Ensi joulumme Helsingissä

Vaikka otimme Jääkärinkadun asuntomme haltuun jo syksyllä 2007, vietimme viime vuoden joulun vielä Jyväskylässä. Nyt uudet perinteet rakentuivat pääkaupungissa.

Joulun vietto alkoi käynnillä Hietaniemen hautausmaalla, jossa klo 15-16 aikaan oli tuhansia helsinkiläisiä. Mannerheimin haudalla oli kunniavartio koko iltapäivän, oli veteraani- ja reserviläisjärjestöjen edustajia ja armeijan upseereita. Klo 15.30-16.00 vuorossa olivat reservin kenraalit, joista Heimopäällikön lanko Pentti Airio on kuvassa vasemmalla. Tilaisuus oli harras, sillä kenttäpiispa puhui joulun evankeliumista ja iso mieskuoro lauloi joulun lauluja.

Jouluaattoa vietimme Lapinlahdenkadulla Susannan ja Timon kotona. Illallisesta (kalaa, kinkkua, laatikoita ym.) vastasi Timo avustajinaan Susanna ja Ulla. Juha oli laittanut sillit ja silakat.

Illallispöytään asettuivat Ulla, Susanna ja Antti,
sekä Sakke, Touko ja Timo

ynnä Kusti.


Ennen joulupukin saapumista joukkoon liittyi vielä Juhan perhe, joka oli ollut alkuillan Satun siskon perheen vieraana Kirkkonummella.Lapset eivät pelänneet joulupukkia, jonka ääni ja maneerit muistuttivat heidän mukaansa aika tavalla Heimopäällikköä. Arvailtavaksi kuitenkin jäi, oliko kyseessä sittenkin Heimopäällikön serkku, joka asustelee Korvatunturilla.

Joulupäivän kalkkunapäivällinen tarjoiltiin Jääkärinkadulla. Paikalla oli kaikkiaan 11 aikuista ja kuusi lasta: Haloset Helsingistä, Perkot ja Antti Halonen Espoosta, Härköset Kirkkonummelta ja Jääskeläiset Jyväskylästä.Tapaninpäivänä käynnistyi sitten kinkunsulatus, kun olimme isolla joukolla luistelemassa Helsingin asematorin luistinradalla.

Kauneimmat jouluvalot Funchalissa

Kuten viimeksi kerroin, Madeiran pääkaupungin Funchalin jouluvaloja on kutsuttu Euroopan ja jopa koko maailman kauneimmiksi. Enpä voisi olla enemmän samaa mieltä. Laitan malliksi muutaman kuvan. Oman lisävärinsä tämänvuotiseen joulukoristeluun antoi se, että vuosi 2008 on Funchalin 500-juhlavuosi. Mutta ovat valot aiemminkin olleet yhtä komeat. Joka vuosi ne ovat myös erilaiset.

Myös muu joulukoristelu on upeaa, kuten Betlehemin seimet. Niitäkin on eri kaduilla monenlaisia.

Myös yksityiskodit panostavat joulukoristeluun. Tässä yksi komeimmista.

Joulukaduilla on monenlaista yritteliäisyyttä: esimerkiksi viinin ja muiden tilatuotteiden myyntiä tai leivänpaistoa.Hienoa Funchalin jouluvaloissa on se, että ne loistavat pitkälle ensi vuoteen. Energiaahan ne paljon kuluttavat, mutta toisaalta: Niillä on keskeinen merkitys Madeiran turismille, joka on saarivaltion (autonominen alue Portugalissa) tärkein elinkeino. Madeiralaisten moittiminen sähkön "tuhlauksesta" on vähän sama kuin jos arvostelisi suomalaista puunjalostusteollisuutta siitä, että ne kuluttavat paljon energiaa tehtaissaan ja kuljetuksissaan. Madeiran sähköstä 80 % tuotetaan dieselvoimalassa, loput on tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Jälkimmäisten osuutta pyritään kasvattamaan, kun edellytyksetkin ovat hyvät.

Madeira - eläkeläisten paratiisi

Tulimme maanantaina Madeiralta kahden viikon lomalta, kovin tutuksi tulleesta lomaparatiisista, joka on erityisesti eläkeläisten suosiossa. Ehkäpä siksi, että muuta iltaelämää et sieltä hevin löydä kuin Fado-illat joissakin ruokaravintoloissa, ja tietenkin Suomi-baarin (oikeasti Little Mermaid) iltatanssit. Rantaelämää ei ole kun rannat ovat kallioisia.

Olemme käyneet Madeiralla säännöllisesti vuodesta 2002, jolloin ostimme lomaosakkeen Miramar-nimisestä kartanohotellista aivan Madeiran pääkaupungin Funchalin keskustan kupeessa. Lomaosakehan on se, josta ne, joilla se on, tykkäävät. Muut taas katsovat, että meitä lomaosakkaita on onnistuttu höynäyttämään.
Meillä on yksi ns. ystävävierailu, jossa vieraat maksavat vain matkat, hotelli tarjoaa oleskelun. Ja vieras sitoutuu tutustumaan lomaosakejärjestelmään. Mitään tuputtamista Miramar ei harrasta vaan luottaa siihen, että tuote puhuu puolestaan. Niin kävi meillekin. Näiden osakkeiden osingot ovat vakaat: aurinkoa, viihtyisä ympäristö ja loistava palvelu.


