Perinne jatkuu - Sakestakin panssarijääkäri

Oli ihan mukava itsenäisyyspäivä. Juhlajumalanpalveluksessa kiinnitti erityistä huomiota Kuopion piispan Jari Jolkkosen saarna, joka oli kerrassaan loistokas: syvällinen ja analyyttinen sisältö, jonka kruunasi piispan vahva karisma. Päivään mahtui myös kaksi futiksen MM-peliä, joista jälkimmäisessä HP:n monivuotinen suosikki Portugali kukisti 6-1 ennakkoon tasavahvaksi arvioidun Sveitsin. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että saimme päivällisvieraiksi Kustin ja Sakken, jotka elelivät kahdestaan, kun Timppakin oli siirtynyt etätöihin Brysseliin.

Pääruokana meillä oli saksanhirvikäristystä. Se oli niin hyvää, että Ulla kävi ostamassa sitä heti seuraavana päivänä lisää, kun muusia jäi runsaanlaisesti yli. Sen verran ikä jo painaa, että kello kuuden kaksi kynttilää jäivät sytyttämättä.Mutta isänmaallinen henki oli keskuudessamme vahva. Sakke oli iloinen siitä, että oli saanut kutsun asepalvelukseen Karjalan Prikaatiin, siis panssarijääkäriksi isoveljensä jalanjäljissä. Tämä varmistaa sen, itärajan puolustus on lujissa käsissä. Kerrottakoon vielä, että HP sai 1960-luvun alussa Porin Prikaatissa pst-koulutuksen eli osasi tuhota vihollisen panssarivaunuja. Singot olivat silloin kova juttu. Ja vielä: taitaa se Sakken isä Timppakin olla pst-miehiä.