Urheilumuseosta Äitien päivään

Tahko Pihkala -seura julkaisi huhtikuun lopulla Lauri Pihkalan elämäkerran, jonka on kirjoittanut HP:n kollega ja oppilas, tohtori Kalle Virtapohja. On luonnollista, että teos esiteltiin Urheilumuseossa Olympiastadionilla. Siirryttyään vapaaksi tietokirjailijaksi Virtapohja on julkaissut teoksia, usein urheiluaiheisia, lähes hengästyttävään tahtiin. Äskettäin kerrottiin, että Kallelta on tulossa myös kirja Iivo Niskasesta.

Seuraavaksi piipahdimme lounaalla Rautatieaseman vanhaan lipunmyyntihalliin rakennetussa italialaistyyppisessa ravintolassa. Komea ravintola ja ihan kelvollista lounasta.

Sitten olikin edessä vappu. Eri syistä jätimme tällä kertaa Mantan lakituksen ja Ullanlinnan väliin. Vapun päivän brunssille saimme vieraaksi Pirjon ja Penan, jotka olimme tavanneet viimeksi kesällä 2021.

Seuraava vieraamme oli Sakke, joka oli menossa Vanhojen tansseihin Kisahalliin. Komea oli Sakke frakissaan.

Meilläkin oli kutsu, mutta valitettavasti jouduimme jättämään tanssit väliin. Sen sijaan saimme Timpalta videon, jossa Sakke tanssittaa äitiään. Samaan tapaan kuin HP viime vuonna myös ystävänsä Ilkka hajautti koronan takia 80-vuotisjuhlansa pienempiin ryhmiin. Me olimme kutsuttuja yhdessä Jaakko-veljen ja hänen vaimonsa kanssa. HP piti lyhyen onnittelupuheen ja ojensi Ilkalle pullon sampanjaa sekä kirjan siitä, miten Helsingin keskustan taloja on saneerattu. Onnea vielä kerran Ilkka. Ja Ritvalle kiitos hienosta illallisesta.

Äitien päivää heimomme vietti Jääkärinkadulla, jonne kaikki pääsivät paikalle. Olihan mukava vaihtaa kuulumisia ja nauttia Ullan tarjoamasta brunssista. Erityisen mukavaa oli kuulla lasten kesä- ja opiskelusuunnitelmista. Näistä lapsista nuorimmatkin, Jaakko ja Sakke, täyttävät alkukesäsästä 18 vuotta. Niin se aika kuluu.

Veera kertoo Nizzan keväästä. Osa III

Päivä 11 - keskiviikko oli lomamme ensimmäinen huono päivä säiden kannalta. Haimme aamupalaa läheisestä kahvilasta ja suuntasimme kohti sadepäivämme aktiviteettia eli shoppailua läheisessä kauppakeskuksessa! Rahaa saatiin ihan mukavasti palamaan niin ostoksiin kuin bussilippuihin, kun takaisintulomatkalla reittivalinnat eivät täysin osuneet kohdalle ja lähdimmekin 20 kilometriä bussilla väärään suuntaan. Kuitenkin kämpille loppujen lopuksi päästiin, ja loppuilta kului Netflixin äärellä. Päivä 12 - torstai Lomamme toisiksi viimeinen kokonainen päivä alkoi vierailulla Masseenan museossa. Maalaukset olivat hienoja, mutta omaa silmää hiveli vielä maalauksiakin enemmän itse museon upea arkkitehtuuri. Valitettavasti yhdessä museon salissa oli meneillään kuvaukset eikä tilaa tai puutarhaa saanut sen tähden käydä katsomassa. Vierailun jälkeen suuntasimme jälleen kahville ja haimme croisantit läheisestä leipomosta. Iltapäivällä paistattelimme aurinkotuoleilla ja kävimme illalla syömässä ravintolassa La Villa d’Este.