Osakkeemme on 43 neliötä, kuudennessa kerroksessa, näkymät uima-altaalle, kaupungin keskustaan ja merelle.

Hotellin hyvä palvelu alkaa siitä, kun tullessa on eteisen pöydällä kukkia ja pullo madeiraa. Ei kallista hotellille mutta hyvin huomaavaista.

Joka tiistai Miramar järjestää osakkaille Omistajien illan, jossa on tarjolla viinejä, pikku syötävää, musiikkia ja tanssia. Illan parasta antia on, kun voi tutustua eri puolilta Eurooppaa kotoisin oleviin osakkaisiin. Tällä kertaa viihdyimme Manchesteristä tulleen brittipariskunnan ja oulunsalolaisen yrittäjäparin seurassa.

Miramarin rakennukset ovat siirtomaatyylisiä uudisrakennuksia, valmistuneet vuonna 2001. Poikkeuksena alla oleva valkoinen talo, jossa on kaksi ravintolaa, pianobaari, kirjasto ja seurustelutiloja. Talo on vuodelta 1920, jolloin se valmistui Funchalin aatelisten ja muiden herrasmiesten klubiksi.

Pianobaarissa on iltaisin elävää musiikkia, kuten jazzia.

Alakuvassa Miramarin toinen uima-allas. Sen reunalla on sopivasti allasbaari, josta saa juotavia ja pieniä ruoka-annoksia. Hotellissa on lisäksi sisäuima-allas, kaksi poreallasta, saunat, kuntosali, biljardi- ja pöytätennishuoneet ym.

Edellä mainitussa Little Mermaidissa vietimme itsenäisyyspäivää ohjelman, illallisen ja tanssi merkeissä. Väkeä oli paljon.

Meillä on Madeiralla kaksi vakiokohdetta. Toinen on Fado-ilta Arcenos-ravontolassa.

Toinen on käynti pienessä vuoristokylässä Montessa, jonne pääsee mukavasti korihissillä.

Monten kaikkien aikojen kuuluisin asukas on Itävalta-Unkarin viimeinen keisari Kaarle I, joka Saksan ja Venäjän kollegojensa tapaan menetti valtakuntansa I maailmansodan myllerryksissä, ei kuitenkaan henkeään kuten Nikolai II. Kaarle päästettiin maanpakoon ensin Sveitsiin ja sitten Madeiralle. Hänen elonsa Monten hovissa kesti vain 1921-1922, hän kuoli keuhkokuumeeseen 45-vuotiaana. Kaarle I on haudattu Monten pieneen kirkkoon, toki komealla paikalla.

Ja lopuksi kuva Funchalin pääkadulta, muistutukseksi siitä, että teen vielä toisenkin jutun, jossa kerron Funchalin jouluvaloista, jotka ovat kiistatta Euroopan komeimmat.

Rymy-Eetun Pitkällä lounaalla

Juha täytti 40 vuotta maanantaina 17. marraskuuta. Juhlia oli pariinkin otteeseen. Ensin Satu järjesti lauantaina 15.12. kotonaan iltapäiväcocktailit lähiomaisille ja sen jälkeen vei Juhan juhlaillalliselle Savoyhin.

Maanantaina Juha sai postissa seuraavan viestin:
"Kutsumme Sinut ensi lauantaina 22. marraskuuta Helsinkiin. Esitämme, että otat bussin, joka lähtee kotinne edustalta noin klo 15.24. Kampin bussiterminaalissa on klo 15.46 vastassa ryhmämme jäsen, joka ohjaa Sinut oikeaan osoitteeseen. Tilaisuus päättyy klo 19.
Tervetuloa
Joukko ystäviä"

Katsotaanpa, mistä oikein oli kysymys. Juhan lankomies (sisaren kautta) Timo oli vastassa Kampissa ja johdatteli Juhan paikkaan, joka siis oli hänelle yllätys. (Kuva otettu klo 22)

Rymy-Eetu on Erottajalla oleva suosittu baijerilaistyyppinen ravintola, jossa baijerilaista ja muuta kevyttä musiikkia soittaa Tohtori Floppi ja hänen Nahkahousuorkesterinsa. Kun Juha Timon opastamana saapui paikalle, orkesteri soitti ja me lauloimme sen tutun "Paljon onnea vaan", myös englanniksi kun saksaksi emme osanneet. Myöhemmin illalla orkesteli vaihtui ja tilalle tuli bändi, joka soitti modernia tanssimusiikkia. Silloin saksalaistyyppinen olutravintola muuttui äkkiä nuorison suosimaksi tanssiravintolaksi, johon vielä pikkutunneilla oli pitkät jonot.

