Guardian of The Baltic Sea

Naistenpäivänä Jääkärinkadulla vieraili Susannan perhe. Susanna toimii aktiivisesti Baltic Sea Action Groupissa eli Elävä Itämeri -säätiössä. Hän ojensi äidilleen kierrätyshopeasta valmistetun kaulakorun, jonka kantaja tunnustautuu Itämeren suojelijaksi. Jokaisen korun myyntihinnasta 40 euroa menee lyhentymättömänä Itämeren suojeluun BSAG:n kautta.

Viime syksynä Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja hänen puolisonsa saivat Turussa pidetyssä Baltic Sea Living Room -seminaarissa Itämeri-korut, Daniel sai kaulakorun sijasta kravattineulan. Televisiosta olemme nähneet, että Victoria kantaa Itämeri-korua usein vaikka timanttejakin olisi saatavilla. Suomessa Itämeri-korun näkyvin kantaja on toistaiseksi ollut viimeisin naispääministerimme, nykyinen oppositiopuolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi.

Kun varmaan haluat antaa oman panoksesi uhanalaisen Itämeren suojeluun, voit ostaa kauniita koruja seuraavista osoitteista: www.guardian.fi/webshop , Stockmannin myymälät Helsingissä ja Turussa sekä Finnairin ja Viking Linen tax free -myymälät.

Mäntyniemestä takaisin Linnaan

Presidenttien vaihtopäivänä 1.3. televisiossa kommentaattorina toiminut professori Matti Klinge esitti, että tasavallan presidentin olisi syytä muuttaa asumaan takaisin Linnaan - keskelle pääkaupunkia ja pois "ristikoiden takaa" syrjäisestä Mäntyniemestä. Lähetystä vetäneen toimittajan etukäteissuunnitelmiin aihe ei istunut eikä sitä sen kummemmin käsitelty vaikka paikalla olisi ollut kaksi tohtoritason kokenutta pohdiskelijaa.

Klingen ajatus on loistava.

Ensinnäkin: Linnalla on upea historia. Alunperin varakkaan kauppiaan itselleen urakoima rakennus saneerattiin Engelin suunnitelmien mukaan Keisarilliseksi palatsiksi, ja Suomen itsenäistyttyä siitä tuli Presidentinlinna. Kyllä vallan haltijan on hyvä asua siellä, missä valta symbolisesti sijaitsee. Tokkopa Yhdysvaltain presidenttikään on harkinnut muuttoa pois White Housesta tai Ruotsin kuningas Kuninkaanlinnasta.

Toiseksi: Sauli Niinistö on korostanut esimerkillä johtamisen periaatetta. Mistä se muualta kävisi paremmin kuin Helsingin keskustasta, korttelista, jossa sijaitsevat myös Ruotsin suurlähetystö ja Helsingin kaupungintalo ja jossa naapurimaan suurlähettiläs ja Helsingin ylipormestari asuvat. Kauppatorilla taas on mahdollista päivittäin tavata satamäärin kansalaisia ja myös turisteja. Kun poliittista valtaa on vähennetty, sitä paljon puhuttua arvojohtajuutta voi vahvistaa asumalla lähellä kansalaisiaan. Terroristejakaan ei tarvitse Kauppatorin liepeillä pelätä sen enempää kuin Mäntyniemessäkään.

Ja vielä: Aikanaan kalliisti rakennetulle Mäntyniemelle löytyy varmaan muuta käyttöä. Guggenheim-museoksi siitä tuskin sentään on?

Vaisut tunnelmat - supisuolaiseen tapaan

Junan tuoma stadilainen ei lakkaa ihastelemasta historian havinaa ympärillään. Historia huokuu ennen muuta Helsingin keskustan rakennuksista mutta myös siitä, että voi oikeasti olla todistamassa historiallisia tapahtumia.
Heimopäällikkö oli torstaina puolen päivän aikaan Kauppatorilla ostamassa silakoita, kun torin liepeille kerääntyi poliisin arvion mukaan tuhatkunta kansalaista todistamaan tasavallan presidentin vaihdosta, joka konkretisoitui kaiken kansan nähtäville Presidentinlinnan parvekkeella.
Vähän vaisua suomalaisten juhlinta tällaisissa tilanteissa on - ei lähelläkään sitä hurmiota, jonka jääkiekon maailmanmestaruus synnyttää. Instituutioiden kunnioitus on meillä sen verran harrasta.

Kun Linnaan oli kutsuttu Kataisen hallituksen ja korkeimman virkamiehistön lisäksi myös täällä olevat suurlähettiläät, yhteensä noin sata, mustien autojen letka toi melkein mieleen hautajaissaattueen. Mutta siitähän toki ei ollut kysymys vaan presidentti-instituution perisuomalaisesta arvokkuudesta.Jotta Linnan juhlien tunnelma nousisi niin sanotusti kattoon myös ulkosalla, tarvittaisiin uutinen presidenttiparimme iloisesta perhetapahtumasta. Tätä jääkäämme siis odottamaan.

Historiaa huokuva talorypäs Bulevardilla

Tämän hetken kohutuin suomalainen asunto sijaitsee Bulevardin ja Albertinkadun risteyksessä Helsingissä. Tiedämme, että muuan yritysjohtaja, joka ei ole saanut firmaansa irti pahasta tappiokierteestä, onnistui sentään veivaamaan mallikkaasti omia raha-asioitaan. Talo sen sijaan on vanha ja komea, yksi Punavuoren näyttävimpia.

