No nyt meni valinta kohdalleen

Viime vuonna vuoden urheilijaksi valittu Tero Pitkämäki hiukan nolona ihmetteli valintansa jälkeen, ettei ihan keihäänheiton pronssilla pitäisi nousta Vuoden urheilijaksi. Nyt tilanne oli kokonaan toinen, kun valitulla Iivo Niskasella oli hiihdon maailmanmestaruus, ja vielä kotikisoissa. Jotkut tosin saattavat olla sitä mieltä, että palkinto olisi kuulunut koripalloilija Lauri Markkaselle, jota Suomen urheilumedia on viime aikoina hehkuttanut yli äyräiden. Onhan Lauri toki tehnyt hyvää tulosta, sekä pisteitä että rahaa, NBA:ssa, mutta varsinaiset saavutukset häneltä vielä puuttuvat. Niitä odotellessa valinta Vuoden tulokkaaksi osui kohdalleen. Liian hätäisistä valinnoista muistettakoon Sami Hyypiän valinta Vuoden valmentajaksi heti sen jälkeen kun hänet oli valittu suuren saksalaisseuran Leverkusenin päävalmentajaksi. Tämän tehtävän Hyypiä joutui nopeasti jättämään eikä hänen myöhemmästä valmentajan urastaan ole paljoa kerrottu.

Alokas Halosen panssarivaunu

Viime lauantaille sattui kaksikin merkittävää tapausta: Kusti ja Karjalan Prikaati olivat kutsuneet kaikkien alokkaiden lähipiirin Kouvolaan tutustumaan klo 10-15 joukko-osastoihin, joka Kustin osalta oli Kymen Jääkäripataljoona. Matkaan lähtivät Susanna, Sakke ja Kiara. Timppa oli työmatkalla Australiassa ja me muut valmistauduimme Jääkärinkadun päivälliseen, joka vietettiin Ullan synttäreiden merkeissä. Seuraava kuva kertoo, mihin Kustia tullaan kouluttamaan, panssarijääkäriksi. Jääkärithän ovat Suomen armeijan eliittiä. Nykyisin he liikkuvat vähemmän polkupyörillä ja enemmän panssaroidulla ajoneuvolla eli Pasilla. Taisteluissa heitä taas tukevat nopealiikkeiset keskiraskaat ja kevyet panssarivaunut. Huomaa tuoreen maanpuolustajan suojeleva ote äidin ja pikkubroidin harteilla. Susanna ja Sakke tulivat Kouvolasta suoraan äitinsä ja mammansa synttäreille.Susanna kertoi mieluisan uutisen - eli sen, että Kusti näytti viihtyvän armeijassa erinomaisesti. Toisen kerran kävi niin, että tekniikka petti kun kamera ei suostunut luovuttamaan kuvia tietokoneeseen. Mutta kerrottakoon, että vieraina oli em. lisäksi Juhan perhe. Söimme hyvän aterian ja kävimme antoisia ajankohtaisia keskusteluja. Kamera ja tietokone on nyt pakko viedä huoltoon.

Pysyvää valotaidetta Tallinnassa

Kävimme loppiaisen aikaan neljän päivän rentoutumislomalla vanhassa tutussa Kalev Spassa. Kun HP on siitä aiemmin jo pariin kertaan kirjoittanut, nyt kuvauksen kohteina olivat - osittain Helsingin valotaidepäivien innoittamana - Tallinnassa näkyvät valoilmiöt. Ehkä vaikuttavin oli Pyhän Olavin kirkon torni, joka valaisi hotellihuonettamme iltaisin ja öisin todella kauniisti. Kuva on otettu huoneemme ikkunasta.

Toiseen suuntaan avautuvasta ikkunasta näkyi legendaarinen Viru, jossa alempi teksti on vanhalta neuvostoajalla 1970-luvulta ja sen yläpuolella oleva komeampi kyltti on nykyiseltä markkinatalouden kaudelta.

Lauantaina menimme tapamme mukaan Estonia-teatteriin, jossa tarjolla oli Tsaikovskin joulusatu Pähkinänsärkijä. Baletin tuttu musiikki oli koskettavaa ja tanssijoiden esitykset plastisen kauniita.

Illalla hotelliin palatessamme HP kuvasi myös Vanhan kaupungin portinpylväät, jotka olivat saaneet päähänsä tonttulakit.