Meitä oli kahdeksan hengen ryhmä, ja illalliseksi olimme varanneet Rymy-Eetun "Pitkän lounaan", jossa tavalliseen lounaaseen verrattuna on se etu, että sitä tarjoillaan aina klo 24:ään saakka. Ja syötävääkin siinä on: 1. sillilautanen, 2. carrymakkarat, 3. porsaanpaistia, 4. omenapiiras ja 5. kahvi avec.

Meitä palveli upeasti Aino, joka tässä tarjoilee Juhalle (vas.) ja Mikalle, joka on Juhan toinen lanko, vaimon sisaren mies.

Illan ainoan puheen piti Juhan eno ja kummi Pentti Sakari, joka ojensi isänsä (Juhan isoisän) Viljo Sakari Airion vanhan taskukellon Juhalle, joka jatkaa Sakari-perinteitä. Puhe oli siis ainoa, mutta muuten kyllä puhuttiin vilkkaasti, välillä jopa oikeinkin vilkkaasti.

Tommi Huusko on Juhan vanha koulu- ja opiskelukaveri ja nykyinen yhtiökumppani jo 15 vuoden ajalta. Nuorten miesten firma aloitti Jyväskylässä Pietari Express Oy:nä ja toimii nykyisin Vantaalla nimellä PEX-Logistics Oy.

Arolan Heikki (alla vas.) on aviossa Juhan toisen kummin eli Johannan kanssa, jota sattuneesta syystä ei ollut juhliin kutsuttu, kun tarkoitus oli, että annetaan äijäenergian vapaasti hyrrätä. Kuvassa oikealla edellä jo mainittu Timo.

Arolan Jussi on Juhan toiseksi ainoa miesserkku. Hänen veljensä Otto oli estynyt osallistumasta.

Kuten yllä olevasta kutsusta näimme, "tilaisuuden" piti päättyä klo 19. Toisin kuitenkin kävi. Vain Mika joutui lähtemään klo 19. Muut lopettivat myöhemmin: Pentti klo 21, Jussi klo 23, Heikki, Tommi ja Heimopäällikkö klo 24 sekä Juha ja Timo klo 01. Ajat ovat noin-aikoja.

Ja kuten seuravista kuvista näemme, tunnelma lähenteli kattoa. Mutta kuten muuan ystäväni tapaa sanoa: "Hauskaa oli - kaikki muu kiistetään."

Neljän isän päivällinen

Isänpäivänä meitä oli Jääkärinkadulla koolla neljä isää: Antti (75), Touko (67), Timo (42) ja Juha (39). Yhteiskuvaan kelpuutettiin myös nuorisoa: Kusti (10), Veera (7), Jaakko (4) ja Sakke (4).

Erityismaininnan ansaitsee Ullan valmistama hirvipaisti, jonka hän oli saanut tupaantuliaislahjaksi veljeltään Penalta, joka puolestaan oli kaatanut hirven Kemijärvellä, vaarojen maisemissa ja Ullan äidin kotipitäjässä.

Valmistus meni seuraavasti: Parin kilon paisti oli uunissa 9 tuntia miedossa lämmössä (85 C). Paistamisen jälkeen liha maustui merisuolaliemessä 1,5 tuntia. Lopputulos oli hieno. Liha oli kauniin syvänpunaista, erittäin mureaa ja maukasta. Tarjoiltiin kylmänä yrttikastikkeen kera. Alkuruokana oli suppilovahverokeittoa, jälkiruokana juustoja, kakkua ja kahvia. Juomina punaviini (Chateau Haut-Monplaisir 2005), sherry (Nobleza) ja portviini (Cockburn´s Special Reserve). Lasten Menu poikkesi tästä vain juomien osalta.

Viimeinen katsaus viime kesään

Keskiviikkona piipahdimme Korpilahden mökillä täyttämässä hiiribaarin tarjonnan ja hakemassa työkaluja, joita tarvitaan siskoni Johannan kodin remontissa. Samalla matkalla hoitelimme myös muita asioita, kuten sosiaalisia suhteita Sinikka ja Antti Peltoniemen luona. Kiitokset vaan hernekeitosta ja letuista. Heinolassa kävin haastattelemassa kauppaneuvos Jukka R. Heinoa, josta kirjoitan - kuten muistakin Valion vuori-, kauppa-, maanviljelys- ja teollisuusneuvoksista, pienoiseläkerran "Talouselämän vaikuttajat" -kirjasarjaan.

Kun viime kesältä on kuvia vielä taltioimatta, laitan muutaman elokuulta, jolloin Sakke (4 v.) oli Toukolassa kesävieraana kolmisen viikkoa.

Siinä ajassa laajensimme parkkialuetta, apunamme oli mökkinaapuri Savion Eero Fiat-traktoreineen.

Muutama päivä meni kun teimme ensi vuoden sauna- ja takkapuut. Sakke kantoi puut sateensuojaan. Luonnollisesti hänellä oma moottirisahansa.

Iltaisin teimme palapelejä, joka oli Saken mielipuuhaa satujen ohessa. Sakke osoitti selviä Leadership-ominaisuuksia; kun minäkin silloin tällöin löysin palalle oikean paikan, Sakke muisti joka kerta kannustaa: "Hyvä Pappa".