Tasokkaita sääkuvia, ei ehkä kuitenkaan tämä

HP seuraa mielellään Ylen sääuutisten yhteydessä julkaistavia katsojien lähettämiä sääkuvia, joiden määrä vaihtelee sen mukaan, paljonko itse juttujen välissä on tilaa. HP on lähettänyt pari kertaa kuvan, mutta ei ainakaan ole huomannut, että ne olisi julkaistu.

Yllä oleva kuva on otettu Juhan perheen terassilta Espoossa, kun kävimme tervehtimässä sairauslomalla olevaa Veeraa. Tätä kirjoitettaessa Prinsessamme on taas täysin kunnossa.

Tiesitkö nämä - jos et, poikkea Heurekassa

Vierailimme Jaakon ja Saken kanssa Tiedekeskus Heurekassa, jossa on todella koukuttava kansainvälinen näyttely Animal inside out. Siinä esitellään kymmeniä aitoja eläimiä, joista on kuorittu nahka, joten pääsemme näkemään, mitä kaikkea ihon alta löytyy. Se ensimmäinen tietokilpailu kysymys: Paljonko ihmisessä on verisuonia yhteensä. Vastaus: 96 500 kilometriä, siis enemmän kuin kaksi kertaa maapallon ympäri. Huh, kukapa olisi uskonut.

Lasten kehityksessä leikkiminen on elämän tutkimista ja oppimista, sanoi Albert Einstein. Muutettavat muuttaen sopii myös vanhemmille.

Esillä olleista elämistä HP näyttää muutaman sieltä tutuimmasta päästä. Karhu on mahtava eläin, pitkä selkä ja lyhyet jalat, kuitenkin pystyy juoksemaan 55 kilometriä tunnissa, ei tosin pitkään.

Gorilla on yhtä massiivinen, muistuttaa ihmistä enemmän kuin karhu.

HP:n suosikki on alkuhärästä kesytetty lehmä, loputon ja nöyrä maidontuottaja.

Lehmän ruoansulatus on suorastaan nerokas. Rehusta se tuottaa vuorokaudessa kymmeniä litroja maitoa, joka nobelisti Virtasen mukaan on paras kaikista ravintoaineista. Alakuvassa lehmän vatsalaukku avattuna.

Mahtavimpia eläimiä maapallolla on elefantti eli norsu. Sen verisuonet ovat kuin paksuja vesijohtoputkia.

Heurekan hyviin puoliin kuuluu myös Cafe Einstein, jossa voi täydentää ravintovarastojaan. Pojat ottivat hampurilaiset, isovanhemmat vierailivat buffet-pöydässä.

Kolmen tunnin vierailumme lopuksi testasimme potkutaitojamme. Jaakko (Espoo Blues) sai futispallolle 73 kilometrin lähtönopeuden...

... Sakke (HJK) 69 km/t, mutta hän potkaisi sukkasillaan, eikä tossut jalassa kuten me muut.

HP (viimeksi Korpilahden Martti) oli ihan tyytyväinen, hän oli yli 75 v. sarjan paras tuloksella 55 km/t.

Vielä pari kuvaa siitä, että ihminen elää kuten muutkin luontokappaleet:

Niin, se toinen kysymys: Paljonko päästäisen sydän luo minuutissa? Vastaus: 1000 kertaa. Jos et tätäkään tiennyt, paras mennä opinto- ja elämysmatkalle Heurekaan. Se on Tikkurilassa, asemalta noin 500 metriä.

Ystävänpäivästä Penkkariajeluun

Arjen rutiineista poikkesimme viime viikolla kahdesti. Ensin Ritva ja Ilkka kutsuivat Ystävänpäivänä kotiinsa Lehtisaareen herkuttelemaan raclette-pöydän ääreen. Ylimmässä kuvassa on kahden tason raclette-grilli. Toisessa taas asiaan kuuluvat tykötarpeet.

Eikä sitten muuta kuin herkuttelemaan kera taiten valitun valkoviinin.

Raclette on Ritvan emännyydessä vuosittainen talviherkku, vähän samaan tapaan kuin Ullalle ovat blinit.

Perjantain oli vuorossa Penkkariajelu, kun lukion ylimmän luokan oppilaat siirtyivät valmistautumaan yo-kirjoituksiin. Mukana oli myös esikoisemme - siis lastenlasten ryhmässä - Kusti sekä hänen tyttöystävänsä Kiara, jotka viimeksi tapasimme vuosi sitten Vanhojen tansseissa Helsingin Englantilaisessa koulussa (ks. blogi 21.2.2016).

Yllä olevaan kuvaan on merkitty Abi-ajelun reitti. Kuva on napattu Hesarista. Aluksi noin sata kuorma-autoa kokoontuivat pitkäksi jonoksi Kaivopuiston rantaan. Abeja oli ajelulla noin 3900.

