Lounas Pöllövaarissa - HP:n synttärit, osa III

Johannan ja Heikin kanssa kävimme lounaalla Jyväskylän Pöllövaarissa, joka on Michelin-tasoinen ravintola ja joka sijoittuu kymmenen joukkoon missä tahansa valtakunnallisessa laatukilpailussa, heti parhaiden helsinkiläisravintoloiden jälkeen. Äskettäin se oli peräti ykkönen, kun kilpailtiin hotellien parhaista aamiaisista.Seuraavissa muutamia kuvia Pöllövaarista, jonka hotelli kantaa nimeä Yöpuu. Kolmen ruokalajin lounaan herkullista antia olivat mm. paistettu siika sekä jälkiruokakahvin kanssa tarjotut käsintehdyt suklaat, joita valmista pieni suklaapuoti Tikkakoskella.

Ennen lounasta olimme jo käyneet Keski-Suomen museossa, jossa päänäyttelyn teema oli Jyväskylän kehitys kohti nykypäivää. Pieni oli kaupungin alku 1800-luvulla. Sitä ympäröivän maaseudun talonpoikaisväkikin kävi ihmettelemässä jo ennen meitä.

Jyväskylän ensimmäinen auto 1900-luvun alkuvuosilta oli yksi hämmästelyn aiheita. Komea kuin mikä ja antoi omistajilleen vaurauden tunnetta ja ylpeilyn aihetta.

Kaupungin työväki tunsi olonsa porvariston sortamaksi ja haki joukkovoimaa yhdistyksistä ja iskulauseista.

Vähitellen Jyväskylästä kehittyi Suomen Ateena, jossa koulutus, sivistys ja kansanterveys nousivat arvoonsa.

Uusi ajankuva oli, kun Valmetin Tourulan tehdas, joka jatkosodan aikana 1941-1944 oli valmistanut mm. tykkejä rintamalle, vaihtoi aseet auraan ja ryhtyi valmistamaan traktoreita (Valmet 20). Kovin pieniähän ne olivat, ja ensimmäisten traktorien rungot oli tehty tykinputkista. Näitä sympaattisia vetojuhtia kutsuttiin "piikkilangan kiristäjiksi", mutta jaksoivat ne vetää myös yksisiipistä auraa. Nykyisinhän Valmetit ovat isoja ja maailmalla tunnettuja.

Tämän Jyväskylän retken jälkeen palasimme Toukolaan, saunoimme, istuimme iltaa ja kuuntelimme musiikkia.

Toukola sai viimeinkin vesijohdon

Rapujuhliemme suurin ilonaihe

Elokuun alku on se kesän ajankohta, jolloin meillä on vuodesta toiseen ollut tilaisuus vierailla Karttulassa Ritvan ja Ilkan rapujuhlissa. Käynnit ovat aina olleet pitkäaikaisten ystävien iloisia tapaamisia. Niin tälläkin kertaa. Ja jotta kaikki varmaan onnistuisi, ohjelmamme on perinteisesti alkanut Napue-ginin ja tonicin cocktaililla. Tätä ennen olimme toki juoneet tulokahvit ja syöneet Ullan tuomaa mustikkapiirakkaa.

Illallispöydän Ritva oli kattanut verannalle. Ravut olivat tällä kertaa erityisen isoja ja herkullisia, joskin kuoret vähän vaikeasti avautuvia.

Hyvin nukutun yön ja tuhdin aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli vierailu Karttulan kesätorilla, josta ostimme marjoja ja omenoita sekä nautimme kahvit ja jäätelöt.

Päiväretkemme pääkohde oli paikallinen tanssilava, jonka saneeraus oli koronan takia valmistunut hitaanlaisesti. Tulevana launtaina siellä on kuitenkin tarkoitus järjestää vanhat hyvän ajan lavatanssit. Lavan kohennukseksi näytteillä oli monia HP:lle tuttuja koneita, kuten petroolikäyttöinen maatalousmoottori ja heinäharava, jollaista HP sai ajaa kun kesäisin oli isovanhempiensa maatilalla töissä.

Niin, mikä olikaan se juhliemme suurin ilonaihe. Se oli se, että Ritva oli hienosti toipunut kesäkuussa tehdystä selkäleikkauksestaan, jota edelsivät kovat ja pitkäaikaiset kivut ja säryt. Nyt hän oli entisensä: liikkyi kevyesti ja oli iloinen ja motivoitunut. Luojalle kiitos, voisi sanoa, ja tietysti myös taitavalle kirurgille.

