Joulun huipennus oli aattoillallinen

Meitä oli kokoontunut kaikkiaan 15 sukulaista ja ystävää Satun ja Juhan järjestämille jouluaaton illalliselle. Ero oli suuri varsinkin kahden vuoden takaiseen, jolloin HP ja Ulla viettivät aattoiltaa kahdestaan ja tapasivat pikaisesti lähipiiriään Jääkärinkadun pihalla. Pikkuisen oli ankeaa. Vuosi sitten saatoimme jo harjoitella, kun aatoksi meidät oli kutsuttu Susannan ja Timon vieraiksi ja Tapaninpäivänä olimme Satun ja Juhan luona. Nyt olimme kaikki paikalla ja yhdessäolon ilo oli ylimmillään. Korona ei ollut eristänyt ketään, ja Ukrainan sotaakaan emme jaksaneet isommin murehtia.

Hyvin muistimme sen, mitä hyvään jouluun kuuluu. Joulurauhan julistuksen olimme kuunnelleet kotonamme, yhdessä keskityimme siihen, mikä joulussa on parasta: iloiseen seurusteluun, hyvää ruokaan ja juomiin, sekä tietysti lahjoihin, joita saimme mukavasti toinen toisiltamme.

Jouluaaton kruunasi mahtava illallinen. Siinä työnjako oli ollut seuraava: Juha vastasi kaikesta tarjoilusta, kuten herkullisesta kalapöydästä, sienisalaatista ja maukkaasta kinkusta. Marja-Leena oli paistanut laatikot Jyväskylässä ja valmistanut myös kakun, Timo on varmoin ottein valinnut oikeanlaiset viinit, Ulla oli tuonut erilaisia juustoja ja Nina vastasi mätitarjonnasta. Satun roolina oli järjestää paikat ja kattaa pöydät juhlakuntoon. Veera oli avustanut vanhempiaan eri tavoin.

Vielä kuva jälkiruoasta. Se osoittaa, millä pieteetillä jouluaaton illallinen oli valmistettu ja millä se tarjoiltiin.

Satu kertoi, että tällaisten isojen ja hienojen päivällisten/illallisten järjestäminen oli aina ollut hänen haaveensa. Samaa mieltä näyttää olevan myös Juha. Isot kiitokset molemmille ja hyvää uutta vuotta kaikille mukana olleille.