Kotiseutuoppia Ullanlinnassa: 1. kurkistus

Helsingin ydinkeskustassa historia (tosin vasta 1800-luvulta, keskiaikaista ns. "vanhaa kaupunkia" ei Helsingissä ole) ja nykyisyys elävät käsikädessä. Kuitenkin historia havisee, ja se pääkaupungissa onkin hienointa.

Ullanlinna on vanhaa Eiraa, erotettiin vuonna 1957 omaksi kaupunginosakseen. Ullanlinnan muita naapureita ovat Eiran lisäksi Kaivopuisto, Kaartinkaupunki ja Punavuori. Kotiseutuoppini ensimmäisen kurkistuksen teen kotitaloomme Jääkärinkatu 4:ään.

Talo on vuodelta 1885, yksi Ullanlinnan vanhimpia kivirakennuksia. Kadun puolella oleva rakennus valmistui Oy G. W. Sohlberg Ab:n konttori- ja asuinrakennukseksi, piharakennukseen tulivat tuotantotilat. Vuonna 1922 valmistui ensimmäinen saneeraus kun Sohlberg Oy muutti Jyväskylään. Päärakennus muutettiin asuintaloksi. Pihapuolen tehdasrakennus säilyi yrityskäytössä.
Seuraava remontti tehtiin 1970-luvulla kun päärakennus muutettiin Postipankin pääkonttoriksi. Kun pankki lähti joskus 1980-luvulla, rakennus oli eri yritysten käytössä. Vuosina 2004-2006 YIT uudisti molemmat rakennukset asuinkäyttöön. Eli asumme nyt täysin uusissa asunnoissa, joilla vain on yli 110 vuotta vanhat seinät (lähes metrin paksuiset).

Loistava Niko - Lentäjän poika

Perjantaina Kusti ja Sakke tulivat Jääkärinkadulle yökylään, kun vanhemmillaan oli menoa. Ennen iltatoimia piipahdimme leffassa katsomassa suositttua Nikoa, lentäjän poikaa. Ei ollut hukkareissu. Vaikka ikähaitarimme oli melkoinen (4v. - 67 v.), kaikki ihastuimme elokuvaan. Ei ihme, että sitä on viety 16 eri maahan ja ulkomaalaisia katsojia on ollut toista miljoonaa (tiedot ovat jo parin viikon takaisia, joten nykylukemat ovat vieläkin paremmat).

Niko on upean kaunis ja koskettava animaatio Lapin maisemissa. Sen tarina on kiinnostava ja opettavainen. Niko korostaa sellaisia asioita kuin ystävyyttä, perhe- ja lähipiirin tärkeyttä sosiaalisena turvaverkkona sekä yrittämistä (silloin kun tavoitellaan jotain itselle tärkeää asiaa. Nikolla, pienellä porolla tavoitteena oli oppia lentämään kuten isänsä, joka kuului joulupukin lentojoukkoihin. Sitäkin oppia saimme, että ns. pahistenkin joukosta löytyy ripaus inhimillisyyttä.

Lasten kanssa kun olimme leffassa, pop corn -annoksetkin olivat isot. Ensi kerran minun elokuvahistoriassani popparit riittivät koko filmin ajaksi.

Jos et ole vielä Nikoa nähnyt, mene ihmeessä katsomaan. Et taatusti pety. Älä odota tv-versiota, siinä elokuvan, kuten kaikkien elokuvien, teho putoaa olennaisesti.

Leidit pääkaupungin illassa

Kun kirjoitin 26. marraskuuta herraseurueen retkestä Rymy-Eetuun, Susanna kommentoi: "Ladies - otetaan mallia!". Näin kävi eilen 10. tammikuuta, kun Ulla oli kutsunut heimon leidit syntymäpäivänsä (65 v.) merkeissä viettämään iltaa pääkaupungissa. Samalla leidit muistelivat Satun taannoista 40-vuotispäivää.

Ilta alkoi klo 16.30 ravintola Lasipalatsissa, jossa leidit nauttivat blini-illallisen. Ravintolassa menivät näet bliniviikot. Kuvassa oikealta Ulla, Johanna, Susanna ja Satu. Hyvää kuulemma oli, blinin lisäksi myös viini.