HP:n synttärit jatkuivat Toukolassa, osa II

Seuraavat vieraamme olivat Ulla ja Timo Maskusta, läheltä Turkua. Heihin ystävystyimme jo 1960-luvulla, kun opiskelimme yhdessä, me miehet historiaa ja tulevat vaimomme sairaanhoitoa. Viimeksi olemme tavanneet uuden vuoden aattoina Turussa 2010-luvulla, mistä HP on kirjoittanut muutaman jutun. Nyt ystävät viettivät Toukolassa kolmisen päivää, perjantaista sunnuntaihin, ja mukavaa oli. Ensimmäisenä iltana keskityimme vanhoihin muistoihin, saunomiseen ja uimiseen Päijänteessä.

Lauantaina heti aamiaisen ja Muistojen bulevardin (HP:n mieliohjelma) jälkeen ajoimme Säynätsaloon, missä meillä oli opastettu tutustuminen Alvar Aallon maailmankuuluun kunnantaloon. Käynti oli silläkin tavoin ajankohtainen, että pari päivää käyntimme jälkeen maailmankuulu New York Times valitsi Aallon työn maailman vaikutusvaltaisimpien rakennusten joukkoon.

Seuraavassa kuvassa Säynätsalon valuustosali on arkivalaistuksessaan. Aalto oli sitä mieltä, että kokouspapereihin on tutustuttava jo ennen kokousta. Nykyisin, kun Säynätsalo on liittynyt Jyväskylään, kunnantalon tiloilla on muuta käyttöä.

Kunnantalon kahviossa nautimme kevyen kahvilounaan, minkä jälkeen ajoimme Jyväskylään katsomaan Aallon muita kuuluisia töitä. Ensin poikkesimme kuitenkin katsomassa meidän Ullan entistä työpaikkaa, keskussairaalaa, joka oli saanut ihan uudet komeat kuosit.

Sitten teimme nopean kiertoajelun kaupungilla, josta löytyi Aallon muutamia töitä: Valmet Oy:n funkkistyyliset asunnot tehtaan henkilöstölle ja Jyväskylän yliopiston päärakennus, jonka punatiilen käytössä Aalto hyödynsi Säynätsalossa saatuja kokemuksia.

Jyväskylästä ajoimme Korpilahden kirkolle, jossa tutustuimme Alkio-opistoon ja nautimme paikallisessa Kebab-pizzeriassa päivän toisen kevyen lounaamme. Sen jälkeen valmistauduimme viettämään rantakalailtaa Oittilan kylässä, neljän kilometrin päässä Toukolassa. Meille tarjottiin herkullista muikkukeittoa ja lisukkeita, muutakin ohjelmaa oli. Kun ilta oli kaunis, väkeä oli paikanpäällä runsaasti. Erityishuomion sai euroedustaja Mauri Pekkarinen, joka on muutaman vuoden ajan kunnostanut ostamaansa Oittilan koulua ja kertoi nyttemmin muuttaneensa sinne pysyvästi.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen vieraat tekivät lähtöä, ja halaukset olivat lämpimät. Jälkeenpäin saimme viestin, että kotimatka, pituudeltaan lähes 400 km, oli mennyt hyvin.

HP:n synttärit jatkuivat Toukolassa, osa I

Kun koronan takia ei pääjuhlaan 23.toukokuuta ollut mahdollista kutsua kuin kymmenen hengen heimomme,juhlintaa jatkettiin Korpilahden mökillä pienissä neljän hengen ryhmissä. Ensiksi tulivat lankoveli Pena yhdessä Pirjon kanssa. Pirjo oli mökillämme ensimmäistä kertaa, mutta ensi tutustuminen oli jo muutama päivä ennen syntymäpäivää Jääkärinkadun pihapiirissä. Tästä mukavasta tapaamisesta HP kertoi blogissaan 16.toukokuuta.

Seuraavat vieraamme olivat Marja-Leena ja Pekka. Heiltä HP oli saanut onnittelukortin jo toukokuussa. Juhlamme jatkuu myöhemmin kesällä Pöllövaarissa . Tämä jyväskyläinen ravintola on vuosikausia kilpailut kärkikymmenikössä silloin kun Suomen parhaita ruokaravintoloita on valittu. Tapansa mukaan Pekka toi muutaman banaanilaatikon verran kuivia koivuklapeja sekä ämpärillisen uusia Timo-perunoita.

Kuopiolaiset ystävämme Merja ja Heikki muistuttivat, että olimme jo neljännesvuosisadan ajan kyläilleet toinen toistemme kesämökeillä vuosittain. Heillä oli myös uusi perheenjäsen, nimeltään Hermanni, joka tutki paikkoja tarkasti, ensivisiitillä kun oli. Lähtiessään Merja esitteli myös mukana olleita taulujaan. Merjahan harrastaa paitsi korutaidetta myös taidemaalausta.

Kiitokset käynneistänne ja hyvää loppukesää!