Ystäviä neljän vuosikymmenen takaa

Kuten muistatte, HP ja Ulla tapasivat lokakuun alussa Paimion sotaveteraanien 50-vuotisjuhlassa vanhat ystävänsä Timo ja Ulla Joutsamon (ks. blogi 2.10.). Sen HP jätti kertomatta, että saimme samalla kutsun Uuden vuoden vastaanottoon heidän residenssiinsä Maskussa.

No, matka Turkuun sujui mukavasti Onnibussilla, ja Timo oli meitä Volvollaan vastassa. Kello seitsemäksi Joutsamoille kokoontui isompi joukko, jossa useimpia meistä yhdistivät historian opinnot Turun yliopistossa 1960-luvulla ja sen jälkeen erilaiset assistentin tehtävät historian laitoksilla 1970-luvulla. Uuden vuoden vastaanotto on tällä ryhmällä jo perinne, ja me saimme kutsun ikään kuin sattumalta.

HP laittaa oheen muutaman kuvan vauhdikkaasta - ikäisillemme - illanvietosta, jossa koskettelimme kaikkia mahdollisia teemoja politiikkaakaan kaihtamatta.

Niin hauskaa ja mukavaa oli, oli kuin neljän vuosikymmenen erossa olo ei olisi tuntunut missään. Näinhän se on ystävien kesken.

Keitä meitä sitten Joutsamoilla oli. Edellä jo mainittujen lisäksi oli Hovit, Kerot ja Lahterot: Siis yhteensä kymmenen, ja kaikki vielä lujasti naimisissa keskenään. Muut ajoivat vielä yötä myöten Turkuun, meillä oli tilaisuus yöpyä juhlapaikalla.

Tässä skoolaamme Joutsamon Ullan johdolla vuodelle 2018. Otimme sillä tavalla ennakkoa, että tinaa emme valaneet. Sen sijasta meillä oli emännän ja isännän laatima ajankohtaista tietoutta mittaava tietokilpailu.

Ei muuta kuin kiitoksia kutsusta ja hienosta yhdessä olosta. Jos kutsu kuuluu, olemme vuoden päästä kernaasti mukana. Hyvää uutta vuotta.

Joulun kuvat - kolme tapaamista

Joulumme alkoi Halosilla, jonne Susanna, Timppa, Kusti ja Sakke olivat loihtineet tunnelmallisen aattoillan. Monet kiitokset teille.

Maukas aattoateria oli se perinteinen; paljon kalaa, kinkkua sekä laatikoita, jotka Ulla oli laittanut Jääkärinkadulla.

Aterian jälkeinen illan toinen päänumero oli lahjojen jako, jossa muiden mukana jännittivät myös Timpan isä Antti ja Saara.

Sen jälkeen kun pukki jokunen vuosi sitten lakkasi käymästä, on Sakke hoitanut pukin virkaa ja jakanut lahjat.

Joulupäivän kalkkuna-aterialle meidät oli kutsuttu Satun siskon Niinan kotiin Veikkolaan. Tässä vaiheessa tekniikka petti, kun HP:tä kohta kymmenen vuotta palvellut Sony rupesi temppuilemaan, eikä tästä tapaamisesta, jossa olivat mukana myös Juhan perhe Espoosta sekä Marja-Leena ja Pekka Jyväskylästä, taltioitunut kuin kaksi kuvaa, jälkimmäinenkin perin epätarkasti.

Mutta mukavaa meillä oli, niin kuin sukulaisten kesken ja hyvän aterian merkeissä on tapana. Kiitos Niina.

Joulun kolmas tapaaminen oli Tapaninpäivänä, kun HP:n lankoveli Pentti tuli Jääkärinkadulle. Alkuruoaksi Ulla laittoi blinejä ja pääruokana oli kinkkua ja laatikoita. Tämän tapaamisen pääaiheeksi nousi väkisin Gustav Adolf Joachim Rüdiger von der Goltz. Pentti oli näet lukenut tarkkaan HP:n käsikirjoituksen ja esitti siitä kommenttinsa. Aiheesta keskustelimme kolmisen tuntia. Kiitoksia, Pentti.

Vanha olutpullo kertoo monta tarinaa

Astiakaappimme perukoilta löytyi joulusiivouksen yhteydessä kaunis, joskin tyhjä, olutpullo, jonka HP sai viime kesänä tuliaisiksi Susannan perheeltä, kun nämä olivat tehneet vuokraamallaan matkailuautolla kesäretken Norjaan, mm. Lofooteille. Susanna muisti, että isänsä oli maaliskuussa 1986 käynyt Trondheimissa hiihtämässä Birkebeiner- hiihdon, 50 kilometriä ylhäällä tunturissa, kovassa pakkasessa ja muutenkin vaikeissa olosuhteissa.