Pääkohteena oli Suomen kansallisooppera, jossa leidit seurasivat Puccinin Toscan. Hieno esitys, leidit myöhemmin kommentoivat. Väliajalla nautittiin luonnollisesti kuohujuomaa.

Siinä leidit erosivat miehistään, että tulivat kotiin jo klo 23:n paikkeilla. Blinit ja kulttuuri ravitsivat sen verran hyvin, ettei mitään baarikierrosta tarvittu.

Muutamia pohdiskeluja Tieteen päiviltä

Tieteen päivät, suomalaisen tiedevalistuksen päätapahtuma, järjestetään joka toinen vuosi. Järjestäjinä ovat maan johtavat tiedejärjestöt: Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen kulttuurirahasto, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen tiedeseura, Teknillisten tieteiden akatemia ja Svenska tekniska vetenskapsakademien i Finland. Tapahtumapaikkana on keisarivallan aikana rakennettu ylväs Helsingin yliopiston päärakennus.

Tänä vuonna (7.-11.1.) teemana oli eveluutio, jota lähestyttiin monien eri tieteiden ja lukemattomien esitelmien kautta. Itse seurasin niitä sessioita, jossa hallitseva tieteenala oli historia. Kun esitelmät ovat luettavissa netissä, en niitä pyri referoimaan. Otan esille vain muutaman virkistävän tiedon ja niihin liittyvät omat pohdiskeluni.
'
Nobelisteja tutkinut FT Aulikki Litzen kertoi, että ennen toista maailman sotaa tiedenobelistit olivat keski-iältään 45-vuotiaita. Tämä oli mahdollista, kun keksittävää oli paljon. Palkintoja on jaettu vuodesta 1901. Nykyisin tiedenobelistit ovat yli 60-vuotiaita. Se kertoo mielestäni siitä, että monet tärkeät asiat on jo keksitty ja uuden keksiminen on siis entistä suuremman työn takana. Oma A. I. Virtaseni oli palkinnon 1945 saadessaan 50-vuotias, mutta hän oli ensi kerran vakavasti ehdolla jo 1933, 38-vuotiaana. Nobel-palkinnot perustuvat Alfred Nobelin testamenttiin, jonka mukaan palkitulla keksinnöllä tulee olla suuri ihmiskuntaa hyödyttävä merkitys.

Emeritus professori Heikki Palva kertoi suomalaissyntyisestä Petter Forsskålista, 1700-luvun tunnetusta luonnontieteilijästä. Hän aloitti opinnot Upsalan yliopistossa jo 10-vuotiaana, ja hänen opettajanaan oli maailman tunnetuimpiin tiedemiehiin kuuluva Carl von Linné. Hyvä oli että aloitti nuorena, sillä hän kuoli malariaan 31-vuotiaana johtaessaan tutkimusretkeä Lähi-idässä. Professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon hän toki oli ehtinyt pätevöityä.

FT Mirkka Lappalainen tarkasteli Kustaa II Aadolfin vaikutusta Ruotsin (johon Suomikin siis kuului, vaikka mitään Ruotsi-Suomea ei koskaan ole ollut olemassakaan) historiassa ja pohti väitettä, onko Ruotsin historia sen kuninkaiden historiaa. Näin ei ole; Kustaa II Aadolfia hän luonnehti kuninkaaksi, jonka merkitystä Ruotsin historiassa on eniten liioiteltu.

Emeritus professori Heikki Ylikankaan aiheena oli pienet kansat suurten armoilla. Hän pohti sitä, miksi osa valtioista on kehittynyt suuriksi, osa ei. Lähtökohta näet on, että kaikki kansat ja valtiot ovat alunperin olleet pieniä. Kysymys on niin vaikea, etten lähde vastausta tässä yrittämään. Muistiin merkitsen vain sen Ylikankaan näkemyksen, että historian muutosvoimista kaikkein tärkein on ollut markkinatalouden eteneminen. Se ei ole mikään 1900-2000 -luvun ilmiö vaan vuosisatoja vanhempi.

