Kun lauantaina kävelin Ullanlinnassa, eräästä pikku vaatepuodista astui eteeni presidentti Tarja Halonen. Yllätyin sen verran - uusia ullanlinnalaisia kun olen - etten huomannut tervehtiä kuten hyviin tapoihin kuuluu. Presidentti sen sijaan hymyili lempeästi, ehkä muisti, että olemme tavalleet kaksi vuotta sitten, kun Valion 100-vuotisjuhlassa hänelle ojennettiin heimopäällikön kirjoittama Valion historia "Valio ja suuri murros".
Kovin on tavallisen oloinen tuo presidenttimme ulkoilupuvussaan, ihan tulee edesmennyt äitini mieleen. Eikä seuruekaan ollut suuren suuri, yksi turvamies (noin 35) tarkkaili parin kolmen metrin päässä.
Normaalistihan heimopäällikkö on aika herkkä tervehtimään vieraitakin ihmisiä. Tämä piirre vain vahvistui viime keväänä au pair -pestini aikana Atlantassa. Mutta kuten sanonta kuuluu, parempi myöhään kuin liian myöhään. Niin että Hyvää Päivää Rouva Presidentti. Käyhän kanavalla.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment