Luontokoulu teki laavun

Toukolan III luontokoulun teemana oli laavun rakentaminen. Toki teimme muutakin kuten tutkimme lintujen pesintää, etsimme salaman jälkiä maastossa ja tutustuimme paikalliseen kotiseututyöhön. Mutta käden taitojen kehittäminen oli pääroolissa.
Neljän ja puolen neliön laavun rakennustarpeet toimitti Kouhian saha Ky, josta olemme ostaneet puutavaraa jo 25 vuoden ajan. Laavun piirustukset olivat HP:n käsialaa.

Hirsien kannossa avusti Juha, ja kuten Toukolassa on tapana, sen kummempia perustöitä ei tehty vaan lähinnä pyyhittiin sammaleet pois kiviltä.

Hirsirakentamisen perusosia on salvos eli nurkkaliitos. Tällä kertaa ne tehtiin koneella Kouhian sahalla.

Luontokoulun tarkkailijaoppilaana oli Sakke, joka ensi kesänä yhdessä Jaakon kanssa aloittaa oman luontokoulunsa. Molemmat ovat silloin 8-vuotiaita. Kusti ja Veera siirtyvät osa-aikaisiksi opettajiksi pikkuveljilleen. Heidän oma teemansa tulee ensi vuonna olemaan luonnon valokuvaaminen.

Kusti ja Veera naulasivat kattolaudat paikoilleen. Sakkekin osallistui talkoisiin.

"Eikös tämä sujukin meiltä hyvin", Sakke puheli
Myöhemmin kesällä näytän kuvia siitä, miltä laavu ympäristöineen näyttää. Aika valmis se jo on: avajaiset on pidetty, kolme ensimmäistä yötä siinä on jo vietetty ja makkaraa paistettu. Viimeistelytyöt teemme elokuun alussa luontokoulun jatko-osassa.

Sweet Saturday Edinburghissa - III/III

Tämän kolmannen Edinburgh-jutun julkaisu viivästyi, kun tietoyhteys, varsinkin kuvankäsittely, ei mökillä ottanut toimiakseen. Tätä kirjoitan nyt Stadissa, jonne tulimme huomenna alkavan Toscanan-matkamme takia. Poimin koosteeseen kokoelman siitä, mitä kaikkea muuta skottien pääkaupungissa näimme.Yllä oleva kuva on isosta myymälästä, jossa myytiin villatuotteita, mm. kaulaliinoja (ks. alempana). Myymälän yhteydessä toimi myös alan museo.

The Palace of Holyroodhouse on vaikuttava linna: rakennettu 1500- ja 1600 -luvuilla. Toimii nyt museona mutta on edelleen Britannian kuningashuoneen kesäkäytössä. Kun kuvaaminen sisätiloissa ei ollut sallittua, meidän on tyytyminen ulkokuvaan.

Edinburghissa oli myös myytävä maailman pienimmät viskipullot, painoa jokunen gramma ja hinta yksi euro. Aitoa mallasviskiä. Kuvan herroilla on ihkauudet skottikaulaliinat.

Edinburghin kuvatuin nähtävyys on iso linnoitus. Siellä emme tällä kertaa käyneet kun kohde oli tuttu jo entuudestaan.

Skotit, joita on saman verran kuin suomalaisia, ovat ylpeitä erityisyydestään. Heillä on myös oma parlamenttiu, jonka arkkitehtuuri herättää taatusti huomiota. Jäseniä parlamentissa on 130.

Herrasmiehet eivät Britanniassa ahtaudu jonkun Mersun takapenkille vaan aitoon London City -taksiin. Siiihen voi nousta pystyssä päin ja silinterihattu pysyy silti päässä. Yleensä autot ovat mustia, mutta tämä oli vihreä, koska oli ekomallia.