Tieteen päivät jatkuvat vielä kolme päivää. Ehkä olen paikalla, ehkä en.

Ensi joulumme Helsingissä

Vaikka otimme Jääkärinkadun asuntomme haltuun jo syksyllä 2007, vietimme viime vuoden joulun vielä Jyväskylässä. Nyt uudet perinteet rakentuivat pääkaupungissa.

Joulun vietto alkoi käynnillä Hietaniemen hautausmaalla, jossa klo 15-16 aikaan oli tuhansia helsinkiläisiä. Mannerheimin haudalla oli kunniavartio koko iltapäivän, oli veteraani- ja reserviläisjärjestöjen edustajia ja armeijan upseereita. Klo 15.30-16.00 vuorossa olivat reservin kenraalit, joista Heimopäällikön lanko Pentti Airio on kuvassa vasemmalla. Tilaisuus oli harras, sillä kenttäpiispa puhui joulun evankeliumista ja iso mieskuoro lauloi joulun lauluja.

Jouluaattoa vietimme Lapinlahdenkadulla Susannan ja Timon kotona. Illallisesta (kalaa, kinkkua, laatikoita ym.) vastasi Timo avustajinaan Susanna ja Ulla. Juha oli laittanut sillit ja silakat.

Illallispöytään asettuivat Ulla, Susanna ja Antti,
sekä Sakke, Touko ja Timo

ynnä Kusti.


Ennen joulupukin saapumista joukkoon liittyi vielä Juhan perhe, joka oli ollut alkuillan Satun siskon perheen vieraana Kirkkonummella.Lapset eivät pelänneet joulupukkia, jonka ääni ja maneerit muistuttivat heidän mukaansa aika tavalla Heimopäällikköä. Arvailtavaksi kuitenkin jäi, oliko kyseessä sittenkin Heimopäällikön serkku, joka asustelee Korvatunturilla.

Joulupäivän kalkkunapäivällinen tarjoiltiin Jääkärinkadulla. Paikalla oli kaikkiaan 11 aikuista ja kuusi lasta: Haloset Helsingistä, Perkot ja Antti Halonen Espoosta, Härköset Kirkkonummelta ja Jääskeläiset Jyväskylästä.Tapaninpäivänä käynnistyi sitten kinkunsulatus, kun olimme isolla joukolla luistelemassa Helsingin asematorin luistinradalla.

Kauneimmat jouluvalot Funchalissa

Kuten viimeksi kerroin, Madeiran pääkaupungin Funchalin jouluvaloja on kutsuttu Euroopan ja jopa koko maailman kauneimmiksi. Enpä voisi olla enemmän samaa mieltä. Laitan malliksi muutaman kuvan. Oman lisävärinsä tämänvuotiseen joulukoristeluun antoi se, että vuosi 2008 on Funchalin 500-juhlavuosi. Mutta ovat valot aiemminkin olleet yhtä komeat. Joka vuosi ne ovat myös erilaiset.

Myös muu joulukoristelu on upeaa, kuten Betlehemin seimet. Niitäkin on eri kaduilla monenlaisia.

Myös yksityiskodit panostavat joulukoristeluun. Tässä yksi komeimmista.

Joulukaduilla on monenlaista yritteliäisyyttä: esimerkiksi viinin ja muiden tilatuotteiden myyntiä tai leivänpaistoa.Hienoa Funchalin jouluvaloissa on se, että ne loistavat pitkälle ensi vuoteen. Energiaahan ne paljon kuluttavat, mutta toisaalta: Niillä on keskeinen merkitys Madeiran turismille, joka on saarivaltion (autonominen alue Portugalissa) tärkein elinkeino. Madeiralaisten moittiminen sähkön "tuhlauksesta" on vähän sama kuin jos arvostelisi suomalaista puunjalostusteollisuutta siitä, että ne kuluttavat paljon energiaa tehtaissaan ja kuljetuksissaan. Madeiran sähköstä 80 % tuotetaan dieselvoimalassa, loput on tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Jälkimmäisten osuutta pyritään kasvattamaan, kun edellytyksetkin ovat hyvät.