Jo menomatkalla oli ryhmämme OP-Kunto Korpilahdelta käynyt katsomassa vähän aikaisemmin murhatun pääministeri Olof Palmen murhapaikkaa Tukholmassa. Siitä HP ei ottanut kuvaa, mutta muistissa on, että kukkia ja kynttilöitä oli valtavasti.

Entä sitten tämä Birkebeiner. Kyseessä oli heimo, joka joskus 1100-luvulla joutui pakenemaan kilpailevaa heimoa tuntureille. Kun vaatteita eikä jalkineitakaan ollut isommin matkassa, he valmistivat niitä koivun tuohesta. Miten he muuten elivät, siitä HP:llä ei ole tietoa. Karua elämä varmaan oli, mutta ehkäpä sen seurauksena norjalaiset ovat nykyisin varsin lujaa tekoa.

Birkebeiner-hiihdon sääntöihin kuuluu, että jokaisella hiihtäjällä, joita 1986 oli noin viisi tuhatta, täytyy olla tasan 3,5 kiloa painava reppu. Tämä sen tähden, että heimon pikkuprinssi, joka painoi tuon määrän, kannettiin repussa pakomatkalla. Jatko olikin sitten kuin sadussa, sillä tuosta prinssistä tuli aikoinaan koko Norjan kuningas.

Pullon etiketissä oleva iso R (latinaksi Rex) tarkoittaa juuri kuningasta. Vähän pienemmällä on piirros kahdesta Birkebeiner-soturista, joista vasemman puoleinen kantaa prinssiä vatsansa päällä olevassa repussa. Norjan lippu etiketin alareunassa tarkoittaa sitä, että siinä tulevaa kuningasta kannettiin vihollista pakoon.

Näissä merkeissä HP toivottaa kaikille bloginsa lukijoille Oikein mukavaa joulua.

Upeaa valotaidetta Kynttiläkonsertissa

Mikael Agricolan kirkossa oli hieno konsertti Joulun tähdet 2017, järjestäjänä HelsinkiMissio yhdessä Tuomasmessun kanssa. Tilaisuuden juonsivat Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen ja kansanedustaja Jaana Pelkonen, jotka samalla kertoivat Mission tavoitteista ja toiminnasta.

Hyväntekeväisyyskonsertin esiintyjät olivat takuuvarmoja vanhoja tuttuja, kuten Katri Helena (Siivet ja Sydämeeni laulun teet).

Sekä paluun estradeille tehnyt Pepe Willberg (Sylvian joululaulu ja Oi jouluyö).

Laura Voutilaisen kappaleet olivat Go, Tell it on the Mountain ja Rakkaudesta. Muita artisteja olivat  Tuomaskuoro, Laura Närhi, Ellinoora ja Egotrippi. Komeasti laulut soivat vanhassa kivikirkossa.

Kun laulut ja esiintyjät olivat tuttuja, oli aikaa keskittyä myös valotaiteeseen. Kuvat ja värit vaihtuivat koko konsertin ajan. Vanhan kirkon kattoon ja seinille heijastettuina ne näyttivät todella loistokkailta ja lisäsivät konsertin joulurauhan tunnelmaa.

Kynttiläkonsertti myös televisioitiin, ja esitys nähdään MTV:ssä piakkoin. Kiitos HelsinkiMissio.

Hankasalmen Pappa Linnan juhlissa

Suomen 100-vuotisjuhlat olivat osaltamme komeat, kun Satu ja Juha olivat kutsuneet heimomme juhlimaan kotiinsa klo 18. Alkuseremonioissa Satun johdolla lauloimme ensin Maamme-laulun ja sitten Paljon onnea vaan.

Illan tarjoilu oli samaa tasoa kuin Linnassa. Useita lajeja cocktail-herkkuja ja juomaksi shampanjaa.

Kun kello tuli seitsemän, siirryimme television ääreen. Meillä oli tähän tavallistakin suurempi syy, kun Satun isoisä Hankasalmelta, Toivo Ruokoselkä eli Topi (97) oli saanut kutsun juhliin. Hän oli ainoa Hankasalmelta kutsuttu veteraani. Topin saattajana oli Hankasalmen veteraanien puheenjohtaja Martti Pyykkönen, joka on jo nuorempi mies.

Heidän juhlapäivänsä alkoi komeasti, kun hankasalmelainen taksi toi Topin ja Martin 300 kilometrin takaa Helsinkiin, jossa miehet majoittuivat hotelli Vaakunaan. Laskut maksoi Hankasalmen kunta, joka oli ylpeä kutsun saaneesta veteraanistaan. Pioneeri Topi oli puolustanut isänmaataan sotavuosina Äänisen rannalla ja Karjalan Kannaksella. Rintamalla Topi haavoittui kahdesti, ei kuitenkaan kovin vakavasti. Vähän ennen itsenäisyyspäivää hän oli loukannut jalkansa, mutta lähti Helsinkiin kun presidentti kerran kutsui.