Jonoon oli tälläytynyt myös vanha Ford V8. Abeja ei sen lavalla ollut, mutta kuljettaja oli sonnustautunut hienosti 1940-luvun diagonaaleihin. Mutta saihan auto huomiota, jota nämä vanhojen autojen harrastajat hakevat.

Edellinen kuva on otettu Ylen uutisista, kaksi seuraavaa taas ovat Susannan ottamia. Englantilaisen koulun auto poikkesi kaavasta - oli vähän vanhempaa mallia oleva Mercedes.

Kun tarkkaan katsot, näet alimmassa kuvassa vasemmalla Kiaran ja hänen takaansa Kustin, joka heiluttaa kättään äidilleen. Auton perälaudassa oli ajankohtainen kysymys: Kumpi valmistuu ensin, Abi vai Länsimetro. Tätä katsellessa muistui mieleen HP:n penkkariauton kyljessä ollut nokkeluus: Rohkea rotan syö, uhkarohkea kouluruokaa. Silloin, vuonna 1960, ei metroja rakennettu, ei ainakaan Turkuun.

Illalla Kusti ja Kiara lähtivät abiristeilylle. Hauskaa oli.

Onnea yo-kirjoituksiin. Juhlitaan seuraavan kerran lakkiaisissa.

Kun Heimopäällikkö törmäsi presidenttiin

HP ja vaimonsa osallistuivat viikonloppuna kaksipäiväisiin Suomalaisiin historiapäiviin, jotka järjestettiin nyt 18. kerran. Päivillä oli monia kiintoisia esitelmiä sessioissa, joita oli 15. Paikkana oli Sibeliustalo Lahdessa, kerrassaan hieno miljöö moniin eri tapahtumiin. Jo pelkästään modernin puurakentamisen ja vanhan teollisuuskiinteistön harmonia säväyttää.

Historiapäivillä on iso joukko tukijoita, jotka mahdollistavat luennoitsijoiden palkkiot ja muut järjestelykulut. Osanottajille päivät ovat ilmaiset. Historian Ystäväin Liitto puolestaan takaa, että päivät ovat vuosi vuodelta yhtä kiinnostavat. Päivien ohjelmajohtajana on viime vuosina ollut vanha tuttu Jyväskylästä, taloushistorian professori Ilkka Nummela. Nyt yleisotsikkona oli Ryysyrannasta hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Blogijutun otsikkoon otettu törmäily oli seuraava: Kun HP otti ennen virallista avausta valokuvia Sibeliustalon sisätiloista, hän kuvakulmaa valitessaan astui muutaman askeleen taakse päin ja törmäsi - toki hyvin kevyesti - presidentti Tarja Haloseen. Molempia vähän huvitti ja pyytelimme anteeksi toisiltamme, HP tyyliin: Pyydän anteeksi Rouva Presidentti. Samalla HP kysyi lupaa ottaa valokuva muistoksi törmäyksestä. Mihin presidentti kernaasti suostui.

Presidentin vasemmalla puolella on HP:n entinen kollega, Etelä-Suomen Sanomien ex-päätoimittaja Heikki Hakala, joka kuuluu historiapäivien puheenjohtajistoon.

Historiapäivillä käy kahtena päivänä yhteensä yli tuhat harrastajaa. Tässä he valmistautuvat kuuntelemaan presidentin avajaispuhetta.

Historian Ystäväin Liitto valitsee joka kerta vuoden historiateoksen. Viime vuonna HP:n elämäkerta A.I. Virtasesta Mies, liekki ja unelma sai kunniamaininnan, ja se lienee syy siihen, että hänet kutsuttiin puhumaan päiville. Jo toistamiseen, sillä edellisen kerran HP esitelmöi Lahdessa helmikuussa 2006, kun Valion 100-vuotishistoria Valio ja suuri murros oli valmistunut.

HP:n aiheena oli A.I. Virtasen Nobel-tason keksinnöt maitotalouden kivijalkoina. Kolmen esitelmän session yleisotsikkona oli Maidosta hyvinvointia.

Vihdoinkin löytyi uskallusta

Helsingin Sanomissa oli tänään (12.2.) hyvä analyysi siitä, miksi Haavisto-ilmiö ei enää toistu, kun sen parhaat ainekset eivät enää ole relevantteja. Tärkein syy on se, että suomalaiset ovat kovasti tykänneet siitä tyylikkäästä tavasta, jolla Sauli Niinistö on yhdessä vaimonsa Jenni Haukion kanssa presidentti-instituutiota hoitanut.

Toimittaja Teija Sutinen sanoi nyt suoraan, että vaalissa ei valita pelkästään presidenttiä vaan "koko paketti puolisoineen ja perheineen. Äänestäjän pitää pystyä kuvittelemaan ehdokkaansa edustamassa Suomea ulkomailla ja kättelemässä veteraaneja itsenäisyyspäivän vastaanotolla." 