Madeira - eläkeläisten paratiisi

Tulimme maanantaina Madeiralta kahden viikon lomalta, kovin tutuksi tulleesta lomaparatiisista, joka on erityisesti eläkeläisten suosiossa. Ehkäpä siksi, että muuta iltaelämää et sieltä hevin löydä kuin Fado-illat joissakin ruokaravintoloissa, ja tietenkin Suomi-baarin (oikeasti Little Mermaid) iltatanssit. Rantaelämää ei ole kun rannat ovat kallioisia.

Olemme käyneet Madeiralla säännöllisesti vuodesta 2002, jolloin ostimme lomaosakkeen Miramar-nimisestä kartanohotellista aivan Madeiran pääkaupungin Funchalin keskustan kupeessa. Lomaosakehan on se, josta ne, joilla se on, tykkäävät. Muut taas katsovat, että meitä lomaosakkaita on onnistuttu höynäyttämään.
Meillä on yksi ns. ystävävierailu, jossa vieraat maksavat vain matkat, hotelli tarjoaa oleskelun. Ja vieras sitoutuu tutustumaan lomaosakejärjestelmään. Mitään tuputtamista Miramar ei harrasta vaan luottaa siihen, että tuote puhuu puolestaan. Niin kävi meillekin. Näiden osakkeiden osingot ovat vakaat: aurinkoa, viihtyisä ympäristö ja loistava palvelu.


Osakkeemme on 43 neliötä, kuudennessa kerroksessa, näkymät uima-altaalle, kaupungin keskustaan ja merelle.

Hotellin hyvä palvelu alkaa siitä, kun tullessa on eteisen pöydällä kukkia ja pullo madeiraa. Ei kallista hotellille mutta hyvin huomaavaista.

Joka tiistai Miramar järjestää osakkaille Omistajien illan, jossa on tarjolla viinejä, pikku syötävää, musiikkia ja tanssia. Illan parasta antia on, kun voi tutustua eri puolilta Eurooppaa kotoisin oleviin osakkaisiin. Tällä kertaa viihdyimme Manchesteristä tulleen brittipariskunnan ja oulunsalolaisen yrittäjäparin seurassa.

Miramarin rakennukset ovat siirtomaatyylisiä uudisrakennuksia, valmistuneet vuonna 2001. Poikkeuksena alla oleva valkoinen talo, jossa on kaksi ravintolaa, pianobaari, kirjasto ja seurustelutiloja. Talo on vuodelta 1920, jolloin se valmistui Funchalin aatelisten ja muiden herrasmiesten klubiksi.

Pianobaarissa on iltaisin elävää musiikkia, kuten jazzia.

Alakuvassa Miramarin toinen uima-allas. Sen reunalla on sopivasti allasbaari, josta saa juotavia ja pieniä ruoka-annoksia. Hotellissa on lisäksi sisäuima-allas, kaksi poreallasta, saunat, kuntosali, biljardi- ja pöytätennishuoneet ym.

Edellä mainitussa Little Mermaidissa vietimme itsenäisyyspäivää ohjelman, illallisen ja tanssi merkeissä. Väkeä oli paljon.

Meillä on Madeiralla kaksi vakiokohdetta. Toinen on Fado-ilta Arcenos-ravontolassa.

Toinen on käynti pienessä vuoristokylässä Montessa, jonne pääsee mukavasti korihissillä.

Monten kaikkien aikojen kuuluisin asukas on Itävalta-Unkarin viimeinen keisari Kaarle I, joka Saksan ja Venäjän kollegojensa tapaan menetti valtakuntansa I maailmansodan myllerryksissä, ei kuitenkaan henkeään kuten Nikolai II. Kaarle päästettiin maanpakoon ensin Sveitsiin ja sitten Madeiralle. Hänen elonsa Monten hovissa kesti vain 1921-1922, hän kuoli keuhkokuumeeseen 45-vuotiaana. Kaarle I on haudattu Monten pieneen kirkkoon, toki komealla paikalla.

Ja lopuksi kuva Funchalin pääkadulta, muistutukseksi siitä, että teen vielä toisenkin jutun, jossa kerron Funchalin jouluvaloista, jotka ovat kiistatta Euroopan komeimmat.