"Viisi vuotta rintamalla kului, en ajatellut uhrauksia, kun itsenäisyys säilyi. Nyt juhlin oikein kunnolla," Topi sanoi Vaakunan vastaanotossa Juha Veli Jokiselle, joka teki hänestä ison jutun Iltalehteen. Topin mielestä parasta Suomessa on vapaus, puhtaus ja tasa-arvo. "Kun summaan  elämäni, plussan puolella ollaan sodasta huolimatta," Topi hymyili.

Vielä ennen juhlaa Topia olivat Vaakunassa kannustamassa hänen tyttärensä Satu ja Niina sekä näiden lapset Veera ja Jaakko sekä Aino ja Aaro. "Topi suorastaan säteili", he kertoivat.

Topin ja miksei meidänkin iltamme huippuhetki oli tämä, kun Topi ensimmäisten joukossa pääsi tervehtimään nykyistä ja tulevaa presidenttiämme ja hänen upeaa vaimoaan. Tv-toimittaja tunnisti Topin ja kertoi, missä hän oli sodan aikana maataan puolustanut. Kertoi vielä senkin, että Topi on lahjakas hanuristi, joka yhtyneensä Topi ja pojat kanssa edelleen keikkailee.

Me puolestamme Espoon Nuottalahdessa nautimme kakkukahvit. Erityisen maukasta oli Satun leipoma juhlakakku, jossa ei ollut kermaa säästetty, ja komea oli myös isoista mustikoista taiteiltu risti.

Kahvin avec oli virolaisen Vana Tallinn -likööritehtaan erityisesti satavuotiaalle Suomelle valmistama juoma, jossa kaikkien tuntemaan peruslikööriin oli lisätty maukkaita yrttejä. Juha kertoi, että samaa juomaa oli tarjolla myös Linnan juhlissa.

Tv-lähetyksen mukaan myös Topi näytti viihtyvän erinomaisesti. Tässä hän - ihan kuvan keskellä - kuuntelee Ylioppilaslaulajien esitystä.

Tätä presidenttiparia on aina ilo katsella.

Illan päättyessä piipahdimme Ylen välityksellä myös kolmen maan, Suomen, Ruotsin ja Norjan rajojen kohtaamispisteessä. Komeasti kaunis lippumme siellä hulmusi.

Viimeiset kuvat ovat Helsingin ilotulituksesta, jota oli kokoontunut seuraamaan kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Satulle, Juhalle ja Topille parhaat kiitokset ikimuistoisesta illasta. Meillä on maa, jossa on hyvä olla ja elää ja jota kannattaa puolustaa.

Ihan oma kuningas - pari kuukautta

Lokakuussa 1918 ns. tynkäeduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssi Friedrich Karlin, kun keisari Wilhelm II ei suostunut antamaan poikaansa prinssi Oscaria niin epävarmaan tehtävään. Ja oikeassahan keisari oli: jo kahden kuukauden kuluttua kuningas luopui kruunustaan kun suurpolitiikan kuviot kääntyivät epäedullisiksi.
Suomessa olivat valmistelut kuninkaan tuloon jo varsin pitkällä, oli mietitty linnoja, kruunuja, kalusteita ja hovin virka-asuja. Taisivatpa jotkut eturivin monarkistit mielessään havitella jopa kreivin arvoakin.

Ritarihuoneella oli äskettäin näyttely siitä, mitä kaikkea oli valmisteltu, tai pikemminkin siitä, mitä oli maailmalta saatu kerättyä. Kun valtio ei suostunut ostamaan tuotteita, tavarat jäivät hovihankkija Stockmannille, joka myi niitä eteenpäin. Sen kuvan näyttelystä kuitenkin sai, että aristokraattiseen arvokkuuteen pyrittiin, mihin tuleva hallitsijapari oli tottunut kotilinnassaan Hessenissä, vaikka tuo Hessen olikin niitä Saksan pienimpiä ruhtinaskuntia. Friedrich Karlin asemaa vahvisti kuitenkin se, että hänen puolisonsa Margarethe, Suomen tuleva kuningatar, oli keisarin sisar, siis syntyään Hohenzollerneita.

Kuninkaan kruunukin oli jo piirroksena olemassa, ja tiettävästi sellainen on myös jälkeenpäin piirroksen pohjalta valmistettu. Kuvassa myös hahmotelma valtaistuinsalista.

Hovin virkamiesten univormut olivat säädyn mukaiset, Eric O. Ehrströmin käsialaa. Mallit hän oli ottanut Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n ajan univormuista1700-luvulta, joten ihan päivän päälle tämä aristokraattinen muotitietoisuus ei ollut - eikä ole.

Jossain päin hovia oli varattu tilat tälle pohjalaista taitoa edustavalle seurusteluryhmälle.

Tuohon yllä olevaan näyttelyn esitteeseen HP olisi mahduttanut myös sanan König, sillä Friedrich Karl oli König eikä suinkaan King.