Laulava dosentti ja von der Goltzin ratsu

HP meni suurin toivein Ilta-Sanomien toiseen historiapäivään Sanomatalon Mediatorilla. Hän oli, kuten ennenkin, ottanut kameran mukaansa, mutta kuvaamisesta ei tullut mitään kun kameran akku oli unohtunut laturiin. No, ei hätää. Tilaisuuden keskustelijat, dosentti Mikko-Olavi Seppälä ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ottivat hyvin yleisönsä kertoessaan, millaista Helsingissä oli 1920-luvulla. Lisäksi Seppälä ja hänen pieni bändinsä esittivät tauoilla J. Alfred Tannerin kupletteja. Niitä dosentti, joka on kirjoittanut Tannerin elämäkerran, lauloi, ja hyvin lauloikin. Hämeen-Anttila on puolestaan julkaissut kolme dekkaria, jotka sijoittuvat 1920-luvun Helsinkiin.

Tilaisuuden jälkeen kirjailijat myivät sopivaan hintaan kirjojaan. Helsinki-dekkareita HP ei ole vielä lukenut, sen sijaan dosentin teoksen Suruton kaupunki hän on jo aloittanut.

HP poimi Seppälän mainiosta kirjasta pari kuvaa malliksi. Alla on Helsingin ensimmäinen bensa-asema Hietalahdentorin liepeillä. Jos olit avoauton hankkinut, sillä ajoit sitten kesät talvet. Vaikea sanoa, oliko kivaa, mutta naapurit varmasti pysyivät kateellisina.

Aeron postikone Helsingistä Tallinnaan laskeutui kauppatorin rantaan. Postin lisäksi siihen mahtui jokunen matkustaja. Oikella Erik von Frenkell. Huomaa koneen kellukkeet. Niiden avulla kone liikennöi keskustasta keskustaan.

HP:llä on taipumus kohdata Rüdiger von der Goltz vähän joka tilanteessa. Seppälän kirjassa on kuva kreivin ratsusta, joka jäi joulukuussa 1918 Suomeen kun mies itse joutui lähtemään. Se annettiin Helsingin suojeluskunnalle.

Keväällä 1928, kun vietettiin Helsingin valtauksen kymmenvuotisjuhlaa, von der Goltz oli kunniavieraana. Mm. Paasikivi ja von Frenckell järjestivät parhaansa mukaan hienoja illallisia. Kun juhlittiin von Frenckellin kotona Huvilakadulla, illan isäntä oli kutsunut paikalle myös kreivin entisen ratsun, mistä von der Goltz oli erityisen ilahtunut ja taputteli sitä pitkän tovin, kuten Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa. Varmasti myös ratsu oli yhtä ilahtunut kymmenen vuoden takaisen isäntänsä tavatessaan.