Vastapäätä Bulevardin toisella puolella on Valtion virastotalo, joka ei ole sen rumempi kuin virastotalot tapaavat olla. Talolla on kuitenkin kiintoisa historia. Paikalla sijaitsi vuoden 1939 lopulla Neuvostoliiton suurlähetystö. Kun punaiset ilmavoimat pommittivat talvisodan alkupäivinä Kamppia ja Hietalahtea - siis sinne pommit ainakin putosivat - vihollisen lähetystö tuhoutui pommituksessa. Tarpeettomaksi se oli tietysti tuolloin jo käynytkin kun maat olivat sodassa keskenään ja kun lähetystön henkilökunta oli jo poistunut paikalta. Jatkosodan jälkeen Suomi rakensi osana sotakorvauksia itänaapurille uuden komean suurlähetystön Tehtaankadulle.

Bulevardin ja Albertinkadun risteyksen kolmas talo, Aleksanterin Teatteri, on keisariajan komeaa jäämistöä. Se rakennettiin viihdyttämään Helsingissä asuvia tuhansia venäläisiä virkamiehiä, sotilaita ja heidän perheitään.

Ja jotta tämän jutun kulttuurinen tarjonta olisi likimain täydellinen, kuvattakoon vielä risteyksen neljäskin talo, funkkistyylinen rakennus, jonka alakerrassa on maineikkaan Dennis-pizzeriaketjun ristorante.

Yksi ynnä yksi on vähintään kolme

Sweet Saturdayssa nousi keskusteluun jälleen kerran Guggenheim. Sisareni esitti, että mallikas ratkaisu voisi olla museon rakentaminen Töölössa olevan olympiastadionin yhteyteen. Aika olisi sikälikin sopiva, että stadion, joka on maailman upeimpia funkkistyylisiä kokonaisuuksia, on pikaisen saneerauksen tarpeessa.
Yhdessä stadion ja museo muodostaisivat kiehtovan, kiinnostavan kokonaisuuden: yhdistyisiväthän siinä näyttävästi sekä fyysinen että henkinen kulttuuri. Se mitä tarvitaan, on loistava arkkitehtuuri, jotta kokonaisuus nousisi maailmanmaineeseen.
Lopputulos olisi paljon kiinnostavampi ja vetovoimaisempi kuin erillisten stadionin ja Guggenheim-museon summa: ennakkoluuloton koktaili, jollaista muualla ei tapaa.

Vilkas nimipäivä Runebergilla

Sunnuntain ykkösuutisia oli se, että Suomi sai presidentin, ja ihan kelvollisen: presidentti-instituutio edellyttää Niinistön kaltaista liberaalia konservatiivia.

Meille tärkeitä asioita oli, kun pitkäaikaisin ystäväni Ilkka täytti 70 vuotta. Juhlia vietettiin hänen kotonaan Espoon Olarissa. Heimopäällikkö tutustui Ilkkaan tasan 55 vuotta sitten Turun Normaalilyseossa ja sen jälkeen ystävyys on tiivistynyt muun muassa Best Man- ja kummisuhteina, yhteisinä matkoina, erilaisina tapaamisina jne.
Ilkan mieluisin lahja oli hänelle ojennettu Pro Teekkari -palkinto, joita myönnetään harvakseltaan henkilöille, joilla on erityisiä ansioita Teknillisen korkeakoulun ja sen entisten ja nykyisten opiskelijoiden teekkari-hengen vaalimisessa.
Palkinnon ojensi Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallitus vuodelta 1968. Ilkka oli tuon hallituksen puheenjohtaja, ja siitä alkoi hänen pitkä uransa teekkarihengen monipuolisena vahvistajana.

Guggenheim-museota odotellessa

Tämänhetkisten tietojen mukaan Helsingin kaupunginvaltuusto tekee helmikuussa päätöksen siitä, rakennetaanko Guggenheim-museo Katajanokan rantaan Kauppatorin tuntumaan. Vaikea tähän on ottaa tiukkaa kantaa, koska tiedot museon tulevasta menestyksestä ovat parhaimmillaankin vain valistuneita arvioita. Varma tosiasia lienee, että kalliiksi Guggenheim joka tapauksessa tulisi eivätkä pääsylipputulot millään kattaisi kaikkia kuluja, joihin sisältyisi myös tukevat vuosittaiset miljoonasummat Guggenheim-säätiölle.
Sekin on muistettava, että Guggenheim-innovaatio on jo vanha, mahdollisesti jopa aikansa elänyt, eikä se, mikä on toiminut muualla, välttämättä enää sytytä. Mutta ei hätää:Helsingissä on lukuisia museoita ja näyttelytiloja, joissa on esillä monipuolista taidetta, historiaa ja muuta kulttuuria. Esimerkiksi Helsingin Sanomien ylläpitämässä Päivälehti-museossa on kansalliskirjailijamme Juhani Ahon lehtimiehen uraa valottava kiinnostava näyttely.
Helsingin Design-vuoden merkeissä on Bulevardilla olevaan G18-tiloihin järjestetty empireajan Helsingin suunnittelijan Carl Ludvig Engelin kotia ja työskentelyoloja kuvaava näyttely. Kalusteet ja muut esineet ovat kaikki alkuperäisiä, ja ne on koottu pääkaupunkiseudun eri museoista. Kuvassa on Engelin työhuone.
Engelin suuret työt (nykytermein yliopiston päärakennus, valtioneuvoston linna, tuomiokirkko, presidentinlinna ja tähtitorni) valmistuivat 1820-1850 -luvuilla.