Sweet Saturday Edinburghissa - II/III

Edellisessä jutussani mainitsemani Britannian suosituimpiin kuuluva rikoskirjailija on skotti Ian Rankin, jonka romaaneissa rikoksia Edinburghissa ratkaisee komissario John Rebus. Meillä oli tilaisuus tutustua molempiin herroihin.
Heti tuloiltana kiirehdimme hotelliamme lähellä olevaan Oxford Bariin, joka on Rebuksen suosikkipub. Kiehtova se olikin. Seuraavana iltapäivänä osa meistä kokoontui toiseen Rebuksen suosikkiin Royal Oak´iin, josta alkoi kahden tunnin mittainen kävelykierros "Rebus Tour". Opas kertoi meille runsaasti myös Edinburghin kulttuurihistoriaa, ja esityksessä vilahtivat mm. sellaiset maailmanhistorian nimet kuin Adam Smith ja Walter Scott.

Illalla tapasimme sitten itse kirjailijan, jonka teoksia on julkaistu 35 kielellä, ja Blue Moonin kustantamana myös suomeksi toista kymmentä - sekä kovakantisina että pokkareina. Rahaa Rankinin kerrotaan kirjoillaan hankkineen noin 30 miljoonaa euroa.

Illastimme Rankinin suosikkiravintolassa Andaluz Cafessa, söimme tapaksia, paellaa ja monia muita herkkuja. Rankin osoittautui verrattomaksi seuramieheksi. Hän myös välttämättä halusi hoitaa laskun, vaikka me Blue Moonin välityksellä olimme hänet kutsuneet.

Tavata Rankinin kaltainen maailmanluokan huippu oli elämys meille kaikille, jotka olemme rikoskirjallisuuden vankkoja ystäviä.

Sweet Saturday Edinburghissa - I/III

Lauantaiseuramme Sweet Saturday juhlisti kahden kantajäsenensä toukokuisia tasavuosisyntymäpäiviä (yhteensä 130 vuotta) matkustamalla neljäksi päiväksi Edinburghiin. Hotellimme George sijaitsi kaupungin ydinkeskustassa George Streetillä. Hotellia vastapäätä sijaitsi juhlapaikkamme ravintola Dome komeassa talossa, joka aiemmin oli ollut Royal Bank of Skotlandin pääkonttori, rakennettu joskus pari sataa vuotta sitten.

Illallisen puitteet olivat siis komeat ja juhlavat.

Kattauksessakaan ei ollut moittimista, kun tilauksemme oli tehty netin kautta Suomesta käsin.

Mahduimme kaikki kahdeksan mukavasti pyöreän pöydän ympärille.

Illallisella pidettiin myös puheita ja ojennettiin lahjoja. Ilkka puhui koulukaverilleen ja bestmanilleen (70).

Heikki puhui Raimolle (60). Lankomiehelleen hän oli pitänyt puheen jo 23.5. SpåraKoffissa.

Ritva puolestaan onnitteli Raimoa.

Illalliselta siirryimme skottilaiseen tapaan läheiseen pubiin jatkamaan seurustelua vähän arkisemmassa ympäristössä mutta edelleen hyvällä juhlamielellä.

Illan vanhempi juhlakalu halusi kuvaan sisarensa kanssa.

Mitä muuta Edinburghissa tapahtui, siitä kahdessa seuraavassa jutussa. Tapaamme muun muassa Britannian suosituimman rikoskirjailijan.

Meijerskasta agronomiin

Viime viikolla, kaksi päivää syntymäpäivieni jälkeen, ilmestyi kirjani, jonka aiheena on Suomen maitotalousopetuksen 150-vuotinen historia.

Kirja julkistettiin Hämeenlinnan meijerioppilaitoksessa, joka nykyisin on osa Hämeen ammattikorkeakoulua (entisten meijeriteknikkojen sijasta nyt koulutetaan meijeri-insinöörejä) ja osa Hämeen ammatti-instituuttia, josta edelleen valmistuu meijeristejä, alan perusammattilaisia, joita pitkään kutsuttiin meijerskoiksi. Kaikkiaan meijerikouluja on ajan saatossa ollut useita kymmeniä, mutta nyt koulutus on keskittynyt Hämeenlinnaan. Lisäksi koulutusta on vuodesta 1907 alkaen ollut Helsingin yliopistossa, jossa meijeriagronomin tutkinto on yksi agronomikoulutuksen vaihtoehdoista (nykyisin nimike tosin on elintarviketieteiden maisteri).