Päivä 13 - perjantai Sitten koitti se viimeinen kokonainen lomapäivä. Päätimme lähteä nauttimaan tavallista aikaisemmin viimeisistä hetkistä. Pakkasimme mukaamme hilloa ja valmiskahvit ja suuntasimme läheiseen kulmaleipomoon hakemaan vastapaistetut croisantit. Nautimme aamupalamme merimaisemissa rantakadun penkillä. Katselimme kauniisti kimmeltävää merta pitkään. Melkein nukahdin auringon lämmittäessä ihanasti kasvoja. Päivän vietimme kierrellessä kaupungilla ja päiväkahvit pysähdyimme ottamaan papan suosittelemassa Mori’s baarissa. Illalla olimme varannut pöydän La Tire Bouchon-ravintolasta, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Neljän ruokalajin menu ei jättänyt nälkäiseksi, viini oli erittäin hyvää ja patonki suorastaan taivaallista. Ravintolaa kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa. Illan viimeisinä tunteina heitimme ilmoille pienen aprillipilan, kun laitoimme ystävillemme kuvan ”kihlasormuksesta” kädessäni. Aprillipila niin sanotusti osui ja upposi, kun saimme yllättyneitä mutta innostuneita onnitteluja. Roopen sanoja lainaten: ”Uppos jopa vähän pelottavan hyvin”.

Päivä 14 - lauantai Lähtöpäivän aamu kului viimeisten pakkailujen merkeissä. Nautimme loman viimeisen aamiaisen rantakadun ravintolassa ja muistelimme loman kohokohtia. Kiitos mamma ja pappa, että saimme mahdollisuuden käyttää residenssiä, mikä mahdollisti upean ja unohtumattoman lomamme. On tää Nizza aika magee paikka!

HP: Veeran raportointi Nizzasta päättyy tällä kertaa tähän. Kiitos Veera Hyvistä jutuista ja kuvista. Ihan tuntuu, että itsekin olisimme käyneet Nizzassa.

Venäjähenkinen ravintola liputtaa Ukrainalle

HP:n piti hiihtoloman aikana viedä lastenlapsensa ravintola Saslikiin Ullanlinnassa syömään paikan herkkuja: puuhiilillä grillattua Iivanan miekkaa sekä Katariina Suuren jäätelöä ja mansikoita. Putinin hyökkäys Ukrainaan kuitenkin romutti suunnitelman. Ravintola puolestaan reagoi nopeasti laittamalla ulko-oveen ja ruokalistoihinsa Ukrainan liput. Ulkona olevissa ruokalistoissa on lisäksi korostettu sitä, että Saslik on perustamisestaan saakka ollut tiukasti suomalaisomistuksessa.

Saslikin perusti 1972 tietokilpailumiehenä tunnettu Timo T. Kaukonen. Sittemmin Saslikin omistus on siirtynyt suomalaiselle perheyritykselle A%S Ravintolat.

Ullan ja HP:n oli tarkoitus mennä Saslikiin vapun aattona nauttimaan ravintolan toista herkkua Kievin kanaa, näin siksi, että Saslik antaa jokaisesta kana-annoksesta viisi euroa Ukrainalle. Se on myös poistanut valikoimistaan kaikki Venäjällä tuotetut tuotteet ja panostanut ukrainalaisen keittiön ruokiin kuten Kievin kanaan, borssikeittoon ja ukrainalaiseen vodkaan. Valitettavasti tämänkin käynti siirtyi myöhemmäksi Ullaan iskeneen pahan niskakivun takia. Mutta kaikesta huolimatta: Hyvää Vappua kaikille, eläkäähän ihmisiksi!

Suomen kaksi vapaussotaa keväällä 1918

Atena julkaisee syyskuun lopulla HP:n uusimman kirjan Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919 (noin 450 sivua). HP odottaa, että jo kirjan nimi herättää keskustelua - jotkut voivat pitää lähes pyhäinhäväistyksenä nostaa valkoisen vapaussodan rinnalle punaisten vapaussota. Eri asioista oli tietysti kysymys: valkoiset tarkoittivat vapaussodalla eroa Venäjästä, punaiset tarkoittivat sillä vapautusta porvariston ylivallasta.