Koska Kalev Spa on parhaillaan remontissa, sen lobby baari ei ollut käytössä, joten piipahdimme iltapalalle Vene-keskuksessa olevaan Troikkaan, entiseen Puskiniin, joka nimenmuutoksen myötä on saanut hienoisen kasvojenkohotuksen.

Kalev Span täysremontti valmistuu elokuussa, joten lopputulos on käytävä ensi syksynä tsekkaamassa. Nyt meillä oli jo käytössä täysin remontoitu huone, iso ja viihtyisä.

Ystäviä neljän vuosikymmenen takaa

Kuten muistatte, HP ja Ulla tapasivat lokakuun alussa Paimion sotaveteraanien 50-vuotisjuhlassa vanhat ystävänsä Timo ja Ulla Joutsamon (ks. blogi 2.10.). Sen HP jätti kertomatta, että saimme samalla kutsun Uuden vuoden vastaanottoon heidän residenssiinsä Maskussa.

No, matka Turkuun sujui mukavasti Onnibussilla, ja Timo oli meitä Volvollaan vastassa. Kello seitsemäksi Joutsamoille kokoontui isompi joukko, jossa useimpia meistä yhdistivät historian opinnot Turun yliopistossa 1960-luvulla ja sen jälkeen erilaiset assistentin tehtävät historian laitoksilla 1970-luvulla. Uuden vuoden vastaanotto on tällä ryhmällä jo perinne, ja me saimme kutsun ikään kuin sattumalta.

HP laittaa oheen muutaman kuvan vauhdikkaasta - ikäisillemme - illanvietosta, jossa koskettelimme kaikkia mahdollisia teemoja politiikkaakaan kaihtamatta.

Niin hauskaa ja mukavaa oli, oli kuin neljän vuosikymmenen erossa olo ei olisi tuntunut missään. Näinhän se on ystävien kesken.

Keitä meitä sitten Joutsamoilla oli. Edellä jo mainittujen lisäksi oli Hovit, Kerot ja Lahterot: Siis yhteensä kymmenen, ja kaikki vielä lujasti naimisissa keskenään. Muut ajoivat vielä yötä myöten Turkuun, meillä oli tilaisuus yöpyä juhlapaikalla.

Tässä skoolaamme Joutsamon Ullan johdolla vuodelle 2018. Otimme sillä tavalla ennakkoa, että tinaa emme valaneet. Sen sijasta meillä oli emännän ja isännän laatima ajankohtaista tietoutta mittaava tietokilpailu.

Ei muuta kuin kiitoksia kutsusta ja hienosta yhdessä olosta. Jos kutsu kuuluu, olemme vuoden päästä kernaasti mukana. Hyvää uutta vuotta.

Joulun kuvat - kolme tapaamista

Joulumme alkoi Halosilla, jonne Susanna, Timppa, Kusti ja Sakke olivat loihtineet tunnelmallisen aattoillan. Monet kiitokset teille.

Maukas aattoateria oli se perinteinen; paljon kalaa, kinkkua sekä laatikoita, jotka Ulla oli laittanut Jääkärinkadulla.

Aterian jälkeinen illan toinen päänumero oli lahjojen jako, jossa muiden mukana jännittivät myös Timpan isä Antti ja Saara.

Sen jälkeen kun pukki jokunen vuosi sitten lakkasi käymästä, on Sakke hoitanut pukin virkaa ja jakanut lahjat.

Joulupäivän kalkkuna-aterialle meidät oli kutsuttu Satun siskon Niinan kotiin Veikkolaan. Tässä vaiheessa tekniikka petti, kun HP:tä kohta kymmenen vuotta palvellut Sony rupesi temppuilemaan, eikä tästä tapaamisesta, jossa olivat mukana myös Juhan perhe Espoosta sekä Marja-Leena ja Pekka Jyväskylästä, taltioitunut kuin kaksi kuvaa, jälkimmäinenkin perin epätarkasti.

Mutta mukavaa meillä oli, niin kuin sukulaisten kesken ja hyvän aterian merkeissä on tapana. Kiitos Niina.