Julkistamistilaisuudessa oli läsnä runsaat 60 henkilöä, enin osa meijeriväkeä mutta myös jokunen journalisti. Ne kutsuvieraat, jotka eivät olleet päässeet paikalle, saavat kirjan postitse.

Kirjan lopussa on artikkeli ruotsinkielisestä meijerikoulusta, joka toimi 1911-1980 ensin Kokkolassa ja sitten Vaasassa. Artikkelin kirjoitti agronomi Bengt Wallén, joka on ollut ikänsä ruotsinkielisen meijeriliikkeen johtotehtävissä.

Hyvän tuulen SpåraKoffilla Kappeliin

Heimopäällikkö täytti maanantaina 23. toukokuuta 70 vuotta ja järjesti lapsilleen, lastenlapsilleen ja lähisukulaisilleen Pyöreiden vuosien juhlan. Päivä alkoi brunssilla Jääkärinkadulla, jossa Susannakin ehti piipahtaa.

Varsinaisen juhlan ensimmäinen osa oli ajelu raitiovaunusta liikkuvaksi ravintolaksi muutetulla SpråKoffilla. Matka alkoi klo 17 ja kesti tasan kaksi tuntia. Kilometrejä ehti siinä ajassa kertyä 70. Kuten alla olevista kuvista näette, vaunu on todella hieno, ja näin turistiaikaan siihen voi hypätä kerran tunnissa Rautatientorilla Fennian pysykillä.

Alussa kerroin hiukan ohjelmasta, vaikka se lopulta olikin miellyttäviä ja iloisia yllätyksiä täynnä.

Kun olin varannut spåra-ajelun, olin ajatellut ennen muuta lastenlasteni viihtyvyyttä. Hyvin he viihtyivätkin, mutta lapsenmielisiksi osoittautuivat nopeasti kaikki muutkin.

Mukana oli myös Halosten poikien Vaari, joka kertoi viimeksi ajaneensa spåralla 1950-luvulla ollessaan asepalveluksessa Suomenlinnassa.

Laitan tähän blogijuttuun runsaasti Ullan ottamia kuvia, koska blogi toimii myös perhealbumina (niin kauan kuin Google on voimissaan).

Koko illan hienoin numero oli Susannan ja Juhan esittämä vauhdikas kertomus isästään. Esitys oli niin hauska että nauroimme vedet silmissä, minä itse myös liikutuksesta, sen verran myönteinen käsitys lapsilla näytti isästään olevan. Käsikirjoituksen teossa heitä oli avustanut vävypoika Timppa.

Timppa esitti myös illan upeimman osasuorituksen, jossa hän imitoi appiukkonsa tapaa heilauttaa kaulaliina kaulan ympärille ja harteille. Suorituksena ilmaveivien huippua.

Esityksessä jokaisella vieraalla oli oma roolinsa, jossa he lausuivat lyhyen repiikin päivänsankarin elämästä ja pääsivät samalla häntä halaamaan.

Mukavista lahjoista esittelen tässä Marimekon esiliinan, joka on tarkoitettu mökkikäyttöön. Päivänsankari on kuulema tunnettu herkkujen taitaja - mutta vain Korpilahden mökillä ja kunhan Ulla on ensin tehnyt tarpeelliset valmistelut.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, mutta me miehet mustissa ehdimme sentään muodostaa ukkoköörin SpåraKoffin takasillalle.

Kahden tunnin ajelumme päätepiste oli Kauppatorin pysäkki, josta menimme juhliemme toiseen vaiheeseen, maineikkaaseen ravintola Kappeliin Esplanadilla.

Rento ilmapiiri jatkui myös Kappelissa, joka näin kesän korvalla on ihastuttava paikka.

Päivälliseksi nautimme Juhani Ahon menuun.

Juhla päättyi sen verran ajoissa, että lapset jaksoivat aamulla kouluun ja työelämässä mukana olevat omalle kustannuspaikalleen.

Rakkaat omaiset ja ystävät. Kiitos kun olitte mukana ja rakensitte syntymäpäivästäni elämyksen. Hyvää kesää kaikille.