Vuoden 2012 vaalissa tätä ei tohdittu mediassa sanoa, eikä julkisesti muutenkaan. Kun Paavo Väyrynen tv-mainoksessaan siihen viittasi toteamalla, että täytyyhän talossa isännän lisäksi olla myös emäntä, tätä paheksuttiin sen verran, että mainos ei ruudussa kauan elänyt. Väyrynen itse pärjäsi vaalin ensimmäisellä kierroksella hyvin, jäi Haavistosta vain runsaan prosentin. Nyt Haavisto korjaa mainittua puutettaan - siis presidentin tehtävään - puhumalla systemaattisesti perheestään, jolla hän tarkoittaa julkista parisuhdettaan Antonio Floresiin.

Viime vaalin jälkeen HP jäi ihmettelemään, mitä koulun historianopetuksessa on presidentti-instituution tehtävistä oikein kerrottu, kun yllättävän moni uskoi olevansa äärimmäisen liberaali ja katsovan, että Suomen presidentin tehtävissä on ensisijaisena maailmoja syleilevä idealismi.

Laulava dosentti ja von der Goltzin ratsu

HP meni suurin toivein Ilta-Sanomien toiseen historiapäivään Sanomatalon Mediatorilla. Hän oli, kuten ennenkin, ottanut kameran mukaansa, mutta kuvaamisesta ei tullut mitään kun kameran akku oli unohtunut laturiin. No, ei hätää. Tilaisuuden keskustelijat, dosentti Mikko-Olavi Seppälä ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ottivat hyvin yleisönsä kertoessaan, millaista Helsingissä oli 1920-luvulla. Lisäksi Seppälä ja hänen pieni bändinsä esittivät tauoilla J. Alfred Tannerin kupletteja. Niitä dosentti, joka on kirjoittanut Tannerin elämäkerran, lauloi, ja hyvin lauloikin. Hämeen-Anttila on puolestaan julkaissut kolme dekkaria, jotka sijoittuvat 1920-luvun Helsinkiin.

Tilaisuuden jälkeen kirjailijat myivät sopivaan hintaan kirjojaan. Helsinki-dekkareita HP ei ole vielä lukenut, sen sijaan dosentin teoksen Suruton kaupunki hän on jo aloittanut.

HP poimi Seppälän mainiosta kirjasta pari kuvaa malliksi. Alla on Helsingin ensimmäinen bensa-asema Hietalahdentorin liepeillä. Jos olit avoauton hankkinut, sillä ajoit sitten kesät talvet. Vaikea sanoa, oliko kivaa, mutta naapurit varmasti pysyivät kateellisina.

Aeron postikone Helsingistä Tallinnaan laskeutui kauppatorin rantaan. Postin lisäksi siihen mahtui jokunen matkustaja. Oikella Erik von Frenkell. Huomaa koneen kellukkeet. Niiden avulla kone liikennöi keskustasta keskustaan.

HP:llä on taipumus kohdata Rüdiger von der Goltz vähän joka tilanteessa. Seppälän kirjassa on kuva kreivin ratsusta, joka jäi joulukuussa 1918 Suomeen kun mies itse joutui lähtemään. Se annettiin Helsingin suojeluskunnalle.

Keväällä 1928, kun vietettiin Helsingin valtauksen kymmenvuotisjuhlaa, von der Goltz oli kunniavieraana. Mm. Paasikivi ja von Frenckell järjestivät parhaansa mukaan hienoja illallisia. Kun juhlittiin von Frenckellin kotona Huvilakadulla, illan isäntä oli kutsunut paikalle myös kreivin entisen ratsun, mistä von der Goltz oli erityisen ilahtunut ja taputteli sitä pitkän tovin, kuten Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa. Varmasti myös ratsu oli yhtä ilahtunut kymmenen vuoden takaisen isäntänsä tavatessaan.

Tiesitkö tämän - hyvä tietokilpailukysymys

HP hieman hämmästyi, kun näki televisiosta, että Somalia, siis Somalia ja Tsekki pelasivat jääpallo-ottelun lajin MM-kisoissa. Uutinen ei ollut se, että Tsekki oli komeassa johdossa vaan se, että somalit aloittivat roiman joukkotappelun. HP:lle oli vielä suurempi uutinen se, että Somalialla on jääpallon edustusjoukkue.

Wikipedia kertoi, että Ruotsin Borlängessä, jossa asuu noin 3000 somalia, perustettiin 2013 Somalian jääpallomaajoukkue, joka sai myös oikeuden osallistua lajin MM-kisoihin turnauksen alimmalla tasolla heti seuraavana vuonna. Tämä urheiluharrastus aloitettiin, jotta somalit integroituisivat entistä paremmin ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Katsottiin, että pelit muita joukkueita vastaan olisivat kulttuureja yhdistävä tekijä. Nyt Ruotsissa suunnitellaan samanlaista projektia myös afgaanien keskuudessa. Mitenkähän lienee Suomessa?

Niin, se tietokilpailukysymys voisi olla esim. näin: Onko Somalian maajoukkue ollut mukana talviurheilun MM-kisoissa, ja jos on niin missä lajissa?