Kun punaiset hävisivät sodan 1918, heidän historiaperinteeseensä vakiintui nimitys kansalaissota, jota nimeä valkoisetkin käyttivät sodan ensi viikkoina, kunnes Suomeen tulleet jääkärit alkoivat ihmetellä, että toisiaanko vastaan täällä soditaan. Sitä paitsi vapaussota kuullosti paljon komeammalta Mannerheimin päiväkäskyissä, muissa puheissa ja kirjoituksissa.

Vapaussodasta rakentui myytti, jonka varaan valkoinen Suomi nojasi koko 1920- ja 1930-luvun, kunnes sen tilalle nousi 1939-1940 uusi myytti, jota on tavattu kutsua Talvisodan ihmeeksi. Tällä myytilla oli kahtalainen merkitys: 1. oli ihme, että Suomi selviytyi suurvaltanaapurin hyökkäyksestä, ja 2. sota merkitsi myös Suomen kansan yhdistymistä niin, että vuoden 1918 poliittinen kahtiajako haalistui. Puheet vapaussodasta alkoivat jäädä vähemmälle.

Pääsiäisen muistoja ja perinnettä

Jokavuotiseen tapaan pääsiäisemme alkoi, kun kaksi virpojaa kävi tervehdyksellä. Viehättäviä tyttöjä.

Pääsiäisen huipennus oli viiden ruokalajin karitsapäivällinen Satun ja Juhan residenssissä Espoossa. Meitä oli kaikkiaan viisi, kun Veera ja Roope olivat laskettelemassa Levillä. Olihan maukas ateria.

Tutustuimme myös lähemmin Satun kokoamaan perhekuvien kokoelmaan. Satu oli editoinut kaikki kuvat mustavalkoisiksi, jolloin ne olivat perin juhlallisia tummissa raameissaan. Kokoelma on sijoitettu perheen alakerran arkiolohuoneeseen.

Tapaamisen lopuksi saimme myös mieluisan kutsun toukokuun lopulle, kun Jaakko täyttää 18 vuotta, ja niissä merkeissä tulossa on mukavat sukulaisten ja ystävien tapaamiset. Kiitos Satulle ja Juhalle hienosta pääsiäispäivällisestä ja kutsusta uuteen juhlaan.

Big Green Egg - hyvää pääsiäistä

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme Puutarha- ja mökkimessuille, jotka aloitimme mukavasti brunssilla. Ensimmäinen löytömme oli hieno keraaminen grilli, jonka hankinnan HP laittoi odottamaan vuoroaan, jahka edellinen grillimme (kaasu) palaa puhki. Näiden keraamisten grillien elinaika on periaatteessa ikuinen, koska keramiikka on timantin jälkeen lujinta käytössä olevaa ainetta.

Tutustuimme perusteellisesti Biolanin harmaan veden puhdistusjärjestelmään, jollaista Ulla on pitänyt tarpeellisena. Samalla voisi myös uudistaa keittiön kalusteita. Järjestelmän suodatinosa on isonlainen, mutta se pitääkin sijoittaa mökin ulkopuolelle, esim. terassin alle. Tämänkin järjestelmän hankinta jää harkintaan, koska jätevesiä meillä syntyy vain tisketessa, ja se vesi on helppo heittää kasveille ja puunjuurille, jotka kyllä kiittävät tiskivedessä olevista ravinteista.

Käyntimme lopussa HP ihasteli hienoa ruokailu- ja oleskelutilaa, laavukotaa, jossa oli avarat lasiovet sekä pyörivä alusta. Tämän löydön ongelma taas on siinä, ettei mökillämme ole oikein tilaa, kun se laavukin tuli aikanaan luontokoulussa rakennettua.

Lopuksi HP toivottaa Hyvää pääsiäistä kaikille blogin lukijoille. Pysykäähän terveinä ja iloisina.