generalissimuksen arvon. Sana on superlatiivi ja tarkoittaa kaikkein menestyksellisintä kenraalia, joka on arvossa paljon marsalkan yläpuolella. Venäjällä generalissimuksia on ollut kaikkiaan neljä, viimeisin on Stalin. Lisäksi Itävallassa lienee jollekin sotapäällikölle annettu ko. arvo. Suvorov soti myös Ruotsia vastaan: ns. Kustaa III sodan jälkeen hän suunnitteli Kaakkois-Suomen linnoitusketjun, joka oli tarkoitettu suojelemaan Pietaria Ruotsin hyökkäyksiltä.


Kuvassa Pentti esittelee mosaiikista tehtyä isoa taideteosta Suvorov-museon ulkoseinässä. Teos kuvaa Suvorovin joukkojen Alppien ylitystä 1799.

Isäinpäivänä Espoon Nuottaniemessä

Ensimmäinen Isäinpäiväni Ullanlinnassa alkoi niin, että aamuviideltä vein Ullan lentoasemalle, josta hän jatkoi Frankfurtin kautta Atlantaan. Ulla jatkaa au pair -perinnettämme Susannan perheessä kuutisen viikkoa ja palaa Suomeen vähän ennen joulua.

Iltapäivällä menin bussilla Juhan perheen luo Nuottaniemeen hienolle Isäinpäivän aterialle. Alkuruokana oli kanttarellikeittoa, pääruokana uunissa haudutettuja karitsankyljyksiä ja jälkiruoaksi kahvia ja täytekakkua. Juomana oli kuohuviiniä ja punaviiniä. Satu oli tehnyt kakun, Juha vastasi muista herkuista.

Isäinpäivälahjaksi sain komean ruokakirjan "Skandimania" (WSOY 2007), jossa Visa Nurmi ja Antti Vahtera esittelevät pohjoismaisen ruokakulttuurin parhaita paloja ja opastavat niiden valmistukseen. Kotiin Jääkärinkadulle palasin illalla siinä kahdeksan pintaan.

Kiitos vielä kerran heimomme Nuottaniemen joukkueelle.

Hyvää päivää, Rouva Presidentti

Kun lauantaina kävelin Ullanlinnassa, eräästä pikku vaatepuodista astui eteeni presidentti Tarja Halonen. Yllätyin sen verran - uusia ullanlinnalaisia kun olen - etten huomannut tervehtiä kuten hyviin tapoihin kuuluu. Presidentti sen sijaan hymyili lempeästi, ehkä muisti, että olemme tavalleet kaksi vuotta sitten, kun Valion 100-vuotisjuhlassa hänelle ojennettiin heimopäällikön kirjoittama Valion historia "Valio ja suuri murros".

Kovin on tavallisen oloinen tuo presidenttimme ulkoilupuvussaan, ihan tulee edesmennyt äitini mieleen. Eikä seuruekaan ollut suuren suuri, yksi turvamies (noin 35) tarkkaili parin kolmen metrin päässä.

Normaalistihan heimopäällikkö on aika herkkä tervehtimään vieraitakin ihmisiä. Tämä piirre vain vahvistui viime keväänä au pair -pestini aikana Atlantassa. Mutta kuten sanonta kuuluu, parempi myöhään kuin liian myöhään. Niin että Hyvää Päivää Rouva Presidentti. Käyhän kanavalla.

Opettajat antautuneet kiusaamisen edessä

Jokelan koulumurhista en viitsi kirjoittaa, koska juttua on siitä riittänyt, liiankin kanssa. Esim. perjantain Ilta-Sanomissa oli 23 täyttä sivua. Yhteen asiaan haluan kuitenkin puuttua. Tämä ampuja kuuluu olleen koulukiusattuja, ja sitä on pidetty yhtenä nuoren miehen luhistumisen syynä.

Koulukiusaamisesta ja sen vahingoista on vuodesta toiseen puhuttu, ja jotain ehkä on yritettykin asian korjamiseksi. Kun Jokelan murhien jälkeen tv:ssä haastateltiin erästä Lappeenrannassa toimivaa rehtoria, tämä sanoi, ettei koulukiusaamiselle voida mitään.

Kannanotto on masentava ja kertoo siitä, että koulut ovat luovuttaneet kiusaajien edessä. Näin pari luokan häirikköä pystyy terrorisoimaan luokkatoveriensa elämää, ja usein vahingot ovat pysyviä. Meneekö opettajien kaikki liikenevä energia siihen, että luokan muu työrauha edes jotenkin säilyisi?

Heikki Kovalainen on nopein F1-kuski

Totta se on, nimittäin maratonilla. Eilen Renault-tallin Heikki (26 v.) juoksi New Yorkissa runsaan 42 kilometrin matkan aikaan 3 tuntia 37 minuuttia. Se on nykyisin ajavien F1-kuljettajien ennätys. Tietääkö joku, kellä on kaikkien aikojen F-ykkösten maratonennätys, siis aktiivikautena juostu?


Oma ennätykseni samalta matkalta on Tukholmasta 1980 (silloin 39 v.): 3 tuntia 29 minuuttia. Joten hitaita ovat nuo nopeiksi kehutut formulakuskit. Kahdeksan minuuttia kun on tuolla vauhdilla matkassa mitattuna lähes kaksi kilometriä.

Sieltä se tuli - järkevä päätös

Onnittelut Vanhasen hallitukselle autoveropäätöksestä, joka laskee dieselien hintaa jo parin kuukauden päästä tuhansilla euroilla. Yhtään ei harmita, että samalla oman käytetyn autoni hinta putoaa arviolta noin 10 prosenttia.


Olette ehkä huomanneet, että pikku-dieselit nousivat viime keväänä suosikeikseni, kun Nizzan lomalla huomasin, millaisilla autoilla ranskalaiset, joita on pakko pitää fiksuina noin ylimalkaan, ajavat silloin kun ei ole suuria kuljetustarpeita.


Hienoa, että Suomessakin on nyt herätty, ja jätän siitä ilosta sanomatta, että viimeinkin.

Toivottavasti Vanhasen hallitus toimii yhtä ripeästi myös Tehyn lakkouhan torjunnassa, eli antaa omasta pussistaan tarvittavan rahan. Sen ne hoitajat ansaitsevat paremmin kuin Fortumin johtajat miljoonansa.