Joulun kolmas tapaaminen oli Tapaninpäivänä, kun HP:n lankoveli Pentti tuli Jääkärinkadulle. Alkuruoaksi Ulla laittoi blinejä ja pääruokana oli kinkkua ja laatikoita. Tämän tapaamisen pääaiheeksi nousi väkisin Gustav Adolf Joachim Rüdiger von der Goltz. Pentti oli näet lukenut tarkkaan HP:n käsikirjoituksen ja esitti siitä kommenttinsa. Aiheesta keskustelimme kolmisen tuntia. Kiitoksia, Pentti.

Vanha olutpullo kertoo monta tarinaa

Astiakaappimme perukoilta löytyi joulusiivouksen yhteydessä kaunis, joskin tyhjä, olutpullo, jonka HP sai viime kesänä tuliaisiksi Susannan perheeltä, kun nämä olivat tehneet vuokraamallaan matkailuautolla kesäretken Norjaan, mm. Lofooteille. Susanna muisti, että isänsä oli maaliskuussa 1986 käynyt Trondheimissa hiihtämässä Birkebeiner- hiihdon, 50 kilometriä ylhäällä tunturissa, kovassa pakkasessa ja muutenkin vaikeissa olosuhteissa.

Jo menomatkalla oli ryhmämme OP-Kunto Korpilahdelta käynyt katsomassa vähän aikaisemmin murhatun pääministeri Olof Palmen murhapaikkaa Tukholmassa. Siitä HP ei ottanut kuvaa, mutta muistissa on, että kukkia ja kynttilöitä oli valtavasti.

Entä sitten tämä Birkebeiner. Kyseessä oli heimo, joka joskus 1100-luvulla joutui pakenemaan kilpailevaa heimoa tuntureille. Kun vaatteita eikä jalkineitakaan ollut isommin matkassa, he valmistivat niitä koivun tuohesta. Miten he muuten elivät, siitä HP:llä ei ole tietoa. Karua elämä varmaan oli, mutta ehkäpä sen seurauksena norjalaiset ovat nykyisin varsin lujaa tekoa.

Birkebeiner-hiihdon sääntöihin kuuluu, että jokaisella hiihtäjällä, joita 1986 oli noin viisi tuhatta, täytyy olla tasan 3,5 kiloa painava reppu. Tämä sen tähden, että heimon pikkuprinssi, joka painoi tuon määrän, kannettiin repussa pakomatkalla. Jatko olikin sitten kuin sadussa, sillä tuosta prinssistä tuli aikoinaan koko Norjan kuningas.

Pullon etiketissä oleva iso R (latinaksi Rex) tarkoittaa juuri kuningasta. Vähän pienemmällä on piirros kahdesta Birkebeiner-soturista, joista vasemman puoleinen kantaa prinssiä vatsansa päällä olevassa repussa. Norjan lippu etiketin alareunassa tarkoittaa sitä, että siinä tulevaa kuningasta kannettiin vihollista pakoon.

Näissä merkeissä HP toivottaa kaikille bloginsa lukijoille Oikein mukavaa joulua.

Upeaa valotaidetta Kynttiläkonsertissa

Mikael Agricolan kirkossa oli hieno konsertti Joulun tähdet 2017, järjestäjänä HelsinkiMissio yhdessä Tuomasmessun kanssa. Tilaisuuden juonsivat Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen ja kansanedustaja Jaana Pelkonen, jotka samalla kertoivat Mission tavoitteista ja toiminnasta.

Hyväntekeväisyyskonsertin esiintyjät olivat takuuvarmoja vanhoja tuttuja, kuten Katri Helena (Siivet ja Sydämeeni laulun teet).

Sekä paluun estradeille tehnyt Pepe Willberg (Sylvian joululaulu ja Oi jouluyö).

Laura Voutilaisen kappaleet olivat Go, Tell it on the Mountain ja Rakkaudesta. Muita artisteja olivat  Tuomaskuoro, Laura Närhi, Ellinoora ja Egotrippi. Komeasti laulut soivat vanhassa kivikirkossa.

Kun laulut ja esiintyjät olivat tuttuja, oli aikaa keskittyä myös valotaiteeseen. Kuvat ja värit vaihtuivat koko konsertin ajan. Vanhan kirkon kattoon ja seinille heijastettuina ne näyttivät todella loistokkailta ja lisäsivät konsertin joulurauhan tunnelmaa.

Kynttiläkonsertti myös televisioitiin, ja esitys nähdään MTV:ssä piakkoin. Kiitos HelsinkiMissio.